kenraaliharjotus 2015

Kesäloma vaan lähenee ja tarkoitus olisi silloin hieman polkasta. Viimeiseksi harjoitteeksi järjestelin kevyen 300km kiekuran aurinkoisessa kesäsäässä. No, vettähän se sato melkein koko päivän, kuten tälle kesälle joka ajolla on ollut tapana tehdä.

Kun on viimeinen pitkä rupeama, niin testaan taas viimeiset varustukset ja niiden mahtuvuuden satulalaukkuun.

Carradice Barley on pieni, vajaan 9l tilaihme. Sisään mahtui vaihtoajovarustekerta (paita, housut, hanskat, huivi, irtohihat ja -lahkeet, tuulitakki ja heijastinliivi sekä sadevarusteet; housut ja takki sekä kengänsuojat), varaosia (2x sisuri, paikkasarja, monitoimityökalu, ketjuliitin, nippusiteitä ja rautalanganpätkä) toiseen sivutaskuun ja toiseen hieman evästä (juomajauhetta, patukoita 2 ja hätävarageelejä 2kpl). Ja kuten asiaankuuluu, mihinkään laukussa olleeseen ei koskettu. Sadetakki ja kengänsuojat oli heti alkuun päällä ja käväsivät kuivimpana hetkenä laukussa matkaamassa. Tietääpä nyt, ettei vaatteita tarvitsekkaan ainakaan veden takia laittaa muovipussissa laukkuun. Yleisen järjestyksen vuoksi pienemmät vaatekappaleet kuitenkin. Tilaakin laukkuun jäi hieman. Kesälomavarustetesti 1 onnistui, etulaukkuun menee sitten einiintähdellisiämuttamukavia tavaroita kesäreissulla; mm. uikkarit.

Toisena varustetestinä koitin maastopolkimien käyttöä pidemmillä lenkeillä. Onhan sitä vastaavilla talvisin tullut polettua keskimittaisia matkoja ilman ylimääräisiä vaivoja. Nyt vaan jossain 250km paikkeilla alkoi varpaissa ja jalanpohjissa tuntumaan siltä, että maantiepolkimet palautuu käyttöön. Niiden kanssakun ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia pidemmilläkään lenkeillä. Olisihan se ollut hyvä jos noilla maastokengillä olisi voinnut lähteä kulkemaan. Niillä kun on parempi käveleskellä munkkilautasen äärelle. Tosin, ei sitä lähetä lomalla käveleskelemään.

No kuitenkin, itse matkaa mikä meinasi mennä heti illasta pipariksi, kun en aatellut yhtään herätyskelloa viritellessäni soimaan klo 5. Siis vain tunti ennen lähtöä. Kotoa lähtöpaikalle menee rauhallisella tahdilla n.20min. Meinasi aamulla tulla kiire heittää myslit ja kahvit kurkkuun ja tempoilla leimaamaa kanssahulluja matkaan. Mutta siittäkin selvittiin ja lähtö tapahtui vain muutaman minuutin myöhässä; aamumunkin sokerit viellä suupielissä matkaeväänä.

Ensinmäinen etappi lähti läpi aamuisen Oulun kohti Paavolaa. Saatiin nauttia sumuisasta ja sateisesta vastatuulesta. Jotain kummaa vaan on tapahtunut, matkavauhdiksi muotoutui vastaisesta huolimatta n.28kmh, eikä edes tuntunut pahalta. Olin Paavolan k-extra Kotovalintaan soitellut ajon suhteen kahvien toivossa. Perjantaille vaan sattui sähäkkä ryöpäivä, niin unehtu soittaa ja ilmoittaa/muistuttaa kauppaista. Hätä kuitenkaan tämän näköinen, rehti mukava kauppias tarjosi munkkikahvit pidemmän matkan polkijoille, jotka tankkasivat samalla kaupasta evästä matkalle. Kiitokset munkkikahveista!

 4-tiellä on Rantsilan kohdilla yli 10 km mittainen suora. Montaa mutkaa ei ole käyttämällämme pienemmällä tiellä. Välillä meinasi pikku mutkan jälkeen naurattaa kun aukesi vaan uusi suora. Onneksi kuitenkin poljetiin kerrankin kunnollisessa myötätuulessa ainaisen vastaisen sijasta.

Tässä on muutamia kertoja tullut ajettua Kestilän läpi eikä ikinä ole joutunut kassalla jonottamaan (paitti brevettien yhteydessä). Ny joutu ja kadullakin näky väkeä ihan tungokseen asti. Tais olla naapurikylienkin väki käymässä Kestilä-päivillä. Kestilässä tapahtui jonkinlainen n.180° tuulen suunnan muutos ja alkoi taas kunnolla satamaan. Lounaskattaukselle saatii ajaa sitten normiolosuhteissa.

mallisuoritus pyöräilijöiden ohittamisesta.

Säräisniemeen saavuttiin tälläkertaa valoisaan aikaan.

Tämä kyltti ei nyt oikeastaan naurattanut yhtään.

Oulujärvi tälläkertaa sumussa.

Kestilästä jatkettiin samaan ihmeen vauhdikkaaseen tahtiin kohti Ruununhelmen lounaskattausta. Tai siis muut jatko. Ite hyydyin n.10 km ennen lounasta, vaikka Kestilässä tankkasin energiaa pahimpaan hätään. Ja vaikka ajatus oli lounastaa kevyesti, niin upposi lounas hyvällä ruokahalulla. Harmi vaan kun ei päästy nauttimaan lounasta aurinkoisella terassilla.

Kevään myrskyjen vahinkoja

Utajärveltä alettiin taas kiikkumaan harjanteelle ja kovakuntoiset karkasi

Viimeksi tällä tiellä paleli eikä tehny mieli pysähtyä.

Alko se aurinkokin paistaan.

synkän hetken pelastus; syöttöpaikan kyltti

Ei riittänyt yksi piirakanpala.

Taukopaikkana oli pieni mukava kesäkioski/matkailupaikka kuin Vuoton Joutsen. Harmillisesti aukeaa vasta kesäkuussa, niin ei ollut toukokuulla pelastamassa.

Loppumatka menikin koittaessa pysyä muitten peesissä. Vetovuorot jätin suosiolla väliin. Hieman ennen Ylikiiminkiä olleessa mäessä sitten tipahdin taas. Jatkoin matkaa ja pysähdyin ennen Ylikiiminkiä lyhyelle tauolla; muut oottelivat sitten heti seuraavan mutkan takana.

Ylikiimingissä jatkettiin uutta kevyen liikenteen väylää pitkin kohti maalia. Perässä pysyin tällä kertaa Korvenkylälle asti. Sitten loppu puhti totaallisesti ja rullailin vain shellille; syömään.

Tämä kierros oli tämän kevään paras lenkura. Jokin henkinen lukko tms. aukesi kun pyörä vaan kulki niin kauan kuin kuntoa riitti. Mäet oli edelleen samaa tuskaa talven laiskottelun jälkeen, mutta muuten oli voittajafiilis. 300km taittu vähän reiluun 14h ja brevetti alkusähläilyjen ja liikakilometrien vuoksi vei aikaa 14h 19min.


Oikeaan aikaan aukes lukot, kohta poljetaan ja kunnolla. Seuraavaksi tuleekin kuvia aurinkoisista keleistä ja asfaltti on sileää ja tuuli on koko ajan myöteinen.