Ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita.
Matkaa helpottaa kun ajattelee matkaa vain seuraavalle kontrollille, eli munkkikahville, maalin sijasta. Eihän 50-100km polkasu ole mitään 600+ matkaan verrattuna.
Maisemat on täällä Oulunkin seudulla mukavempia kuin valkoinen viiva asfaltilla. Eli leuka pois tangosta ja katse ylös. Tosin, kun energiat on kulutettu ja/tai sataa vettä/räntää ja/tai on kova vastatuuli ja on pitkä suora katse 5m eturenkaan edessä auttaa pääsemään maaliin.
Audaxit/randounnering/brevetit eli pitkän matkan pyöräily keksittiin jo 1900-luvun alussa Ranskassa.
Paul de Vivie (1853-1930) kehitteli 1906 (ulko)vaihteistoa. Toiminta on niin monimutkainen että lukeekaa siittä vaikka wikipediasta. Noihin aikoihin muuan Henri Desgrangen mukaan vaihteistot ovat vain vammaisille, naisille ja vanhuksille. Vammainenhan minä, polvi ei kestä runttaamista liian isolla välityksellä.
de Vivie tunnetaan myös nimimerkillä "Vélocio"; ranskalainen pyöräretkeilyn ja randonneuring-pyöräilyn isänä. "piireissä" kulkeekin Vélocion seitsemän käskyä pitkän matkan pyöräilyyn:
1. Syö usein mutta kevyesti; syö ennenkuin olet nälkäinen ja juo ennenkuin olet janoinen
2. Pysähdy harvoin ja lyhyesti, niin et hukkaa ajamisen rytmiä
3. Lopeta, ainakin tien päällä, viinin juonti, lihan syönti ja tupakointi (huom! kirjoitettu 80-90-vuotta sitten ranskalaisen kasvissyöjän toimesta)
4. Laita lisää vaatetta ennenkuin on kylmä, vähennä ennenkuin on kuuma; älä pelkää paljastaa ihoa auringolle, ilmalle ja vedelle.
5. Älä kiirehdi, aja omaan tahtiin. Etenkin muutamana ensimmäisenä tuntina kun tunnet itsesi vahvaksi ja pakotetuksi nostamaan tahtia.
6. Älä aja itseä niin väsyneeksi ettet voi syödä tai nukkua.
7. Älä polje lujaa/kovaa näyttämisen vuoksi.
Järkineuvoja. Tosin Juustolan lihakeitosta en luovu. Muitten kanssa pitää olla tarkempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti