Aamusta sitten heräilin lomalle tyypilliseen tapaan jo klo 6. Ei siin mittään mutta aamiaisen sai vasta klo7. Aamiaista odotellessani huomasin, että majapaikan vieressä on Suomen kolmesta vanhentuneesta (ts. ei täytä nykyisiä vaatimuksia mm. olympiakisoja ja muita kilpailuita varten, pituus väärä tms.)
velodromista. Liikkeelle lähtiessä jututin majatalon isäntää (jäin suustani kiinni puoleksi tunniksi!) ja ilmeni että veloa saisi käydä kokkeilemassa vapaasti.
Vaikka portti oli viellä lukittuna, kävin kellottamassa retkisarjaan 40s pohja-ajan.
Turuus pääsi pariin otteeseen kokeilemaan mukulakivitystä. Ei ollut kovinkaan mukava kokemus edes Roubaixilla.
Turun keskustan läpi ajelin Aurajoen vartta, varsin mukava rantabulevardi. Piti pysähtyä toiselle aamukahvillekkin, kun ei ole minnekkään kiirre.
Kun pysähdyin ihmettelemään reittiä kännyn isommalta kartalta, pysähtyi paikalle toinen retkipyöräilyä harrastava ihminen. Kerrankin sai hyvät neuvot mukavalle reitille.
Naantalissa oli sitten hieman jyrkempää mäkeä tarjolla kun reitti vei Kuparivuoren kautta. Aikasemmin oli pienempi mäki, mikä päättyi tietyömaahan. Olihan siittä varoitukset; mäen huipulla. Olisipa ollut aikasemmin, niin en olisi kyseistä mäkeä kiikkunut ylös.
Kuparivuoren päälle kannatti tälläisten tusinamaisemien vuoksi kiivetä.
Pyöräilyturismi lisääntyy Suomessakin. Kuvassa olevan ryhmän perässä tuli bussi, jossa oli radtouring eli saksaksi pyöräkiertelyn tunnukset. vastaavanlainen muodostelma tuli myöhemminkin vastaan.
Särkänsalmen levähdyspaikalla oli mukava pikkuyllätys; savukalakauppias oli paikalla myymässä savustettua lohta. Olikin sopivasti lounasaika.
Naantalista ajelin jo tuttuja teitä pitkin Uuteenkaupunkiin moikkaamaan tätiä ja sieltä Kalantiin serkun luolepopäivän viettoon
Auton kyydissä olikin mukava matkustaa takasin Naantaliin ihmetteleen vanhaa kaupunkia ja pienvenesatamaa sekä sotamuistomerkkiä. Muumimaassa ei käyty, mutta paluumatkalla käytiin Mannerheimin synnyinkodissa.
Maanantai-aamusta, työläisten lähtiessä töihin, on hyvä jatkaa matkaa. Aamu valkeni reissun aikana ainoan kerran sateisena.
Suomen 1.
autotehdas. Tehtaan ainoaksi valmistuneeksi (1913) jäännyt auto on kuulemma edelleenkin käyttökunnossa. Mitenköhän nykyautot? No ehkä samalla käyttömäärällä ja sisällä säilytettynä.
Pysähdyin Ylänteen grillille just sopivasti lounastauolle. Pahin sade meni tauon aikana ohi, mutta hieman vielä oli vettä ilmassa kun päätin jatkaa matkaa. Koska olihan mulla sadekamppeet mukana ja niitäkin pitää käyttää ettei turhaan 1000+ km niitä kuskaa.
Ei oikein tuo Pasin valkoinen naamiomaalaus sovellu kesäiseen Suomeen.
Säkylän suunnalla tuuleskeli hieman. Säkylässä ajeleskelin turhaan rantatietä pitkin, ei paljoa järvi näkynyt. Kauppaakin joutu etsimään kun ei ollutkaan rantatien varrella.
Lallin patsas.
Seuraava lepopaikka oli Huittisissa, jossa vietinkin sitten pari päivää.
Huittisista lähdin ensalkuun Tampereen suuntaa kiertäen Kokemäenjoen vartta pitkin. Ajeleskelin siinnä Häijjäälle syöpöttelemään ja miettimään suuntaa; joko manseen odottelemaan yöjunaa 8h tai kohti Seinäjokea, jossa voisi olla ennen kyseistä yöjunaa. Ratkaisu oli loppujessaan helppo; aikaa on, manse on nähty, seinäjokea ei, keli on hyvä, seinäjoelle pitäs olla tarjolla pieniä teitä (paperikartta vaan loppuu Hämeenkyröön, mitäs se haittaa). Eli eiku kohti Seinäjokea.
Oli muuten mukavaa ja hyväkuntoista pikkutietä Parkanoon asti. Sitten vain muistin asfalttitien reitin huonosti ja eksyin ajamaan 10km 3-tietä. No selvishän siittäkin. Parkanossa pysähyin taas syömään. Harmillisesti vaan ruuan saaminen kesteli turhan kauan. Jatko reittiä miettiessä päätin lähteä "varmoille" asfaltoiduille teille. Ei näin illasta (19 aikoihin muistaakseni) voi olla pahasti liikennettä 23-tiellä. 3-tie on jo todettu liian isoksi. Eikä tuota 23:stakaan loputtomiin ole ajettavana.
Parkanosta lähtiessä koukkasin vielä rautatieaseman kautta tarkistamassa ettei kulje ic tai pikajunaa tunnin sisään, ei kulkenut joten jatkoin matkaa auringon laskiessa kohti viimeistä huoltoa ennen Seinäjokea. Kihniöön kerkesin sopivasti ennen klo 21 ostelemaan oluen sijasta eväitä ja kahvia. Tosin, mikään kiire ei olis ollut, kauppa olis ollut 22 asti auki.
Pohojanmaa. Reissun mäet on takana ja eteenpäin on aakeeta laakeeta. Siinnä sitten samantien tuli pahat mieleen, entä jos polkasiskin kotio saakka.
Seinäjoelle kerkesin 0:10, ainoa vaan että juna läksi samaan aikaan kun aloin miettimään reittiä asemalle. No hätä, ajeleskelin sitten 24h abc:lle; syömään. Siinnä sitten kahvia juodessa mietiskelin jatkosuunnitelmaa. Ouluun suorinta tietä olis n.330km; kertaalleen jo ajettua hieman turhankin isoja teitä pitkin. Toisaalta, Pietarsaaren suuntaan kun läksis, pääsee pikkuteille ja ajamaan mukavissa maisemissa, olenhan silläkin suunnalla jo ajellut. Joten garminiin laitettiin kohteeksi ensin Lapua ja sieltä sitten lopullinen päätös.
Yömaisemat peltojen keskellä oli sen verta mukavia että päätin lähteä kohti Pietarsaarta, vaikka varmaa asfaltoitua pätkää ei ollut. No, kymmenisen kilsaa joutu soralla ajaan mutta eise haittaa.
Kehittyneempi selfia, kameran voi laittaa esim. sillan kaiteelle ja ottaa kuva ajastimen avulla.
Uudessakaarlebyyssä hokasin tälläisen vaihtoehtoisen reitin, ja pitihän se hyödyntää, reitti suunnitelmaahan ei ole ollut sitten Lapinlahden.
Pietarsaareen ajaessa jouduin ainoan kerran tietyömaan takia sorateille, hyvä tuuri noitten kanssa tällä reissulla. Pietarsaaressa menin sitten taas abclle syömään. Nyt oli tarjolla kunnon aamiaiskattaus, jota tuli seuraksi nauttimaan Pietarsaaressa vaikuttava kaveri.
Kokkolassa näytetään mallia miten autot voi pysäköidä kevyen liikenteen väylälle. Olishan se kauheeta jos joutus käveleen vähäsenkään.
Normaalisti olen reissun loppukuvan ottanut hellsingin rautatieasemalla. Nyt loppukuva on Kokkolan linja-autoasemalta. Alkoi yön ajo sen verta väsyttää että olis pitänyt mennä oikeasti nukkumaan. Huoneen sijasta päätin nukkua bussissa joka kuljetti samalla Ouluun. Pitäähän sitä hieman levätä ennen tulevia koitoksia.
kaikenkaikkiaan garmini mittaus seuraavat arvot:
Kokonaiskilometrit: 1476
Kokonaisnousumetrit: 7326
Kokonaiskulutus: 22 826 kCal
Pyörä liikkui: 67h (josta laskien keskinopeus liikkeellä 22kmh)
Pyörän kanssa liikkeellä 107h (josta laskettuna keskinopeus taukoineen 13,8kmh)
12 ajopäivää, neljä lusmuilua. 2 poljeskeltua yötä. Vain yhtenä päivänä sateli. Paino tippui kilon, joten tankkaus epäonnistui.
Kun lämmittelyksi ajettiin vauhdikas Rajaväylänlenkki, niin jäähdyttelyksi tuli vielä vauhdikkaampi Rokuanlenkki. Mitähän etukäteen puhutut nopeudet merkkaa? Meinas tulla kuolema kun paahdettiin koko ajan yli 30kmhn vauhtia 25-27kmhn sijasta. Vain ylämäissä (Vaalantieltä ja Rokualta löytyy semmosiakin) vauhti laski 25kmhn paikkeille, minulla, muut meni ohi. No, aurinkokannella mahtui olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti