Oulu yössä

Kun tuossa lomareissulla ihastuin yöaikaiseen pyöräilyyn, etenkin auringon laskuun ja nousuun. Niin heitin nettiin ajatuksen ajaa Syöteteelle ja takas saman vuorokauden aikana. Ajohan oli mitä mukavin, mutta eipä siinnä päässyt paljoa yöllä ajamaan ja auringon nousu jäi näkemättä.

Mutta ei se mitään. Ompahan tekosyy kysellä ajoseuraa uudelle erikoisemmalle lenkille. Heitin Randounners Finlandin kalenteriin kutsun oikeaan yöpyöräilyyn. Oulussa jo perinteeksi muodostunut ja suosittu juhannuksen tiennoille sijoittuva yöpyöräilyhän on vain iltalenkki (tänä juhannuksena oli 140! kanssapolkijaa). Mitään ilmottautumisia tai brevetti vaatimuksia en tälle lenkille laittanut, nyt vaan ajan yksin tai porukassa.

No, ajoilta tuli tilanteessa jota en odottanut. Olin niin valmis ostamaan salkun olutta pyöräilyn sijasta. Ja ajelin paikalle varuiksi ennen klo 21, ajatuksena ostaa salkku klo 2059. Järkytyin, kun paikalla oli jo 2 muuta pyöräilijän näköistä ihmistä. Varovasti kysyin tarkoitusta paikalla oloon ja puskista ilmaantui pari polkijaa lisää jotka tulivat ajaan yöllä.

Mutta hei siis, päivällä pyöräily on niin 2013 ettei tosikaan, niin täähän on tuleva trendi-ilmiö, ajetaanhan hesassaki 6.9 yössä. onneksi on pirun syrjässä. Ei siinnä sitten auttanut kuin salkun sijasta ottaa kahvi ja munkki. Sen verta vaan oli salkkujen hakijoita että lähtökuva jäi ottamatta.

Auringon laskettua laski myös lämpötila kohtuu nopeesti ja tuli ikävän hämärä. Niinpä pysähdyttiin paikalliseen brevettihotelliin tarkistamaan varustusta (minä) ja valaistusta (minä). Onneksi on koko yö aikaa poljeskella.

Kuulemma on superkuu taivaalla. No yllä kuu Yli-Iin tiellä tauolla kuvattuna. Normilta tuo vaikuttaa.

Vauhtia ja vaarallisia tunteita. Maalismaantie on yllättävän mäkinen pimeässä. Ja tuntui olevan uskomattoman hyvässä kunnossa kun ei nähnyt kuoppia mitä päivällä näkee. Hengissä ja vahingoitta selvittiin. Mitä nyt hämmentynyt koira lähti jostain pihasta yöllisiä häiriköitä jahtaamaan.

Ensinmäinen yötauko oli Iin 24h shellillä. Hämmentyneitä kanssaihmisiä valistettiin tulevasta muodista; aikaiset miehet tulee ajaan succicksissa öisin tulevaisuudessa.

 Haukiputtaan kohdilla saavutettiin sadealue. Ei, ei saatu nauttia sateesta, mutta tiet oli märkiä. Yllättävän rauhassa saatiin ajella 3-5 väli Oulun lähiöiden kevyenliikenteenväylillä. Joitakin juhlijoita väisteltiin eikä takseja ollut reitillä.

Toinen sisätauko pideltiin Tupoksen aakkospaarissa. Siinnä pekoniateriaa syödessä alkoi tuleen kiirre, aurinko alkaa jo hiipimään horisontin ylle.

Ja ei auttanut kuin pekoninmaku suussa lähteä polkemaan auringon nousuun Tyrnävän pelloille. Tätä vartenhan sitä lähettiin liikkeelle. Harmi vaan kun auringonlasku jäi näkemättä sateen (ja reitin valinnan) takia näkemättä. Haa! Uusi tekosyy typerille polkemismatkoille!

Auringonnousu ei tarkoita todellakaan lämpötilan nousua. Muhoksen pelloilla saatiin nauttia kylmimmät kyydit kun lämpötila laski auringon nousun yhteydessä hienoon +1°C lämpötilaan. Alavilla mailla on siis hallan vaaraa. Tämähän oli jo odotettavissa ja vajaan 200km jälkeen pikku pudotukset lämpötiloissa ei tunnu missään (en olisi päällä olleella varustuksella lähtenyt kotoa liikkeelle).

Laukan sillalle pysähdyttiin ihmetteleen Oulujoen savuamista ja maalin päällä olevia pilviä. Taas oli reitin suunnittelija säästänyt vuoristoetapin viimeiseksi, milloinkahan se tajuaisi ettei näin. Kuitenkin, maaliin päästiin (sateenkaaren päähän) pikku sadekuurossa aamupuurolle. No ne söi jotka kykeni. Pekoniateria maistui viellä liikaa etten puuroa ottanutkaan vaikka niin aattelin.

Siinnä sitten klo 8 aikaan alkoi paikoille ilmaantuun pyöräilijän näköisiä ihmisiä. Ha, nehän ovat muodista niin jäljessä, hölmötkun lähtevät sunnuntai aamuisin klo 800 lenkille. Minä suuntasin kotio nuqqumaan. Niihän ne kunnolliset veronmaksajat tekee tähän aikaan sunnuntaisin. Onneksi olivat menossa "yöpyöräily" reitille Ylikiimingin lenkin sijasta. Olisi saattanut muuten olla mukana yksi hieman väsyneemmän oloinen juhlija.

Reitinkin teille näyttäsin, muttakun ei tunnut ny mikään toimivan niin tämän linkin kautta saatte jonkin käsityksen miten ajeltiin. Garmini halusi sekoilla, mutta suusanallisesti sanon että matkavauhti oli hyvä kun aikaa ajoon meni ilta yhdeksästä aamu n. puoli kasiin. Siihen päälle siirtymiä sängystä suuntaan jos toiseenkin.