Talvi. Lumi. Pakkanen. Umpihanki. Loska. Nollakeli. Nuo eivät ole ensinmäisenä mielessä kun ajattelen pitkän matkan pyöräilyä. Mutta realiteetteja ne on kun Suomessa asutaan.
Olen tässä kuullut ja lueskellut, kuinka Suomesta muutetaan tai haluttaisiin muuttaa etelään talveksi. Olisihan siellä paremmat mahdollisuudet harrastaa maantiepyöräilyäkin; ilman pitkiä matkojakin. Vaikka itsellä olisikin mahdollisuus (seuraava jättipotti lotosta tulee mulle) muuttaa talveksi etelään, niin tuskin tekisin niin.
Vaikka tässä on nyt hieman välillä ketuttanut pakkanen; oli tuossa pari viikkoa parinkympin pakkasia, ja tämän hetkinen säätila; nollakeli ja lumisade. Se on kuitenkin vain vaihtelua ajo-olosuhteissa. Kyllä se pistäisi pitemmän päälle tympimään ajaa aina optimaaleissa olosuhteissa. Paitti, eihä ne aina ole etelässäkään parasta mahdollista. Ainakin itelle menee tuskalliseksi olo kun lämpötila nousee yli +25°C.
Ja tuohan tämä oikea vuoden aikojen vaihtelu myös vaihtelua harrastukseen. Kevään koittaessa alkaa mukavasti poltteleen päästä baanalle ajaa "täysii", minun tapauksessa pitkään. Kulkee tommonen kevyt maantiepyörä slikseillä kepoisen oloisesti kun on talvikuukaudet hinkkailut menemään painavalla cyclocrossilla ja nastarenkailla. Reititkin siinnä muuttuu, kun talvella ajellaan enempi vähempi "hyvin" hoidetuilla kevyen liikenteen väylillä ja "runsas" liikenteisillä mettäteillä.
Ja kun kevät on koittanut, niin silloinhan poljetaan, brevetti-sarjan ajo alkaa jo huhtikuun lopussa. Ja monena huhtikuun 15. päivänä on ollut kummallinen polte päästä koittamaan uutta pyörää tien laidassa kapeilla slikseillä ;) Ja kun polte on keväisin kova, niin ei pieni räntä- tai vesisade haittaa. Se on vain varustelukysymys. Sadevaatteet on vain se vaikein tapaus varustuksessa. Varustuksesta huolimatta kastut varmasti; joko hiestä tai sateesta. Sopivaa tasapainoa en ole viellä löytänyt; sitä joko palelee liian huonosta tai tukehtuu liian hyvään sadevarustukseen. Niin, pitkillä matkoilla. Lyhyemmillä matkoilla (alle 200km) voi jotenkin pelata vauhdin kanssa. Ja tuleehan se oikeasti pitkillä matkoilla (400km+) ongelmaksi myös energianpuutteesta johtuvat värinätkin, vaikka kuinka olen koittanut viihtyä lihapatojen ääressä.
Maantien valkoista viivaa jaksaa loppujessaan vaan aikansa. Ja silloin alkaakin olemaan jo syksy ja heikommat kelit. Silloin on hyvä vaihtaa alle kuviollisempaa rengasta ja lähtä katteleen mettäperiä. Ja niitähän onneksi riittää täälläpäinkin. Ja kun kummit on vaihettu niin taas jaksaa poljeskella vaikka vähän pidempään, sen 200km uusilla reiteillä. Se vain vaikenee kun syksy etenee, arkilenkeillä ei voi oikein lähteä katteleen tuntemattomia reittejä vaan on pakko tyytyä tutuille reiteille. Mutta hei, ne on taas aivan uusia kun ei näe ympärilleen!
Mutta sitten tulee musta marraskuu ja monesti se tummempi joulukin. Lämpötila pyörii nollan kummallakin puolella ja tiet ovat pahimmillaan luistinratoja. Silloin onkin hyvä aika alkaa hoitaa lihaskuntoa. Etenkin kun lekuri on jo 20v sitten kehoittanut aloittamaan selän kuntoittamisen kuntosalin puolella. Ja kesän "rehkimisen" jälkeen lepokaan ei ole pahitteeksi. Niinpä se on vaan hyväksi pahimpien kelien sattuessa kääntää kylkeä sunnuntai-aamusta ja mennä päivemmällä salille nosteleen painoja. Tympeää pääkopalle, mutta toimivaa kropalle.
Tympeän alkutalven jälkeen koittaa talvi. On lunta, on pakkasta. Mutta reitit ovat kohtuudella ajettavissa, kunhan ei sada pahasti lunta. Kun tiet on puhtaat, ja kun kaappi on täynnä varusteita, voi lähteä tuulettaan pääkoppaa melkein pitkällä 200km lenkillä. Vauhti ei päätä hurmaa, mutta mieli lepää kun ei tarvi aatella mitää, polkee vaan eteenpäin. Pienemmillä lenkeillä voi katella esim. kuinka Ritaharjun alue muuttuu. On muuten muuttunut pirusti viimeisemmän kahdeksan Oulussa asumani vuoden aikana. Ensin oli pelkkää mettää mut nyt täynnä asutusta ja koko ajan levenee kohti Kalimenkyläntietä :/ En edes kehtaa kirjoittaa mitä tuli mieleen kun kävin Oulussa luokkakokouksessa neljän poissaolovuoden jälkeen. Kaakkurin seutu on meinaan muuttunut hieman siittä mitä se oli ennen vuostuhannenvaihdetta.
Mutta siinnähän se menee taas talvi. Ajeleskellessa kevyesti ja pumppailemalla rautaa. Ja ennenkuin huomaakaan on huhtikuu ja polte päästä maantien reunalle on kova.
Edellinen oli kuvaus maantiepyöräilijän näkemyksestä vuoden vaihtelusta. Miten sitten arkipyöräilijänä koen vuoden vaihtelut? No, ei se sen kummempaa. Aamusta töihin lähtiessä katsotaan vaan tartteeko arkivaatteiden päälle lisätä jotain. Kesällä töihin poljeskelen maantiesinkulalla farkuissa ja t-paidassa. Syssymmällä päälle tulee ensin tuulenpitävä takki ja sitten kelien kylmetessä tuulihousua yms. Talvella kun lämpötila on pakkasen puolella, ensin syyslenkkihousut ja paksumpi windstoppertakki. Sitten vain lisää kerroksia mitä toimistolla poistetaan. Itsellä kun työmatka on kokonaiset 3km suuntaansa, niin laiskana alan jossakin vaiheessa käyttään toppakamppeita. Ei mene aikaa pukemiseen ja riisumiseen. Ja samoilla kamppeilla, sisävaatteet + toppakamppeet pärjää normitalven olosuhteet. Kylmemmillä keleillä sitten paksumpaa vaatetta alle. Pitää vaan kiittää henkilökohtaista sponsoria hyvästä työmatkatakista. Harmi vaan kun vaatii joka arkipäivä 8h:n työpanosta sponsoreintia vastaan. Ja väliin päivä jatkuu, kun reissussa joutuu olemaan. Mutta talvella tehdyt tunnit voi ottaa kesällä takas. Ja pomo on tietoinen asiasta ;) Jos ennusteissa on lumisadetta, sinkula vaihtuu vaihteelliseen cyclocrossiin.
Se on tälle talvelle alkanut ketuttaan. Pohjois-Oulun surkea talvikunnossapito kevyen liikenteenväylillä. Olen jo alkanut miettimään maasturin laittoa talvipyöräksi, kun ei meinaa päästä etiäpäin suoraan sinkulalla/ccllä, jossa on pappapyörän rengastus. Tietenkin, oikea pyörien määrä on n+1, missä n on nykyisten pyörien määrä. Nyt välittömästi tarvii sen +1; 50-115mm gummeilla varustetun. Ja sitten kesäksi sen alle 10kg 25mm gummeilla varustetun maantiepyörän pitkille matkoille. eh DÄMN!
Kuitenkin. Ei tämä talvi ole niin paha, kun se kuitenkin toistuu vuosittain. Kun tietää asian niin voi asiaan varautua. Kesällä olleiden varusteiden päälle aletaan vaan kasaaman uutta varustetta lämpötilan ja muun olosuhteen mukaan. Suoraan sanottuna, ennemmin asun täällä Pohjois-Suomessa kuin Helsingissä, Lontoossa tai jossain Välimeren kaupungissa. Hesassa ja Lontoossa talvi on sama kuin Oulun syksy/alkutalvi. Kestää vain sen 3-6 kuukautta. Etelemmässä se on sitten aina vihreetä, ei ole kausiluontoista vaihtelua. Ja kesällä on sitten oikeasti liian kuumaa pidemmän aikaa. Eli on tää pohjoinen Suomi hyvä paikka asua pyöräilijänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti