12. peräkkäinen kuukausi

Alkuvuosi oli hieman hiljaista pyöräilyn kanssa, käynnyt kuin kahdella pikkulenkillä. Oli muka kiirettä röissä ja pakkastakin koitti olla. No onneksi edes töissä pääsi tuulettumaan tien päälle, kun "sai" ajella ympäri Suomea pari tonnia. On muuten tommonen 800km autoilulenkki yllättävän raskasta puuhaa. Varsinkin kun pitäs päivän aikana tehä vähän töitäkin. Vastaa vähintäänkin 400km pyörälenkkiä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Edellisestä pitkästä ajelusta on jo kulunut kuukausi ja on alkanut hieman poltteleen ottaa pyörä alle ja mennä hieman ajeleen. Viikolla sääennusteita katellessa, totesin että viikonlopuksi lauhtuu. Tuultahan se lupasi, etelästä. Ei kuitenkaan ollut hiutaleitten kuvia ennusteissa, niin ei sitä sitten muuta voinnut kuin viritellä pyörä kuntoon ja hieman tankkailla perjantai-illasta.

Jo jonkin aikaa on ollut pieni polte käydä normisuuntien sijasta pohjoisessa ajelemassa. Joten suunnaksi otin Ii:n ja kattelin reitin siten että ei vanhaa nelosta ajeta kovinkaan paljoa. Eikä sitä tarvitsekkaan ajaa paljoa kun on leveempää (nasta)rengasta alla.

Reitti meni pohjoisten kaupungiosien kautta Kiiminkijoen varteen jossa tein pienen mutkan sisämaahan hakien uusia ajamattomia pätkiä. Sopivia 200km reittejä miettiessä on jo monesti käynnyt mielessä että pitäs ajella joskus kesällä soralenkkikin tähän suuntaan. Nytkin jää monta pätkää ajamatta kun ei voi olla varma että tiet ovat auki. Ehkäpä ensi kesänä.

Hiljasilla kylä teillä ei tullut montaa ihmistä vastaan, mitä nyt muutama aikainen koirankusettaja sai nykiä koiraansa tien toiselta laidalta kun yllättäen joku hullu ajelee pyörällä samaan aikaan. Rattorikuskikin katteli hetken ihmeissään kun mehtätiellä on pyöräilijä parkissa.

Aamukahville pyörähdin Iin kärkkäiselle. Pidemmän hetken siinnä sai odotella ennenkuin viittivät tulla rahastamaan. Jos ei olis tämmönen kunnollinen kansalainen, niin olisin mennyt maksamatta muualle kahville. Muttakun tää nyt sattu olemaan reitillä niin kärsivällisesti odottelin jonon keulilla rahastajaa kassalle.

Kahvia juodessa huomasin jo tietämäni ongelman. En juo tarpeeksi. Juomapullosta ei ollut kadonnut kuin 1-2dl 50km matkalla. Juomisongelma se tämäkin. Pakko vaan koittaa juoda enemmän, nestevaje voi tehdä lenkin tuskalliseski. Eiku puolilitraa vissyä kurkusta alas ja baanalle.

Kärkkäiseltä lähdin kohti Raasakkaa. Mielessä käydä kahtomassa Ii- ja Oulujoen patotöiden muistomerkkiä; Marionin kauhaa. Raasakkaan ajelin turhaan, tiekin meni välillä poikki. Kauha ei ollut Raasakan kylällä, vaan Yli-Iin tien varrella. No, oli tuo Raasakan mutka muuten onnistunut, Maalismaantie oli jopa kesää huonommassa kunnossa.

Kauhaa aikani ihmeteltyä, jatkoin matkaa kohti Raasakan voimalaitosta. Ajelin "isompaa" tietä pitkin kun ei noista padon rakennus/huoltoteistä tiedä. Voimalaitoksen päässä oli ratsastusreitin merkki huoltoteiden vieressä, joten kait niittenkin läpi olis päässyt; fatbikellä.

 Ja turha sitä on väittää ettei Oulun seudulla ole korkeuseroja, kun seisoskelee 21m mäen päällä. Ne on vaan aika vähäisiä tämän seudun erot, mutta kun ajaa tarpeeksi niin kyllä nekin tuntuu jaloissa.

Voimalaitokselta polkasin hyvin huolettuja kevyen liikenteen väyliä pitkin Iin haminaan, välillä kävin ihmettelemässä  Iijoen jääpatoja ja Illinsaaren tapahtumia. Haminasta pääsin sitten nauttimaan vastatuulesta. Muttakun hieman luovii niin ei se niin paha ole.

Räinänperälle pääsin uusia ajamattomia teitä pitkin kivuttomasti mion opastessa. Räinänperällä loppu reitti, mikä hitusen pisti ketuttamaan kun Halosenniemen hiljaisella kylällä kun ajautu umpiperään. Reitti loppu, kun mio ei suostunut avaamaan mitään jos laitteessa oli enemmän kuin kaksi reittiä valittavana. Eikä "navikaattori" suostunut tekemään reittiä Martinniemeen. Onneksi suuntavaisto pelaa jotenkin, niin en eksynyt.

Vastatuullesta nauttien pyörähdin Martinniemen siwalle hakemaan evästä. Siinnä sai taas ihmetellä miksi keskelle ei mitään on rakennettu kerrostaloja. Kauppa kuitenkin käy. Selityshän tietenkin on historiassa, eli Martinniemen sahassa.

Vastatuuli kuitenkin painoi sen verta, että piti jo Haukiputaan seolla pysähtyä kahvilla. Kotio poljeskelin Virpiniemen kautta, täyttä n. 15kmh vauhtia. Vastatuuli oli muuten melkosen kova, myötätuulessa pääsi jopa 24kmhta. Valokuvatkin jäi ottamatta kun ensi ketutti vastatuuli että pysähtyessä vaan tasasi hengityksen ja myötätuullessa lasketteli menemään.

Kotio saapuessa mittarissa oli 130km. Siinnäkun vaihtoi kuivan alupaidan ja syöpötteli, parani olo sen verta että päätin lähteä hakemaan saunakaljat; Kiimingistä. Meinasin saapuessani heittää hulluttelun kesken, kun tarkoitus oli jatkaa Liminkaan. Ja olin jo saannut vastaisesta tuulesta tarpeekseni.

Kiimingin seudulle on onneksi jo valmiiksi tiedossa hyvä reitti niin ei tarvinnut mioa kiusata. Kunhan vaan hyppäs satulaan ja ajeli Jäälin kautta Alakylään ja sieltä Koittelin kautta takasin. Kiimingissä vaan tein pahimman aloittelijan virheen. Jätin kahvipaikan väliin. Vaikka mukana oli evästä, niin alkoi jo urheilupatukat kyrsimään ja eikä jäinen juomakaan oikein maistunut. Hönttämäellä kurvasinkin valintatalon pihaan ja hain ruokaa ja juomaa. Sekä ne saunakaljat. Siittä sitten pyörittelin kotio rauhalliseen tahtiin.

Pitää varmaan vähän skarpata reittien suunnittelussa. Hönttämäellä piti jo alkaa mutkittelemaan että saa kilometrit täyteen. Kotipihaan kurvatessa mittariin pyörähti sopivasti 200,7km, kun sitä kunnioittaa liikaa liikennesääntöjä. GPS:n mukaahan tietty on vähemmän kilometrejä, mutta ainahan se valehtelee.


Seuraavana päivänä oli olo semmoinen että tiesi ettei tullut juotua tarpeeksi. Lähtiessä tankkasin (kummallakin kerralla) kuumaa juomaa pulloon.Juomisongelmahan se tämäkin. Vaikka sitä tietää, että juoda pitää, niin ei kylmä juoma maistu. Omissa termosjuomapulloissa juoma pysyy juomakelpoisena 1-2h, minkä jälkeen se on viellä juotavaa tärinän ansiosta mutta pirun kylmää. Parempi termospullokin olisi. Mutta se vaatii pysähtymisen juomista varten. Ja tyhmäkun on, niin ei tule pysähdyttyä. Ja pitäsi ensin kyllä ostaa kunnollinen termarikin, nykyinen vuotaa hitusen ja kolisee telineessä. Juomarepussa juominen pysyisi pitempää juomiskelpoisena. Mutta suulake tahtoo jäätyä. Enkä edelleenkään kovin innokkaasti kanna selässä mitään pitempää matkaa.

Nyt on kuitenkin ajettu 200+ matka vuoden jokaisena kuukautena (helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu). Viimeiset ei menneet brevetti-sääntöjen mukaan, joten en ole Randounner around the year; vain muuten vaan tyhmä.

Kun tämänkin kertaisella reissulla meni melkein 14h, niin eipä tartte alkaa stressaamaan uuden yrityksen kanssa. Ajelen, jos ajelen tästä lähtien omaksi ilokseni. Muutama pidempi reitti olis takaraivossa ajamista odottamassa. Ne saa helposti jatkettua pitkiksikin.

Tässä toipuessa sain mion hyväksymään useamman reitin sisuksiinsa. Kait sitä sitten ehkä kesällä voisi sittenkin uskaltautua vieraille teille tuntemattomille ...