sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ruskan etsintää

Ruskan aika on koittanut. Viikolla käväsin mutkan Rovaniemellä (autolla) ja alkoi keltaista ja punaista näkymään, tosin viellä oli vihreetäkin lehtipuissa. Tarttee varmaan lähteä jo ruskaretkelle, jos haluaa väriloistosta nauttia.

Viikolla Fillari-foorumille ilmaantui kutsu 200km lenkille lauantai aamusta lähtien. Kun sunnuntaina olisi tarjolla Sorasyöte, niin pisti hieman miettimään; miten järkevää on lähteä ennen mäkistä mutta lyhyttä (vain 60km, 30km reittikin olis mutta kuka ny niin lyhyen lenkin takia ajais _autolla_ 400km? ok, 60km on arkilenkki, mutta Syötteellä on sentään mäkiä).

Kun kelit ovat ihmeellisen lämpimät syksyksi, niin eihän sitä voinnut vastustaa kiusausta. Perjantaina tankkasin hieman pastaa (tonnikalan kanssa tälläkertaa) ja pakkailin tyhjän laukun (pikku taskuissa oli kyllä vararengasta yms. tarpeellista) telineineen pyörään. Sinne riisutaan ylimääräiset päivän lämmetessä.

Aamusta ilmaannuin ilman ennakkoilmoitusta shellille, sinne tuli neljä muutakin. Yksi wanha parta ja muutama tuoreempi; joista yksi ilmeisesti täysin ensikertalainen (Riq on varmaankin ajanut ennenkin pitkään?). Niin se tauti leviää :) 2. aamukahvin ja päivän ensinmäisen munkin jälkeen lähdettiin matkaan pilvisessä säässä.

Sumuisessa aamussa lähdettiin matkaan, kohti kotia. Ympyrästä olisi ollut kilsa kotia jos olis mennyt vasenpaan mutta käännyin letkan perässä oikeelle, ajetaan nyt kun ollaan kerta lähdetty. Poljeskelimme siinnä reippaasti ensimäiselle tauolle Ylikiimingin Seolle, jossa nautimme kahvia ja munkkia. Kun kilpailijat ei nää tervettä päivää, niin Riq, edellisillan criteriumin voittaja, luovutti jalkakipuihin vedoten. Me muut vaan jatkettiin kohti Niemitalon Juustolan lounaskattausta.
Juustolassa olikin herkkua tarjolla, (jauhe)lihakeittoa, se on joskus huonommilla keleillä pelastanut elaman. Maittoi se nytkin. Kahvin kanssa ei saatu nyt munkkia, joutu tyytymään leipäjuustopalaseen.
Juustolasta suunnattiin kohti Oulun lähiötä, Yli-Iitä. Sinnekkin on sitten avattu kahvila, missä voisi joskus sunnuntaisin käydä kahvilla. Sisällä asti ei käyty, mutta aukiolon vahvisti paikallinen pyöräilijä.

Lähiöstä suunnattiin Iihin, reissun viimeiselle taukopaikalle nauttimaan kunnon munkkikahvit. Matkan varrella alkoi aurinkokin paistamaan ja sai täyttää laukun ylimääräisillä vaatteilla. Lämmintä riittää näin syksyksi kun lyhyillä housuilla pärjäisi jos polvi olisi täysin ehyt. Windstopper polvenlämmittimet jätin jalkaan.

Ruskaa ei täydessä väriloistossa löytynyt, pitää kait ajella viellä lisää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti