Alkumatka tultiin tosissaan aivan liian reipasta tahtia (ka 28kmh)ja Vaalan jälkeen alkoi talven aikana kerätty vararavinto painamaan (ei, enkä ala treenaamaan, se on urheilijoitten metkuja). Manamansalossa pääsi vielä rypistämään porukkaan mukaan, mutta 8820:n mäet alkoivat tuntuun siltä että vaihdoin retkivaihteen päälle. Loppumatka Kajjjaaniin ajeltiinki Stanin kanssa leppoisaa vauhtia. Mitä nyt Takkarannassa piti tarkistaa että takakiekko pyörii asianmukaisesti; pyöri se vaikkei siltä tuntunutkaan.
Kajjjaanissa onnistuin taktisella ruokavalinnalla ohittamaan kiirreelisemmät ja saamaan maittavan pasta-annoksen nopeasti tuulensuojaan. Muut kuitenkin hotkivat ruokansa ja lähtivät 15-30min aikasemmin kuin me nautiskelijat. Ajo Säräisniemen karaoke-baariin olikin suhteellisen nautinnollista, vauhtia oli sopivasti (ka 24kmh) ja vuorovedot toimi. Ja taukoja pidettiin sopivasti varusteiden säädön vuoksi ja muutenkin ihan huvikseen.
Ruununhelmessä saavutettiin sitten hätiköijät makkoilemasta ja lähtivätkin sitten jatkamaan matkaa ennen kuin ite sain täytettyä keittolautasen. Puolen tunnin lorvimisen jälkeen jatkettiin matkaa ja kun tämmönen lyhyt rupeama ei ole tarpeeksi Stanille, niin lähti se kesken kaiken sakkolenkille.
Loppumatka meni jonnekkin Kylmälänkylän seutuville kohtuu mukavasti, kun olin parit kofeiinijauheet nauttinut. Mutta sitten yht´äkkiä iski väsymys ja silmissä pimeni. Eric ja Stan karkasivat menojaan ja jatkoin matkaa itsekseni. Jos paras tapa ajaa Kylmälänkyläntie on rattorin peesissä, niin toiseksi paras on tässä pimennossa, ei pahemmin muista tapahtumia ennen Muhosta; muutakun että oli sen verta kylmä, ettei viittinyt mennä makkoileen ojan pohjalle. Eikä brevetti-hotelleja tietenkään satu matkanvarrelle silloin kun niitä tarvii.
Muhoksella alkoi yön taksiliikenne pitään hereillä, muttei niille kelvannut tämmönen väsynyt matkalainen kyytiläiseksi. Joten Montan kautta kohti Vaalantien mäkiä, missä viellä kerran saavutin muut hitaat kiirehtijät. Mutta tämä Oululaisten vuoristoetappi oli taas liikaa väsyneille jaloille, niin karkas nääki kiirulaiset horisonttiin. Eikä matkan tekoa auttanut yhtään kipeytynyt polvikaan.
Mutta tottumuksen voimalla pyörittelin jalkoja ja pääsin 10min muita myöhemmin maaliin syömään aamiaista. Kiirreelliset olivat olleet paikalla jo parituntia aikasemmin. Kotia polkasinkin sitten ´urheilullisesti´ putkelta koko matkan.
Sunnuntai meni kuin olisi ollut kovastikkin viihteellä edellisen yön. Yhen 3.lk palauttavan juoman jälkeen kaaduin sängylle ja puolen päivän jälkeen konttasin jääkaapille. Loppupäivä menikin sitten krapulassa makkoilessa ja syödessä. Polvi ei oikein tykännyt painosta. Nyt aamustakaan ei ollut toivoakkaan että olisin pyöräilly töihin, autolla hurautin laiskuuttani.
Polvet alkaa nyt toipumaan ja käveleenkin pystyy suht normaalisti. Järjen valokin alkaa lupaavasti hämärtymään toimistolla istuessa, niin viellä on suunnitteilla fleche ja keskeyttäminen Lakeuksille. Kumpaakaan en kuitenkaan lähe revitteleen kolmenkympin vauhdilla, vaan nautiskellen hitaasti raittiista ulkoilmasta. Flechen joukkuetoverit varautukaa siihen talvivarustein.
21h 36 minuuttia meni tälle keväälle tällä kierroksella, 50min pidempään kuin edellisvuonna. Keskinopeus oli samaa luokkaa, 25kmh. Tauolla vietettiin enemmän aikaa, kun reitti ei ollut kuin 4km pidempi. Nousua oli 250m enempi ja keskisyke merkittävästi korkeampi. No, turhapa näitä on koittaa ajella vanhoilla ´meriiteillä´. Leuka vaan rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti