Fleche 2016

Viime vuoden Fleche fiaskosta jäi hieman hampaankoloon vanhalle porukalle. Siispä päätettiin koittaa uudelleen, mutta kevennettiin reittiä ja haettiin lisää taukopaikkoja.

Kiuruveden suunnalle ei lähdetty, kun siellä olisi heti alkuunkin mäkeä, nelosen länsipuolella on taukopaikat tiukalla, etenkin myöhään illasta ja yöstä. Niinpä jouduttiin ajeleen nelosta pitkin. Reitille ei tullut kuin yksi n.90km pätkä ilman huoltoja. Tai no, olisi silläkin välillä ollut jokunen baari ja nakkikioski tarjolla. Niistä vaan mentiin ohi semmoiseen aikaan ettei kiehtonut, juurikin paikkojen kiinni menon aikaan.

Kuvassa en ole minä, vaan toripoliisi-patsas

Aamukahvit Oulun kauppahallin patiolla

Liikkeelle lähdettiin Toripolliisin luota. Paikalle tuli muitakin pyöräilijöitä isompien laukkujen kanssa; olivat menossa retkeilemään Hailuotoon. Lähtöpotretin jälkeen lähdettiin liikkeelle kohti Jyväskylää.

maajussi töissään, jonkin verran olivat lannoittaneet teitäkin.

Lippu lupaa tällä kertaa myötäistä

Temmeksessä pysähdyttiin hetkeksi, omia eväitä nauttimaan ja päättämään reitistä. Demokraattisesti päätimme mennä soratien sijasta nelostien laitaa.

Kun soralle ei lähdetty, tuli vastaan Nakkulan taukopaikan grilli. Kahvihammasta kolottikin jo sopivasti. Harmillisesti grilli on vaan lauantaisin kiinni. Joten nautittiin taass omia eväitä kahvin ja jäätelön sijasta

Nakkulan pettymys paikattiin Rantsilassa, jäätelö maistui näillä keleillä. Kylmän kahvinkin sai kaupasta.

Nelosella on Rantsilan kohdilla semmonen kevyen ikävä tasainen suora; n.12km pitkä. Se sitten tuntuu pitkältä, etenkin jos sattuu vastatuuli. Rantsilasta lähtee onneksi toinenkin pienempi tie. Suorahan sekin on, mutta sentään muutama pikkumutka ja huonokuntoinen pinta tuo vaihtelua ajoon.

Hyvin suunnitellulla reitillä on n.100km välein ruokapaikka, ja ruokapaikkojen välillä kauppa tai kahvila. Ensinmäiseksi ruokapaikaksi tuli Pulkkilan abc ja kyllä karjalanpaisti maistui. Sen verta että tuli lähdettyä takas neloselle vaikka pienempikin tie vei oikeaan suuntaan. No ei tullut kuin pikkumutka.

Ja mikä tie olikaan. Hyvä pintainen pikkutie, missä alkoi mäet. Ensinmäisen 100km etapilla nousumetrejä kertyi n170, seuraavalla jo n.400. Viimeisellä satasella saatiin nousta yhteensä 1000m. Kova paikka tasamaan polkijalle, kun on lämmitellyt 300km.

Tämän keskemmälle ei Suomessa pääse kun on keskipisteessä. No, eihän tuo oikea keskipiste ole, monumentti vaan pistetty helpommin päästävään paikkaan nelosen varteen Leskelässä. Erillaisia keskipisteitä riittääkin Tiede-lehden mukaan.

Pikku ja ei niin pikkupoikien leikkipaikka

taidetta Kärsämäellä

Ennen tätä kevättä en ole ennen pyörällä käynnyt Kärsämäellä. Tänä keväänä kävin sitten heti kaksi kertaa kuukauden sisään. No ei mittään, berliininmunkki oli hyvää.

Kärsämäeltä lähdettiin kiertään Haapajärven kautta. Hieman pienempää tietä ja mukava myötätuuli takana.

Emme ole enää Pohjanmaalla ...

Haapajärveltä palattiin takaisin nelosen varteen, matka maaliin oli jo lyhyempi kuin kotia, niin samapa se on sitten jatkaa matkaa. Etenkin kun edessä on ´mukavia´ketunlenkkejä pois neloselta.

Pihtiputaalla pidettiin hieman pidempi tauko taas syöden.

Pienempää tietä Viitasaaren kohdilla. Viitasaaressa on aikuisten oikeesti muutakin kuin ABC! ei olis uskonut

Pihtiputaalta jatkettiin nelosta  pitkin Viitasaaren ABC:lle iltapalalle, miten voi mennä munkkia ja croisanttia alas kun matkaa edellisestä täydestä ateriasta ollut kuin 40km. Viitasaaressa oltiin sopivasti auringon laskun aikoihin, niin pitihän sitä hieman ihailla tauolla ja matkalla auringon laskeutumista veden äärellä.

Viitasaaren jälkeen alkoi pisin etappi ilman sisähuoltoja. Muttei se näillä keleillä enää haittaa kunhan raahaa evästä mukana. Hieman joutu vähemmän ajannutta toppuuttamaan apsin kaupalla; tässä kuitenkaan ole matkaa seuraavaan ruokapaikkaan kuin 90km. Ei näissä ajoissa pysty syömään kaikkea kuluttumaansa energiaa. Tai voi, muttei sitten pääse eteenpäin :)

Auringon nousun aikoihin haeskeltiin taukopaikkaa. Pysähdyttiin sitten keskelle mehtää bussipysäkille kun oli tullut juotua tarpeeksi. Kyl sitä vanhakin oppii jotain, oli tullut kait juotua liikojakin. Ainoa vaan mutkan takana olisi ollut levähdyspaikka näköalalla. No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Auringon nousua Sumiaisten ja Suolahden suunnalla. Aikaisemmin kirjoittelin ettei ollut taukopaikkoja Viitasaaren jälkeen 90km matkalla. Olisi niitä ollut Suolahdella, missä oltiin klo 4 aikaan. Ei muuten yhtään tehnyt mieli pysähtyä grillille niihin aikoihin.

Hetki kun pyöritettiin jalkoja, oltiinkin taas keitaalla; hirvaskankaan apsilla. Taaskaan saannu purilaisateriaa, joutu tyytyyn lehtipihviin. Lihapullat tilanneet joutu tyytyyn paistettuihin muikkuihin (yölistan lihapullat oli ilmeisesti siiretty jo aamiaispöytään). Maha tuli kuitenkin taas täyteen, sehän on pääasia.

Kun oltiin lähdössä, tuli paikalle toinenkin flecheen osallistuva joukkue. Olivat lähteneet Tampereelta liikkeelle ja ajaneet siinnä vaiheessa vasta reilut 400km, 450km tai jotain, meni tarkka km määrä ohi. No eipä heidän varusteilla retkeillä, ollut kuin pyörä ja pieni varakumen sisältävä satulalaukku. Vähällä sitä pärjää jos haluaa. Itse kuitenkin raahaan aina mukana vähintään sadekamppeet ja eväät 100km matkalle. Vastaavalla varustuksella lähe kuin korkeintaan 08-lenkille lämpimään kesä aikaan, jos sittenkään.

No matkan teko tapoja on erinlaisia. Minä ennemmin retkeilen ja syön hyvin sekä kattelen maisemia, sen sijaan että kieli olisi koko ajan ketjun alla. Siittähän nää brevetit on hyviä, kukin saa ajaa miten haluaa ja tulos on ainoastaan leima paperissa ja ehkä netissä että on ajanut brevetin aikarajoissa.

Suomalaiseen kilpailulliseen tapaan vaan nämä yli 500km ajaneet joukkueet nostettiis some:ssa framille, Miksi? oliko tämä sittenkin jokin kilpailu kuka ajaan eniten 24 tunnissa? Olishan meidänkin joukkueesta kova kuntoisemmat voinneet lähteä tulemaan Jyväskylään Pohjanmaan kautta, olisi varmasti tullut yli 500km, jos ei 600km. Mua ei vaan kilpailut kiinnosta, niin suunnittelin reitin suoraan maisemareittejä hyödyntäen.

 Ja kun oltiin retkellä, ei lähdetty Hirvaskankaalta nelosta pitkin tai Uuraisten kautta maalille. Ajeltiin Laukaan kautta ja hetkeksi pysähdyttiin tauolle mm. Kuusaankosken sululle. Nätti paikka kiskaista 200mg kofeiinipaukku naamariin. Ei muuten nukuttanut enää sen jälkeen ennenkuin bussissa.

 Flechen säännöissä pitää ottaa kuittaus 2h ja 25km ennen maalia. Toistemme kortteihin väänsimme nimmarit Laukaan keskustassa, 23km päässä Jyväskylästä. Sadisti reitin suunnittelija oli vaan tehnyt reitin kulkemaan Vaajakosken kautta ja muut innokkaat polkijat halusi polkea reitin loppuun asti. Ei siinnä sitten auttanut kuin koittaa pysyä mukana viimeisissäkin mäissä.

 Oulun porukka Jyväsjärven rannalla 23h lähdön jälkeen. Ei viittinyt pyytää ottamaan askelta taaksepäin että olisi kylän siluetin saannut paremmin esille :)

Kaikista nousumetreistä huolimatta, ajettiin yli 360km alle 24h kun oltiin puoli ysin aikaan sunnuntai aamuna maalissa. Paikalla olikin jo useampi muukin porukka. Flecheen taisi osallistua 13 joukkuetta ja 50 polkijaa. Joukossa myös vielä elävä Kuopion lekenta; Stan the män. Laukut irti ja loppuleimaa hakemaan. Järjestäjälle käsipäivän kanssa kiitokset muttei vaan palautusjuomaa viellä saannut, oltiin liika nopeita. Eiku sitten saunaan, missä ilmeisesti nestehukka iskee kun alkaa heikottaa ja lujasti. Eiku siviilit päälle ja hakeen 3. luokan palautusjuoma korjaamaan tilannetta. Ja kun oli aamiaisenkin jo maksanut, niin juoman jälkeen aamiaisbuffetin äärelle. Ei vaan oikein maistunut, mennyt kuin kaksi lautallista englantilaista aamiaista.

Syöpöttelyn jälkeen suuntamisemme Matkakeskukselle, missä koin vahvan deja vuu tunteen, ihan kuin olisin ollut samassa tilanteessa ennenkin. Onnibussin henkilökunnan v*ttuilusta huolimatta saimme palveluhalukkaalta bussiyritykseltä kyydin Ouluun. Muutaman euron kalliinpi, mutta voin sanoa etten kyllä tule enää onnettomallabussilla kulkeen. Tosin, silloinkun bussin kyytiä tarvin, niin en ole onnettoman toivoma asiakas muutenkaan.

Pyydän, jos vain on mahdollista niin käyttäkää jotain muuta kuin onnetontabussia, niin kulkee bussit muuallakin kuin näillä vilkkailla linjoilla isojen paikkakuntien välillä ja saadaan isommatkin matkatavarat (pyörät) kulkemaan.

Jyväskylästä ottaa sen 5h bussin kyydissä, iltiksen selasin matkalla, muuten taisin nuokkua. Oulussa olikin sitten helpompi siirtymä kotio, kun auto tuli vastaan uuden telineen kanssa. Saipa koeajettua tämänkin ennen kesän haasteita.

Reittiä voi ihmetellä:


Seuraavaksi ohjelmassa olisi 600km brevetti 11-12.6. Viellä on auki lähdenkö syrjäkylille ajaan HSH:ta vai ajanko oman reissun. HSH:sta ei osaa sanoaa miten kontrollien (varmojen juottopaikkojen) välit sopii omaan tahtiin. Oman ajon voi järjestään niin että kontrollit on auki omalla tahdilla.

Heinäkuussa lomalla ajanen ihan kiusalla 1000+ km brevetti-sääntöjen mukaan. Sitten taitaa tämäkin bloki hiljentyä ja jatkan ajelemista omaan tahtiin välittämättä turhista säännöistä.