Lomalomaloma! pt.1

Taas on rehkitty 11kk töissä, että saa viettää kesälomaa. Kutein jo useina vuosina, oli tiedossa laatu aikaa pyörän kanssa ja valkoisen viivan seuraamista. Tänä kesänä uutuutena vain huoltoauto alkumatkasta.

Lomareissuksi talvella suunnittelin 1000km brevettiä sakkolenkillä höystettynä, eli Suomen läpi ajoa. Reissua olen suunnitellut jo monena vuotena mutta aina vaan jäännyt toteuttamatta. Keväällä kuoli suorittamishalut, joten matka muuttui retkeksi ja reitille tuli kiintoisia nähtävyyksiä.

Reissua edeltävänä lauantaina lähdin ravisiteluajelulle divergellä. Etuvaihtajan toiminnan kanssa oli ongelmia, taas. Joten suuntasin luottoliikkeeseen kysymään neuvoa. Varsinaiset mekaanikot olivat vapaalla mutta paikalla olleilta sain apua, kun todettiin vasemman kahvan olevan rikki. Uuttahan ei tällä aikataululla saa, lähtö kun olisi tiistaina. Pikaisesti siinnä sitten muutettiin voimansiirto nykymuodin mukaiseksi 1x10 tyyliseksi. Eturattaaksi valikoitui 40 piikkinen ja taakse 12-36 pakka (onneksi tuli hommattua wifli-mallin vaihtaja taakse. normi rivaliin ei olisi saannut kuin max 28 piikkinen). Lyhyen koeajon perusteella vaikutti toimivalta.

 Sitten vaan hieman rantaelämää ja tavaroiden pakkaus ja liikkeelle.

Reissu alkoi hyväksi todetulla tavalla, siirtymisellä pois Oulun seudulta. Ei oikein innosta enää ajaa näitä lähiteitä jos on vaihtoehtojakin. Nyt lähdettiin autolla pohjoiseen ajan kanssa.

Ensinmäinen etappi oli Levi. Ei matkan varren vesisade haitannun kun ympärillä oli peltiä. Mukavampaahan se tietty olisi ollut auringon paisteessa kuljailla mutta aina ei voi voittaa.

Leviltä otettiin huone 2 yöksi. Vapaa päivälle lupailtiin alkukesän malliin sadetta ja ukkosta. Siittä huolimatta päätin vuokrata maasturin ja koittaa polkuajelua hiihtokeskuksen ympäristössä. Sadeuhan vuoksi reitiksi valikoitui Levi-tunturin kiertävä reitti. Reitti löytyy tältä kartalta, pääasiassa helppoa reittiä, 10km jälkeen haastavampaa osuutta minkä voi kiertää. Sopii tälläiselle noviisi-maastokuskille.

Heti 10 jälkeen, vuokraamon auettua, olin hakemassa pyörää. Vuokraamon henkilökunta (mies) vaan kurvasi meitin ohi ja meni palveleen myöhemmin saapuneita naisasiakkaita. No ei mittää ei ole kiirre. Ainoa vaan että veivät ilmeisesti viimeisen sopivan kokoisen pyörän. Samainen henkilökunnan edustaja pukkasi sitten takahuoneesta täysjoustopyörän tyyliin toi on hyvä. Hieman epäilytti merkintä 19", kun keväällä todennut että jokin 16" tuumainen maasturi voisi olla oikean kokoinen. Vastalauseesta huolimatta hlökunnan edustajan mukaan näyttää vaan isolta? Mä mitään tiiä maastopyöristä, joten mennään tällä.

Se ollut oikean kokoinen, liika iso. Ei pystynyt oikein nostamaan keulaa, mitä surkeilla kinttupoluilla olisi tarvinnut. Ensinmäisessä alamäessä jo totesin jarrujen toiminnan olevan outoa ja vaihteistokin toimi huonosti. Sainkohan pyörän huoltojonosta? No jatkoin kuitenkin matkaa, kun reitti oli ollut pääasiassa raskasta latupohjaa ja minun taidolla ajamatonta kinttupolkua. Niin, ajan virallisella reitillä, mikä em. hlön mukaan on merkitty. No ei ole. Tai sitten olen niin tyhmä etten tajunnut heti että retkeilyreitin merkin tarkoittavan myös maastopyöräreittiä. Muualla olen kyllä nähnyt informatiivisempiakin merkkejä. 10km jaksoin ajella ja tunkata pyörää ja käännyin takasin. Samalle reitille osuneet minua ennen palvellut olivat samaa mieltä kanssani; reitti ei ole ajettavissa tai mielekäs maastopyöräreitti. Käänsin sitten pyörän ja menin gondoolihissille ja Levin huipulle.

Gondoolin alueella toimii alamäkiajon radat ja vuokraamo. Alamäkiajoa koitin jo 2009 ja ohan se hommaa. Pari tuntia jaksoin kunnes kädet loppu viimeisessä laskussa ja totesin ettei mun hommaa. Alas ajeleskelin sitten huoltoteitä pitkin, päivän mukavin osuus, vaikka välillä irtokivi teki ajosta epämukavaa.

Pyörää palautteassa oheistettiin menemään takaovelle ja pesemään pyörä. Ok, ruiskin letkulla vähän sinnepäin ja nostin pyörän sisään. Hlökunta oli kiireinen keskustelemaan keskenään, joten kävelin pois. Jos ei kiinnosta palaute asiakkaalta, niin olkoot. Toivottavasti korjaavat pyörän ennenkuin antavat seuraavalle. Niin paska fiilis jäi hommasta etten toiste mene Leville harrastamaan maastopyöräilyä, parempiakin paikkoja on varmasti.

Alla kuitenkin gps-jälki, ei kannata ajaa.

Kahviossa odottelin palautusjuoman kera huoltoauton kuskia, siinnä oli edessä kesäpulkkamäki, mikä oli sitten pakko kokeilla. Hauskahan se oli, päivän kohokohta. Illasta sitten saunottiin ja syötiin, tosin hullussa porossa vaan nautittiin palauttavaa juomaa. Nätisti, seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Utsjokea.

Leviltä jatkettiin matkaa sorateitä pitkin Inariin, kannatti tosiaan pestä auto ennen reissua. Pokassa, Tieva-baarissa tietenkin pysähdyttiin kahville, olihan ainoa paikka 100km matkalla. Tie on mitä mukavin rallipätkä, etenkin talvella kun näkee vastaatulijoiden valot ajoissa. Näin kesällä ei niinkään ja porojakin riitti matkalla.

Joillakin venyy lenkit. Kevolla törmättiin muutamaan Oululaiseen pyöräilijään, jotka olivat lähteneet pari päivää aikasemmin liikkeelle kohti Utsjokea pyörillä. Mikäs siinnä, hyvä tapa reissata.

Utsjoella majoituttiin Pohjan tuli-hotelliin, samaan missä yövyin jo 2006 kun olin viimeksi näillä seuduilla pyörällä. Pienen epäselvyyden jälkeen saatiin huone, ei kyllä se mitä varattiin mutta ei haitannut kun hinta aleni samalla.

4 tien alkupää, maali olisi toisessa päässä.

Illan kuluksi kuljailtiin kylillä ja käytiin paistelemassa makkarat pikkuluontopolun päässä olleella nuotiopaikalla. Mukava päivä hyvässä seurassa ja hyvällä ruualla, on se lomareissu mukava asia.

Aamu ´valkeni´ kosteana ja kylmänä, ei oikein satanut, muttei ollut kuivaakaan. Mutta oikeilla varusteilla pärjää.

Utsjoelta ei todellakaan ole pelkkää alamäkeä etelään, ensin on n.50km nousu ylängölle, nousumetrejä kertyi n. 214; heti alkuun enemmän kuin Oulussa. Lämpenipä siinnä kiikkuessa. Mäen jälkeen sai rauhassa lasketella Kaamasen kievariin syömään. 2009 Norkapin reissu loppui kievarin pihaan, kun sattui olemaan postibussi lähdössä etelään. Nytkin se oli pihassa mutta menossa pohjoiseen, joten jatkoin matkaa.

Tästä näkymästä ei ilmeisesti pääse lomallakaan eroon. Edellispäivänä kohdattu Oululainen pyöräilijä oli paluumatkalla. Lähti n.15 min myöhemmin liikkeelle ja onnistui ohittamaan kun olin kievarissa syömässä. Karhunpesäkiveltä lähti viitisen minuuttia ennen saapumista paikalle taas karkuun. Ivalossa kuitenkin sitten saavutin.

Ihan hyvä sattuma. Oli pieni syy koittaa pitää vauhtia yllä. Nelonen oli mukava ajaa Kaamaseen asti, mutta sitten alkoi olemaan turhan paljon liikennettä.

Oma päivän etappi päättyi Kaunispäälle. Oli siinnä maalimäellä mittaa, Magneettimäen alusta Kaunispään huipulle yli 200 nm alle 10km matkalla. Mutta loppuosalla meinasi tulla kylmä kun reipas pohjoistuuli pääsi puhaltaan. Huipun kahvillassa kaakao ja munkki ja majoitukseen saunomaan. Ja syömään.

Kaveri ei noussut Kaunispäälle, kävi vaan hakemassa evästä Saariselän kaupasta ja jatkoi matkaa. Aina Ouluun asti yhtä soittoa, mitä välillä söi ja hieman makkoili. 689km alle kahden vuorokauden. Hulluja nuo Oululaiset.

Alla minun päivän reitti datoineen: