Massatapahtumia

Nonni, kestihän sitä taukoa vajaa 2 viikkoa ennen kun maantie kutsui pidemmäksi aikaa viihtymään. Sääennusteet lupaili niin hyviä Rokuan lenkille, ettei vaan voinut olla menemättä.

Ennen Rokuan lenkkiä, kävin jo perinteiseksi (ajettu ensi kerran 2001 4? kuskin voimin) muodostuneella Oulun Yöpyöräilyllä ajelemassa. Pakkasin kyllä mukaan hieman enemmänkin kampetta; mielessä aamupala Iin shellillä; mutta järki voitti tällä kertaa (ts. ei ollutkaan riittävästi varustetta mukana, ei ollutkaan vielä kesä).

Tänä vuonna pyöräilyyn osallistui ennätysmäärä polkijoita; 184 kpl, mikä taas kertoo maantiepyöräilyn nauttimasta (kyseenalaisesta) suosiosta. Polliisisaatueessa saatiin ajaa koko matka, niin oli kerrankin turvallista ylittää tiet ja ajella. Autoilijat ohitti jostain syystä 1. ryhmän, jossa ajelin, uskomattoman asiallisesti ilman hazardi tangon päitä raapivia liikkeitä. 7 perässä tullutta ryhmää ei ollut yhtä onnekkaita. Mutta muutama räpsy lenkiltä, lisää löytyy fakebookista.

 Kevennetty lenkkipyörä, eihän tuolla varustuksella pärjää Suomen "kesässä", ei ainakaan yöllä. Satulalaukussa sadetakki, taskuissa irtohihat ja -lahkeet.

Kun lenkille sattunut muutaman kilometrin kestänyt sade kasteli kamppeet sopivasti ja lämpötila laski alemmas kuin ennustettu, suuntasin Arin houkutteluista huolimatta kotio. Tauollahan minä olen.

Juhannuksen vietin erimaisemissa, pyöräilen vain parikymmentä kilometriä sorateitä ja polkuja.

Ja sitten siihen tauon tappajaan; Rokuan lenkkiin. Tämäkin on jo joka kesäiseksi tavaksi muodostonut; pyöräilen Rokualle, lautalinen soppaa naamariin ja takas. Ennätyksiä taidettiin tässäkin rikkoa, 60 kuskia polki Oulusta Rokualle ja takas. Osa hieman nopeempaa (n.32kmh) kuin pääryhmä (ka n.29kmh) ja loput hullut täysii (lähtivät tunnin myöhemmin ja taisivat olla tunnin aikasemmin maalissa). Ja tämä jako toimi. Ajo pääryhmässä oli paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna ja vauhti pysyi spekseissä. Oikein mukava aurinkoinen ajopäivä. Se hetkellinen sadekkaan ei oikeastaan haitannut, sen verta lyhyt kestoinen oli. Ja hyvä kun olikin lyhyt, ja sadetakki kotio.

 Arvatkaapa mikä yritys tarjosi urheilupatukan ja kahvit Montassa. Ette millään voi arvata. Kiitokset munkkikahveista!

 Montassa iski sitten hulluus, kun edessäpäin oli melko tummia pilviä. Markuksen kanssa karattiin vapaalle taipaleelle ja vedettiin Laukan sillalle n.36kmh keskarilla, pitäähän sitä karstat poltaa koneesta. Laukan jälkeen löysättiin vähäsen, 31kmh matkanopeuteen. Ärsyttävän hauskaa puuhaahan tämäkin, kun tuntee ajoseuran metkut. Olla Markuksen kanssa ajettu kuin joitakin tuhansia kilometrejä brevettejä.

 Perässä tulijat polki sitten rattorin peesissä kiinni. Onhan se helppoa :) Sinne kyllä jättäydyin itekkin, kun ei kunto riitä ajamaan tuntia täysii.

Kun keli oli mitä loistavin, oli aivan pakko käydä nauttimassa palauttava juoma patiolla. Toivottavasti kesä alkaisi jo.

Ja on tässä kolmaskin massatapahtuma. Ei niin positiivinen vaan. Vyötärölle olen kasvattanut vararavintolähdettä viime talvenakin useamman kilon. Nyt parin kuukauden aikana siittä on kadonnut kolmisen kiloa! Syönnyt olen jopa aikasempaa paremmin; työpaikan viereisessä lounaskuppilasta saa sentään jopa toimistotyöntekijälle riittävän annoksen ruokaa. Ei auta kuin alkaa postailemaan enemmän ruokakuvia turhien maisemakuvien sijasta.

Lomakin lähenee. Tälle kesää ei ole kuin 3 viikkoa lomaa, niin pitää olla tarkkana ajankäytön kanssa. Valmiiksi olen jo suunnitellut supertyhmän tittelin vuoksi 2x 600km reittiä jossain aivan muualla kuin Oulun seudulla. Lisäksi on joitakin satoja kilometrejä siirtymiä. Katotaanpa millainen kesä tästä kehkeytyy.