Epätoivoista yritystä 600 kertaa

Jotta saa arvonimen täyshullu/totaalisen tyhmä eli Super Randounner:n, niin pitää ajaa lyhyempien matkojen lisäksi 600km brevetti. Ja minähän koitan sitä, vaikken tosiaankaan ole tarvittavassa kunnossa.

Kun lyhyemmillä harjoiteltiin mäkinousuja, niin on luontevaa suunnata etelään lähelle lakeuksia. Tasastahan se siellä on, kun Pohjanmaata lähestytään. Ja ei. Ei kun suositaan pienempiä teitä, jotka kulkevat asutuskeskusten kautta. Ja maaviljelijäthän rakensivat aikoinaan talonsa mahdollisimman korkealle, niin pikkutiet kulkee kaikkien mäkien kautta. Myös Mount Haapavedelle, jonne tietenkin reitti suuntautui kahteen kertaan.

 Ja randounnereitahan alkaa Oulussakin jo olemaan. Tällä kertaa ennätysmäärä 600km brevetille, 7 kuskia päätti uhmata säätä ja satulahiertymiä

Alkumatka näytti hyvältä, vaikka Vaalantietä lähettiin etenemään. Aurinko paistoi ja pysty vähentään varustuksen lyhyille. Tosin, irtohihat ja -lahkeet oli koko ajan hollilla (hihat ranteilla ja lahkeet nilkoissa) päälle vedettäväksi. Hieman ennen Päivärinteelle nousua, hyppäsi ketju väärälle puolelle eturatasta ja pidettiin pieni tauko. Harmi vaan, ettei tullut pyöräytettyä ketjua alamäen jälkeen isolta rattaalta pienelle, niin jäin muitten ottaessa 08-lenkkimäisen lähdön tauolta kauas taakse. Ja kun en halunnut repiä, niin karkasivathan ne mäen taakse. Seon eri asia painaa 27kmh peesissä, kuin painaa itekseen +30kmh jotta saisit porukan kiinni,

 Hätä tässä kuitenkaan ollut, Montan liepeillä odottelivat ja jatkettiin matkaa sulassa sovussa.

Volkkarit ei ilmeisesti käynnisty hyvin kylmissä (+15°C) olosuhteissa, kuvan volkkari kävi paikallaan reilut 5 min.

Ei näytä lupaavalta

Vene, keskellä kuivaa maata.

Tällä Piippolan vaarilla ei ollut taloa mutta kaksi ruohonleikkuria.

Satumaan jälkeen polkastiin Kestilän läpi rauhallisesti hämmennystä herättäen. Tauolle pysähdyttiin vasta Piippolassa, missä ei meinannut korttiraha toimia, siksipä mukana on aina toimivia seteleitä. Lähtöä kun alettiin tekemään, niin kaikki alkoivat valmistautumaan jo tulevaan, sateelta näyttää edessä päin, ja lämpötilakin alkoi laskemaan.

 Suomen keskipistettä koitettiin metästää kuvaa varten, mutta erimielisyyksien ja pisteen pienuuden vuoksi löytynyt kuin opastekyltti. Asiassa kyllä auttoi pieni punainen auto, joka teki melkoisia peliliikkeitä ohittaessaan letkan +5 kmh nopeutta ja kääntyen ensinmäisestä risteyksestä ollakseen seuraavassa risteyksessä parkissa. Jep, niin sitä pitää. Ja kun kiireisimmät oli jo menossa, niin ei palattu monumentille.

Ja kun alkuun kirjoitin Mount Haapavedestä, niin joutuuhan sitä sitten löysäämään vauhtia ja jäämään itekseen ajamaan. Onhan Haapavesi sentään karttatiedon mukaan n.125m korkeudessa ja matka keskipisteestä sinne on pelkkää ylämäkeä (nousua keskimäärin n.1m/km). Mutta mikäs siinnä pyöritellessä vielä kevyessä kuurottaisessa sateessa. Tulee se ruokapaikka hitaamminkin vastaan.

Matkan varrelle sattui viime vuotiselta reissulta tuttu brevetti-hotelli. Nyt vaan vielä jaksoi jatkaa matkaa.

Seon vaan kumma, että ainakun Haapajärvelle menee, niin sataa. Niin nytkin. Ja kun kamera jäi alinmaisen paidan taskuun niin jäi kuvat ottamatta. Ennen Nivalaa kuitenkin jättäydyin pois porukasta, sykkeet hakkaa jotain mitä ei saisi. Hetkittäin tavoitin porukan, kun arpoivat suuntaa. Sen jälkeen nähnyt kuin vilauksia kun palasivat suunnistusvirheen takia oikealle reitille taas karatakseen. Välillä kyllä näkyi yksittäinen keltapaita kaukaisuudessa pitkällä suoralla.

Haapajärvelle taas kuitenkin pääsi ja tavoitin porukan. Siinnä yllättävän isoa annosta syödessä muut tekivät lähtöä. Paikallinen neitonen vaan ihmetteli, kun laittoivat leipä/hedelmäpussia jalan ja kengän väliin. Eikö se olekkaan yleistietoutta että muovipussi märän kengän ja sukan välissä auttaa pitämään jalat lämpimänä? Siksihän mulla on aina 2 tyhjää leipäpussia mukana pitkillä matkoilla.

No, muut läks sateeseen. Seuraksi jäi Lellin ajanut kaveri rauhoittaakseen matkan tekoa. Ihmeenlistä repimistä matkan teko on ollutkin ja kohtuullisen kovalla vauhdilla. Olishan toveri pysynyt matkassa, mutta taitaa testailla jotain Isoa Koitosta varten. Sehän kelpaa tälläiselle huono kuntoiselle, peesiä luvassa.

Tämmösillä lukemilla (kaksi ylintä, nopeus ja syke% maksimista) pitäisi aina pystyä etenemään pitkillä matkoilla

 Edellisen kuvan jälkeen pimeni maisemat ja sade yltyi. Kuskin kunnosta kannata mainitakkaan. Oltiin kuitenkin senverta ajatellusta aikataulusta edellä, että poikettiin Ylivieskan shellille lämmittelemään. Onse kuuma kahvi hyvää, ja se suklaa nam. Muttei kauaa voitu istua kun meni paikka kiinni, joten takasi sateeseen ja polkemaan.

Yön pimeimpänä hetkenä pysähdyttiin Raution kylällä sateen suojaan ihmettelemään paikallista ruuhkaa. Autoja meni heti useampi letkassa moneen kertaan. Jossakin pitää olla isompi tapahtuma loppumassa/alkamassa. Paikalle sattunut paikallinen ei vaan tiennyt mitään tapahtumaa ja alkoi ihmetteleen meidän omaa tapahtumaa. Lupasi vesitäydennystä ja toivotteli hyvää matkaa kun jatkoimme omiin suuntiimme, me kaksi pyöräilijää kohti Kalajokea ja kävellen liikkeellä ollut paikallinen viereiseen omakotitaloon vällyjen alle.

 Kalajoelle saavuttiin toteamaan nopeampien jo tekevän lähtöä ja paikallisten tullessa hakemaan kapakista yöruokaa. En ole ennenkään saannut torkuttua huoltoasemilla, tämän kertainen levoton meininki ei auttanut yhtään. Neljän jälkeen kuitenkin hypättiin taas pyörän päälle ja jatkettiin matkaa.

Loppumatkan tunnelmat on kuvassa. Merijärven kohdilla iski väsy. Pankin räystään alla pikku pystytorkut ja kohti Pyhäkosken taukopaikkaa. Tutulla taukopaikalla tarkistan ensinmäiseksi puuceen tilanteen ja todettuani ovien olevan auki ja hajun siedettävä, ajan toverin jatkamaan matkaa että saa karsinta-ajon suoritettua aikataulussa. Itse siirryn sateen ja tuulen suojaan vartin nokosille puuceehen.

Edellinen kuva olikin viimeinen mitä sain otettua, kamera lopetti toimimisen. Harmiksenne sain kuitenkin purettua kuvat ja opin g**glen uuden kuva-arkistointi systeemin.

Pyhäkoskelta valuin hitaasti ja hartaasti Oulaisiin. Kun kohtasin liikennemerkin, jossa luki "Rautatienkatu", niin alitajunnassa välkähti että siellä on myös asema! Ja asemalta kulkee juna! Ja juna kulkee Ouluun! Eiku asemalle, joka oli yllätyksekseni auki. Sisällä lämpimässä aloin selaileen einiinhyvin toimivasta kännyn näytöstä vaihtoehtoja. Matkan varrelle luvataan jatkuvaa sadetta ja Haapaveden jälkeen sivuvastaista, ei hyvä. Seuraava kyyti Oulaisista lähtee 1033 ja joutuu vaihteleen IC ja pikajunan välillä; saako noista automaateista pyörälle lippua? Haapavedelle ja Ylivieskaan kumpaankin n. 30min matka, mitä teen; MITÄ TEEN!? Jos yksin sateessa ja vastatuulessa näillä unilla pitää jatkaa, ei matkaa ajeta aikarajoissa (40h) vaikka jäljellä oli viellä n.15h. Juu, kyllä sitä soolona 200km ajetaan 12 tuntiin ja nopeemminkin. Mutta nyt ei olla ihan niin virkein mielin tai jaloin. Ja torkkumisesta huolimatta muuten väsyttää. Oi jospa olisi edes kuiva keli, että voisi tienpientareella ottaa nokosia. Mutta kun ei ole, ja v-käyrä on jo huipussaan, niin suuntaan kohti Ylivieskaa mistä saa paremmin kyydin Ouluun.

Ja matkahan alkaa vastatuulesta ja sateesta sekä tiestä (86) huolimatta vapautunein mielin, nyt mennään kotiin nukkumaan! Reipasta 20kmh vauhtia katse 2m eturenkaasta asfaltin läpi isoon reikään tms. Ja niin posahti eturengas äänekkäästi. Joo´o, ja kädet kylmänä märissä hanskoissa, jepjep. Taistelun jälkeen sain kännyn yhdistämään numeropalveluun ja taksin tulemaan paikalle. Ei tulisi mitään renkaan vaihdosta näissä olosuhteissa. Onneksi sattui ystävällinen kuski tulemaan; istutti etupenkille, laittoi penkinlämmittimen päälle ja ilmastoinnin puhaltamaan lämmintä. Jo alkoi surkea otus lämpeneen. Ylivieskassa joutu jättämään omankullan kylmään ulos ja meneen sisälle täriseen ja odottamaan junaa viimehetkeen asti. Sen verta sain kuitenkin aikaan, että kyyti Oulun asemalta kotiokkin järjestyi, kiitokset Markulle siittä.

Loppupäivä menikin sumussa. Suihkun ja palautusjuoman jälkeen köllähdin ilmeisesti pariksi tunniksi sängyn pohjalle, ei siis mitään havaintoja kellon ajoista. Josta sitten karmee nälän tunne herätti ja joutui siirtymään autoillen kilometrin päähän grillille hakeen ruokaa. Sen verta edelleen värisytti ja palelti etten kävellen viittinyt mennä. Makupala naamaan ja sohvalle poikittain tuijjottamaan tvn läpi. Herättyäni siirryin sängylle nukkumaan mistä sitten kellon kuudelta soidessa heräsin. Sammuttaakseni kellon, kun olinhan sopinut työnantajan kanssa rokulipäivästä.

Seuraavan linkin mukainen lenkki vie kaikki mehut huonokuntoisesta:


Ja kun aikaa oli, pyörien koeajojen ja pyykkaamisen ohessa askartelin seuraavan kartan:

Kartasta näkyy vuosina 2010-2015 ajamani brevetti-reitit. Osa on ajettu useampaankin kertaan; Juustolan ja Oulujärven kierrokset. On sitä tullut siis jonkin verran kampea pyöritettyä viime vuosina. Ihmekkään siis että näillä pohjilla tulee seinä vastaan. Taas aloitan tauon. Tauon kestosta ei ole tietoa, joten päivityksiä ei kannattane odottaa. Ehkä kesälomareissun voisi raportoida (600km suoritus polttelee). Brevettejä voisi ehkä muitten kiusaksi järjestellä, vaan hiemanhan tuo harmittaisi jättää ajamatta mm, Urhon Kievariin.

Katellaanpa miten tästä etiäpäin. Ihan heti (en ennen vuotta 2019) aja näitä matkoja näin aikaisten keväällä. Vasta kesäisin voisi koittaa tulevaisuudessa hieman pidempää pyörittämistä, jos viittii.

Son moro, ja pitkiä ketjuja kaikille pitkän matkan pyöräilijöille.