Uusi lelu

Yksi syy miksi LEL:lli epäonnistu, oli paperioheistuksen vaikea lueattavuus (liian pientä printtiä vauhdissa luettavaksi). Päivällä matka sujui paremmin, kun porukassa oli navikaattoreita (ja parempi silmäisiä), niin eipä sitä sitten viittinyt itsekseen lähtä jatkamaan pimeässä matkaa.

Siittäpä syntyi ajatus, että ensi kesälle, ja mielellään jo syksyn ja talven lenkeille _pitää_ hankkia navikaattori. Vaikka eihän sitä nyt täällää Oulun seudulla maantiellä tartte. Mutta jos sitä vaikka kesällä ajais taas vähän oudommilla seuduilla ja sitä ennen pienemmillä mettäteillä semmosia mukavia ja lyhyitä lenkkejä. Eipä tarttis miettiä miten reittimenikään tai alkaa kännykästä tai paperilta tarkistaan.

Vaihtoehtojahan tietenkin nykymaalimassa löytyy, kun on joku muukin huomannut tämmöisen tarpeen. Ja kun Polarikin alkaa vaikuttaan olevan kuolemassa, niin samalla voisi uusia sykemittauksenkin, vaikkei sitä enää tule pahemmin edes seurattua.

Ensiksi kattelin kännykässä toimivia ohjelmistoja, kun parilla LEL:n ajaneella semmoiset oli lumioissaan. Androidillekkin löyty hakemisen jälkeen lupaava softa offline-kartalla. Ainoa ongelman tapainen onse, että se toimii kännykässä. Mieluusti pitäsin kännykän ihan vaan taskussa kuvailua ja hätätilanteita varten. GPS:n käyttö ja tarvittava näytön päällä pitäminen syö kiitettävästi sähköä. Ja kun en ajele vain kauniina kesäpäivinä, niin kännykän kesto räntäsateessa on kyseenalaista. Tankoon sen kuitenkin kait saisi luotettavasti. Ja ainahan voi kantaa varavirtalähteitä tai laittaa heti lataava dynamovalo, mutta kuitenkin, ei oikein innosta ajatus kännykän käyttämistä oikeasti pitkillä ja oudoilla reiteillä.

Yleisin laite, mitä on tarjolla, on Garmin Edge 800/810. Suosittu pyöräilynavikaattori kuntoiluominaisuuksilla. Laitteessa on mukana kuulemma surkea kartta, mutta siihen on saatavilla Garminilta karttoja. Tai sitten voi käyttää Maamittauslaitoksen laatimaa Suomen karttaa tai Open street map:iä maailmalla. Kummatkin on ilmaisia ja ilmeisesti laillisiakin. Garminilla on myös tarjolla Etrex-sarjan laitteita joista mietin Etrex 20 ja Etrex 30:ntä. 20:seen ei saa sykemittausta ja 30:n pitää sykejutut ostaa erikseen. Karttojen kanssa on ilmeisesti sama "ongelma" kuin Edge 800/810 kanssa on. Garmineita on saatavilla paikallisista liikkeistä kohtuudella pl. Etrex 30 ja Etrex:n pyöräteline, minkä vuoksi 20 jäikin kauppaan vaikka hinta olisi ollut ehkä sopiva.

Uutena yrittäjä samoille markkinoille on tulossa Mio. Niistä ei ole paljoa kokemuksia netti-foorumeilla, kiitos varmaan Garminin suosion. Miot ovat hinnaltaan suurinpiirtein samanhintaisia kuin Garminin laitteet, ehkä hieman halvempia. Mion mukana tulee toimivat kartat, eli yksi vaiva vähemmän. Lisäksi Miossa on speksien perusteella parempi näyttö kuin Garminissa (3" 240*400 vs 2,2" 160*240). Kun paikallisesta pyöräliikkeestä sain ns. tarjouksen josta ei voi kieltäytyä, lähti Mio Cyclo 305 HC mukaan. Ei pitäs mennä pyöräliikkeisiin vaan katteleen kaverin ostaessa kenkiä, toisesta liikkeesta tarttu aivan ihku kirkkaankeltainen takki heijastimilla ja takavalolla.

Pyörän syyshuollon yhteydessä otin sitten ja asentelin mukana tulleet kadenssi/nopeusanturit kiinni pyörään. Menivät yllättävän helposti, välillä saa tosissaan tapella että magneetti ja lukija osuvat kohdalleen ja sopivalle etäisyydelle. Samalla asentelin talvikiekot ja rouheamalla kuviolla olevat kumit pyörään. Maantiekiekot jäävät viellä varuiksi parvekkeelle, jos sitä viellä yhen 200km lenkin sais heitettyä asfaltilla, saas nähä viittiikö edes. Sorateille voisi jo muutenkin keskittyä ja mennä katteleen Oulujoen patojen huoltoteitä. Ketjukin oli kulunut vaihtokuntoon 6000km ajoissa. Joten vaihoinpa senkin. Oli vaan viimeinen kerta kun ostan Srammin powerlinkillä liitettäviä ketjuja.

Lenkkipyöräänkin asentui dynamovalot. Harmillisesti vaan takavalo osottautui semmoseksi murkikaksi ettei sitä saa paikalleen. No, laitetaan se arkipyörään halpa takavalon tilalle ja tyydytään patterivaloihin. Muutenkin niihin joutuu turvautumaan, kun laittaa carradicen takalaukun paikalleen.

Kun palaset oli pyörään liitettynä ja Mio ladattuna, siirryin ihmettelemään Mion softa osaamista, tai sen puutetta. Olipa temppu saada laite juttelemaan tietokoneen kanssa. Mio vaatii että sen softa haetaan ja käytetään internet explorerin kautta. Eikä mokoma suostu tallettamaan käyttäjätunnusta/salasanaa. Ok, onkait se jonkin sortin tietoturvariski käyttää salasanan tallentamista, mutta lukeehan se NSA muutenkin meitin nettiliikenteen. Pankkitunnuksia en tietenkään ole tallettanut minnekkään. Ja silti kerran on päässyt visan tunnukset maailmalle, onneksi Luottokunta kuitenkin toimi asianmukaisesti enkä joutunut kärsimään muutenkuin olemaan ilman visaa pari viikkoa. Ilmeisesti PBP:n ilmottautumisjärjestelmästä oli varastettu kasa luottokorttitietoja, minun siinnä samalla. LEL:lli käytti muita luotettaviksi todettuja nettimaksujärjestelmiä.

No kuitenkin softat sain toimimaan. Ja het ensinmäisenä koittamaan reitin suunnittelua. Ei pärjää käyttämälleni Bikeroutetoasterille. Onneksi Mio hyväksyy muittenkin tekemiä GPX-tiedostoja, joten ei iso ongelma. Samalla kerralla päivitin laitteen softan, kun sellainen oli tarjolla. Semmonen ärsyttävyys on tuossa Mion omassa softassa että käynnistyy aina kun koneen laittaa päälle, pieni harmittava vika. Alkaa muuten mion ja myös bikeroutetoaster tökkiin pitkillä soratielenkeillä...

Eiku sykevyö päälle, mittari pyörään ja ulos testaamaan opastavaa laitetta. Ja sehän tuntui toimivan. Tulee vaan laitettua semmoisia pätkiä reitille, joita ei maastossa tulisi ajateltuakkaan. Mikä on hyvä juttu, löyty uutta ajettavaa pätkää muuten tutulla reitillä. Käännöksiin näkee aina etäisyyden ja piippaakin käännöksen tullessa. Harmi vaan, että muuten suoralla tiellä olevan loivan mutkankin merkkaa käänökseksi ja piippaa siittäkin. Eikä tuo näytä pillastuvan siittäkään, että lähtee välillä omille reiteille. Koittaa vaan opastaa takaisin reitille ja kun sinne pääsee niin jatkaa opastamista mutkista huolimatta.

Kotiin tultua, laite kiinni koneeseen ja ihmetteleen mitä tarjoaa jälkipeleihin. Ei mittään. Lataa kyllä harjoituksen muttei suostu näyttään, siis se desktop-softa. Eiku IE päälle ja sieltä löytyy. Aika köyhän näköistä dataahan tuosta saa, kun vertaa polarin analyyseihin. Mutta eipä tuo polari muutenkaan tykännyt oikeasti pitkistä lenkeistä. Parhaillaan taisi tarjota jotain 3h lenkkiä harjoitusohjelmaan. Tässäkun on päättynyt muutenkin enemmän kuunteleen kroppaa kuin polarin mielitekoja, niin kelepaa minulle.

Siinnä samalla laitoin lisää päivityksiä valumaan laitteeseen. Nimistä päätellen jotain karttapäivityksiä, kokoakin löytyy. Ainoo vaan että jokin car map data haluaisi käyttää 25h perille tulemiseksi. Ei onnaa, aamusta mennään 08-lenkille.

Hieman tökkienhän se eka koitos meni. Kotiovella laitoin shellin kohteeksi ja mio neuvoi uutta reittiä pitkin kohteeseen, eivaan ois itelle tullut mieleen niin paljon mutkitella. Lenkin alkaessa laitoin taas talletuksen päälle. Piruvie, koitti opastaa koko ajan takas shellille. Sitä piipitystä jaksanu kuunnella joten tallennus poikki ja uudelleen päälle pikkupaussin kohdilla. Sen jälkeen tallennus toimikin asiallisesti, osasi jatkaa matkaa sisäpaussinkin jälkeen. Kotimatkalla koitin taas opastusta, kotiin tällä kertaa. Keksipä taas kummallisia mutkia vaikka suoraankin olisi päässyt. No saattaa asetuksissa olla jottain vikaa (nyt pyörävalintana maasturi, vaihtoehtoina on myös kaupunkipyörä ja maantiepyörä).

Jälkipelit ovatkin sitten aika köyhää mion softien kanssa. Syke, korkeus, nopeus ja kadenssi on kaikki samassa matalassa kuvassa, ei ole muuten kovin selkiää. Mitatuista arvoista saa vain maksimin ja keskiarvon (korkeudesta maksimin ja kokonaisnousun). Näyttää ilmeisesti ymmärtävän tehomittauksen, harmi ettei ole 1000€ ylimääräistä. Tosiaankaan ei saa mitää irti mittaustuloksista, reitti tietenkin tallentuu, mutta siinnäkää ei näy mitää muuta. Tässä esimerkki näkymä tiistain hittailta.

GPX tiedostossa on kyllä 2s välein talletettuna syke yms. tietoja. Pitää selvittää joku toinen softa, joka osaisi niita tulkita, endomondon maksullinen versio ehkä osais.

Kaiken kaikkiaan olen toistaiseksi tyytyväinen laitteeseen; se osaa näyttää ja opastaa gpx-tiedostojen perusteella, kohtuu hyvä karttapohja, periaatteessa toimiva osoite-perusteinen reittihaku. Softaa kunhan parantavat hitusen niin toimiva kampe minun tarpeisiin. Välillä kyllä joutuu tappeleen että kytkeytyy koneeseen, mutta yleensä se 3. kerta todensanoo ja data alkaa liikkumaan.

Onhan tässä kerinnyt hieman ajeleenkin kaiken testaamisen ohessa, seuraavaksi pari kännyotosta lenkeiltä:

Syksy tuli, kunto meni

Lämmin syksy se vaan tuntui jatkuvan. Joten yhden lenkkikaverin kanssa sovittiin hieman pidempi lenkki muissa maisemissa. Lähdettiin liikenteeseen Kemin torin reunalta syksyiseen sateeseen. Olisi ne kuivat ja aurinkoiset kelit saanneet jatkua edes yhden päivän.

 

Alkuun ajeltiin hyvää vauhtia Taivalkosken padolle. Tuntu jo hieman jaloissa vuoden mittaan tulleet kilometrit, mutta luulin että kyllä se siittä aukeaa. Mutta kun ei. Idän puolen tien mäissä ne vähäisetkin voimat katos. Kyl meinas ketuttaa, kun muisti kuinka kesän alussa samaisiin mäkiin hyökättiin vauhdin kanssa. Nyt oli hyvä että pääsi edes ylös ajamalla.

Mutta kuitenkin Kuksaan päästiin nauttimaan aikaista lounasta. Maukas oli lounas, mitä ny hieman turhan raskas kun possua ja kermapottuja oli tarjolla. Oli meinaan tuskien taival jatkossa. Pitäs pidättäytyä hieman kevyemmissä aterioissa matkan varrella.

Tuskaista ja voimatonta ajoa jatkettiin Kukkolankoskelle jossa nautittiin munkkikahvit ja pullollinen vissyä. Ei auttanut jalkojen voimattomuuteen kivennäisaineet. Peesistä nauttien puoteltiin Tornion reunalle ja lähdettiin hieman oikomaan, tänään ei kulje ei sitten yhtään.

Laivaniemen paikoilla tuli ylimääräinen hengähdystauko kun rengas meni kolmannen kerran tälle vuodelle.

 7h meni nyt 145km lenkille. Tais olla tässä tämän vuoden maantielenkit. Loppuvuosi menee sorateillä ja toivon mukaan talvisilla teillä.

Pakko se on myöntää, että on tullut ehkä ajettua liikaa tälle kropalle. Nyt kun kilometrikisakin loppu, niin taidan pitää hieman taukoa. Pistetään pyörät talvikuntoon, vaihdetaan ketjut ja takapakat sekä voidellaan vaijjerit. Kuun vaihteessa laitan sitten kuukausikortin läheiselle kuntosalille. Aletaan paranteleen taas selkää, kun on kesällä taas päässyt se puoli elämästä vähän unohtuun.

Niin ja muistakaa, pimmeillä teillä tarttee valot pyörään. Lain velvoittamana eteen ja taaksekkin oman turvallisuuden vuoksi.

Itse suosin niin arki- kuin lenkkipyörässä dynamovaloja. Ei tarvitse huolehtia akkujen varauksista ja kun on kunnon lamppu edessä, niin näkee ajella pimeessääkin.

Sorasyöte

Kevyen 200km lämmittelyn jälkeen on hyvä lähteä virkeenä ja hyvin levänneennä Syötteen maastoihin hieman pyöräileen. Siellähän on muuten hieman mäkisempää kuin täällä Oulun seudulla. Ja kun soralle mennään, niin on muuten hitusen raskaampaa ajelua luvassa. Tapahtuman lähtö tapahtuu just soppelisti klo 11. Kerkiää mukavasti aamusta heräileen (sunnuntaisinhan herätään klo 6 muutenkin) ja siirtymään kotoa Pikku-Syötteelle.

 Ainoon hienoisen mietinnän aiheutti tää hallitseva säätila. Ei ole vähään aikaan ollut näin lämmintä syksyä. Autoon nakkelin vaatetta siihen malliin että puolet oli liikaa. Lähtöpaikalla oli kuitenkin jo 12°C ja arska paistaa lujasti. Lyhyille en kuitenkaan heti alkuun jättänyt. Alamäissä viilenee varmasti.

Hieman 11 jälkeen lähdettiin liikkeelle, kiireisimmät tietty täysii, minä nautiskellen. Alkuun olikin mukavaa alamäkeä pari kilometriä ja sitten hieman haastavaa polkupätkää tälläiselle valkoisen viivan tuijjottajalle. Mutta pysähtymättä pääsi. Ja sittehän päästiin asiaan, kiikkumaan Iso-Syötteelle. Harvassa on pitkät nousut joissa prosentteja on 14 täälläpäin. Onneksi alla oli Feltti, jossa välityksiä riittää paremmin. Hiki kyllä tuli siinnä auringon paisteessa painaessa.

Alas pääsikin sitten vaudikkaasti. Asiassa autto ei niin hyvät jarrut. Meinas tulla ikävä levyjarruja, muttei niin paljoa että niihin lähtisin investoimaan. Matka jatkuin sorapintaista kuntopolkua, soratietä ja hieman asfalttia Kellarilammen huoltoon. Huolto oli muuten hyvä, mutta pari kilsaa liian myöhään. Imasin hätäpäissäni sitten geelin kurkusta alas, hyi olkoon. Tauolla vähensin hihat ja lahkeet ja tungin ne pieneen satulalaukkuun, mahtu justjajust; tuu mittään tämmösestä keventely reissuista, ei ollut tilanpuutteen takia edes sadekamppeita mukana; onneksi ei tarvinnutkaan.

Huollosta jatkettiin matkaa Pytkynharjun juurelle, nättiä maisemaa sielläkin, vaikka paremmat olis ollut huipulla. Olisi vaan tiennyt kantohommia jos reitti olisi siellä kulkenut. Hyvää ccllä ajettavaa pätkää kuitenkin. Matka jatku kohti toista huoltoa, Mustarintaa kohti.

Ja kun jaksaa vaan pyörittää, niin tuleehan se mielenkiintoinen haaste vastaan; pitkä tasainen nousu sorapinnalla. Alko jo hieman harmittaan lauantainen lämmittelyreissu. Mutta kun hermotus on kohdillaan, niin jalkoja pyörittämällä ylös pääsi. Ei varmasti nopein suoritus, mutta kuitenkin.

Sittehän onkin luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jopa siinnä määrin että kokemuksesta (laskin mäen viime syksynä maasturilla paskat melkein housuissa) päätin laskea renkaista paineita alemmaksi. Olikin hieman jo lyönnyt käsille asfaltille tarkoitetut paineet. Ja luvassahan oli pitkä mehtätiellä tapahtuva lasku, josta mielenkiintoisen tekee irtosora ja virtaavan veden tekemät urat. Mitä jarrujen painamiselta kerkesin vilkaseen mittaria niin nelosella taisi alkaa nopeuslukema eli vauhtia pahimmillaan yli 40 kmh eikä tosiaankaan ollut leppoisa lasku joka päättyy pitkään tasaseen pätkään vaan ojaan. Heh, olipa mukava pätkä.

Alamäen jälkeen pyöriteltiinkin sitten kohti maalinousua, miksi kontrollien ja maalien pitää aina olla mäen päällä? Syötteen maisematietä pitkin pyöritellen (oi miksi piti lämmitellä 200km?) pääsi maisemista nauttien maalimäen alapäähän. Siittä sitten alkoikin viimeisten mehujen puristelu, tässä vaiheessa ei enää luovuteta. Ohan tää Pikku-Syötteen mäki valloitettu maantiepyörälläkin 200km jälkeen, menee se nytkin, stana. Ja menihän se, kävellen olis kyllä päässyt nopeampaa.

Maalissa sitten omat onnittelut, pyörä pakettiin ja autoon ja saunaan. Olipa kylmä suihku poikaa tämän reissun päälle, reidet ja pohkeet huus hoosiannaa kun hieman kylmää suihkutteli.
Ruuan päälle olikin sitten edessä reissun rasittavin vaihde; paluu kotio. Ai että on raskasta ajaa jonossa autolla. Pyörällähän se on niin kevyttä. Ehyenä kuitenkin kotio pääsin ja kävin jopa pesemässä pökötinkin, kait sitä kerran vuoteen voi autonkin pestä? Tosin hukkaan tais mennä nekin eurot kun jäykän maanantain ajelun jälkeen auto oli taas likainen.

Ruskan etsintää

Ruskan aika on koittanut. Viikolla käväsin mutkan Rovaniemellä (autolla) ja alkoi keltaista ja punaista näkymään, tosin viellä oli vihreetäkin lehtipuissa. Tarttee varmaan lähteä jo ruskaretkelle, jos haluaa väriloistosta nauttia.

Viikolla Fillari-foorumille ilmaantui kutsu 200km lenkille lauantai aamusta lähtien. Kun sunnuntaina olisi tarjolla Sorasyöte, niin pisti hieman miettimään; miten järkevää on lähteä ennen mäkistä mutta lyhyttä (vain 60km, 30km reittikin olis mutta kuka ny niin lyhyen lenkin takia ajais _autolla_ 400km? ok, 60km on arkilenkki, mutta Syötteellä on sentään mäkiä).

Kun kelit ovat ihmeellisen lämpimät syksyksi, niin eihän sitä voinnut vastustaa kiusausta. Perjantaina tankkasin hieman pastaa (tonnikalan kanssa tälläkertaa) ja pakkailin tyhjän laukun (pikku taskuissa oli kyllä vararengasta yms. tarpeellista) telineineen pyörään. Sinne riisutaan ylimääräiset päivän lämmetessä.

Aamusta ilmaannuin ilman ennakkoilmoitusta shellille, sinne tuli neljä muutakin. Yksi wanha parta ja muutama tuoreempi; joista yksi ilmeisesti täysin ensikertalainen (Riq on varmaankin ajanut ennenkin pitkään?). Niin se tauti leviää :) 2. aamukahvin ja päivän ensinmäisen munkin jälkeen lähdettiin matkaan pilvisessä säässä.

Sumuisessa aamussa lähdettiin matkaan, kohti kotia. Ympyrästä olisi ollut kilsa kotia jos olis mennyt vasenpaan mutta käännyin letkan perässä oikeelle, ajetaan nyt kun ollaan kerta lähdetty. Poljeskelimme siinnä reippaasti ensimäiselle tauolle Ylikiimingin Seolle, jossa nautimme kahvia ja munkkia. Kun kilpailijat ei nää tervettä päivää, niin Riq, edellisillan criteriumin voittaja, luovutti jalkakipuihin vedoten. Me muut vaan jatkettiin kohti Niemitalon Juustolan lounaskattausta.

Juustolassa olikin herkkua tarjolla, (jauhe)lihakeittoa, se on joskus huonommilla keleillä pelastanut elaman. Maittoi se nytkin. Kahvin kanssa ei saatu nyt munkkia, joutu tyytymään leipäjuustopalaseen.

Juustolasta suunnattiin kohti Oulun lähiötä, Yli-Iitä. Sinnekkin on sitten avattu kahvila, missä voisi joskus sunnuntaisin käydä kahvilla. Sisällä asti ei käyty, mutta aukiolon vahvisti paikallinen pyöräilijä.

Lähiöstä suunnattiin Iihin, reissun viimeiselle taukopaikalle nauttimaan kunnon munkkikahvit. Matkan varrella alkoi aurinkokin paistamaan ja sai täyttää laukun ylimääräisillä vaatteilla. Lämmintä riittää näin syksyksi kun lyhyillä housuilla pärjäisi jos polvi olisi täysin ehyt. Windstopper polvenlämmittimet jätin jalkaan.

Ruskaa ei täydessä väriloistossa löytynyt, pitää kait ajella viellä lisää?

Kesän viimeinen

Lauantai-aamu, kello soi het 4 jälkeen. Monihan viellä eksyilee perjantai-illan menoista kotia, kuten itsekkin joskus. Mutten nyt vaan alan keitteleen aamukahvia ja valmistautumaan kesän viimeiseen pitkään lenkkiin.

Aamu ei ole enää kesäisen lämmin, mittari näytti +5°C. Sai siinnä laittaa kampetta taas vaihteeksi päälle. Shellin pihalla sai viellä lisätäkkin, kun tuntui niin kylymältä.

Reitti suuntautuu tällä kertaa kohti Oulun mäkisintä seutua, Paljakan seutuja. Liikkeelle lähdetään viiden kuskin voimin klo 6 ajamaan kohti nousevaa aurinkoa. Yleensä Ylikiimingin tiellä paistaa ilta-aurinko suoraan silmään, mutta nyt saadaan nauttia aamun ensi säteistä.

 

Ylikiimingin Seolla ei nyt jarrutella, samaa tahtia jatketaan kohti Puolangan tietä. Tiellä saadaankin esimakua tulevasta, kun tie alkaa kumpuilemaan. Vauhdissa kahteltiin aamu-usvan nousua järvistä, välillä tiellekkin asti.

Puolangalla koitettiin "uutta" kahvilaa, aina kait se siinnä on ollut, mutta muulloin ollaan menty shellille asti. Ehkä olisi kannattanut nytkin, mutta oli kyllä maittava pannari ei voi kieltää. Jäi vaan kivennäisvesi saamatta.

Puolangalta lähdettiin suuntaamaan kunnon mäkiosuuttaa. Ja mäkiähän riitti aivan kiitettävästi. En ole ennen ajanut tätä tietä Paltamoon asti. Suomusalmelle ja Paljakkaan olen mennyt ja saannut kokea vain ensimmäisen kunnon mäen. Niitä ku oli vaan paljolti enemmänkin ennen Paltamoa. Huh, että oli raskas pätkä. Tänne pitää tulla toistekkin, onkin jotain pitempää kehitteillä ensi kesää varten :)

Paltamossa pysähdyttiin kahville ja juopottelemaan kivennäisvettä, auttaa kramppeihin mukavasti. Kun tarjolla ei ollut kuin hamppariaterioita niin päädyttiin lähteä kohti Vaalan apsin kattausta.

Vaikka oli koittanut syödä koko reissulla niin meinasi tulla seinä vastaan pari kilometriä ennen Vaalaa. Söin siinnä vauhdissa suklaapatukan ja pähkinöitä muttei tuntunut auttavan. Olin jo huutamassa seis-käskyä että saa hätävarageelin syötyä, kun porukan tarkkasilmäisin huomasi apsin mainostornin. Pääs pien helpotuksen huokaus kun ei tarvinutkaan geeliin turvautua.

Harmillisesti oltiin vaan kymmenisen minuuttia myöhässä lounaskattaukselta, oli padat aika tyhjänä. Mutta kylläpä maistu sienikeittokin oikein loistokkaalta kun on tarpeeksi nälissään.

Vaalastahan ei ole enää ku pikkupätkä maaliin. Joten uusituin energiavaroin lähdimme poljettaan ilta-auringossa kohti seuraavaa taukoa. Utajärvellä hidastettiin vaan risteyksessä vauhtia ja jatkettiin kohti Muhosta. Leppiniemen tiehaarassa pohdimme vaihtoehtoja ja söimme eväitä. Kellään ei ollut himoja Muhoksen Nesteelle, joten päädyimme tarkistamaan saisiko Montan leirintäalueelta kahvia. Ja saihan sieltä, pannarin kera.

Kahviteltua lisäsimme vaatetusta, ilta alkaa tulemaan ja lämpötila laskemaan. Vauhtiakin viellä nostettiin loppumatkallakin sen verta ettei tarvinnut pysähtyä lisäämään vaatteita tai edes valoja laitteleen. Kerittiin just sopivasti ennen auringon laskua maaliin haapalehdon shellille.

Se oli sitten kesän vauhdikkain pitkämatka; 340km poljeskeltiin 15 tunnissa. Ajon aikainen keskinopeus oli 29,5kmh.

Ja tuntukin lenkkiaamusta. Normiaikaan kyllä heräsin mutta en könynnyt kuin sammuttamaan kellon ja palasin sänkyyn. Ei tässä vaiheessa kesää ole enää mikään pakko itteään kiusata. Päivemmällä kävin sitten hieman poljeskelemassa, semmosen kepiän 30km.

Tähän onkin hyvä lopettaa tämän kesän ajelut ja siirtyä syyskauteen. Jokin pitempi matka on suunnitteillakin, kylläkin Kemin suunnassa (ruska-ajelu Aavasaksalle) ja Sorasyötekkin vie yhden viikonlopun. Mutta eihän sitä tiedä minkälainen syksy on tulossa, jos on lämmin ja kuiva niin saattaahan sitä vahingossa jonkun pidemmänkin ajaa.