Vaikka kamppeet kestää ainaskin lyhyillä matkoilla sadetta ja ennenkin on räntäsateessa ajettu, niin nyt on aika vaihtaa harrastusta. Ei se mitää herkkua ole ajella kun on pimeetä 0°C ja sataa jotain epämääräistä. Kaupungin kaduilla pyörivät ninjatkaan (mustiin pukeutuneet valottomat ja heijastimattomat pyöräilijät) ei auta yhtään. Miksi ei voi laittaa pyörään edes lain edellyttämiä heijastimia/valoja? No, en enää väistele märälle nurmelle, vaan vedän kylmästi päälle jos ei mahdu väistämään. Selvittäkööt poliisit sitten syyliset ja korvausvelvolliset. (tässä pitää muistaa vanha tapahtuma, kun väistin ninjoja nurmelle ja sain käden pakettiin kuukaudeksi).
Kun vuodenaika on mitä on, niin suuntasin salille ja laitoin kulkulätkän viiden kuukauden käyttöoikeudella. Taas olis kymmenen vuotta nuoremmalla minulla ihmettelemistä. Ei tullut silloin mieleenkään (vaikka lekuri jo 20v sitten kehotti) että kulkisin salilla vapaaehtoisesti ja viellä maksaisin siittä. Tekoon tietenkin autto jo viime talvisen treenaamisen tulokset. Ei vaivannut selkä koko kesänä, ei niin pyöräilyssä kuin töissäkään. Pyöräilyssähän tietty laitettiin ensin varusteet siihen kuntoon, ettei niistä ollut ajaminen kiinni. Muttakun töissäkään pitkän löntystelyn jälkeen ei selkä vaivannut ollenkaan, niin oli pakko todeta että selkätreeneistä oli kait jotain apua.
Nyt sitten jää pyöräily vähemmälle. Alan kulkemaan salilla (pyörällä tietty) 2-3 kertaa viikossa. Alkuun keski- ja ylävartalon lihaksiin keskittyen. Noita lihaksia kun pyöräily vaatii, vaikkei treenauta niitä yhtään. Käsittääkseni ajoasennon pitäminen kasassa vaatii kohtuudella staattista kestoa selkä- ja vatsalihaksilta. Talven edetessä sitten lisätään spinninkiä ja/tai hiihtoa.
Viikonloppuisin sitten poljeskellaan valoisaan aikaan. Ja hieman pimeässä, mutta vain kuivilla keleillä. Mutta tarvittaessa vaikka sateessa, mutta kuitenkin sopivan kylmissä keleissä. Ok, jos menee kuukauden viikonloput kylmemmissä kuin -15°C niin luovutan 200km/kk-projektinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti