Vaikeeta on

Tässäkun on se hieman "ehkä" typerä projekti päällä, eli ajaa 200km lenkki vuoden joka kuukautena. Niin olin valmistautunut edellisen lenkin jälkeen siihen että nyt lauantaina (16.11) ajaisin taas hieman pidempään. Pääkoppa alkoikin antamaan merkkejä, että pitäs päästä hieman tuulettumaan. Mutta eihä se mennyt niinkuin piti. Viikolla alkoi tuntumaan että iskee lentsu. Kuume ei noussut kunnolla, mutta perjantaina olo oli ns. helevetillinen. Ei tullut mieleenkään että alkaisin valmistautumaan lenkille. Yö menikin sitten sikeessä unessa ja aamusta oli lämpöpäällä. Ei kuumetta, mutta normilämpöä korkeampi lämpötila. Eli ei pyöräilyä tälle viikonlopulle. Ei sitä kuitenkaan mitään pahempaa tautia halua kuin tämän pitkän matkan pyöräily.

Tässäkun on sitten aikaa, hain autoillen levykaupasta uutta raskasta metallia ja aloin katteleen uutta kevyttä hiilikuitua. Tässäkun ykköspyöränä on vasta sisäänajettu hiilikuitu-cyclocrossi, kakkospyöränä alu-runkoinen cyclocrossi ja arkipyöränä teräsrunkoinen maantie-sinkula, niin hieman polttelis puhdasoppinen pitkänmatkanhiilikuituinenmaantiepyörä. Ja kun löytänyt itelle sopivan vaihtajan niin mennee vaikeeksi.

Pyöräilyharrastuksen aloitus oli helppo. Työpäivän päätteeksi nappasin firman pakun avaimet ja menin lähibilteemaan hakemaan 150€:n yosemiten. Yosimitellä ajelin sitten kolme kesää; kävin ahvenanmaalla, poljin hesasta Kemiin (eka rengasrikko vajaa 1km ennnen maalia?! ei voinnut kuin nauraa ja taluttaa pyörä maaliin) ja lopuksi sitten Kemistä Nuorgamiin, minne jätin yosimiten täysin palvenneena; 7000km kolmessa vuodessa. Hyvin halpa pyörälle?

Siittä sitten alkoikin alamäki. Tilalle tuli hybriidi, vuoden ajoin ja satuin myymään toimistolle; ei ehkä ollut sitä mitä halusin. Tilalle uusi hybriidi levyjarruilla. Kesällä kattelin maantiekisaa Kuopiossa ja poltteli sen verta että hankin ensinmäisen maantiepyörän. Liian pienen, mutta polte oli syttynyt.

No pyörät sitten möin, toimiston käytävillä vahingossa. Tilalle tuli normimitoituksen mukaan liian iso, nykyäänkin käytössä oleva, feltin cyclocrossi ja jo myyty alumaantiepyörä normimitoituksella.

Näinä päivinä löysin oikeasti pitkän matkan pyöräilyn. Ja kun alko tuntuun, että se on minun juttu kisaamisen sijasta, niin kisakiree maantiepyörä saa tuomion. Ei sovi mulle normimitoituksen mukainen pyörä. Sen aikaisen tietämyksen mukainen ainakaan. Mun kropalle suositellussa maantiepyörässä tuli meitillä selkäviat vastaan n.300km kohdalla. Kun samana kesänä ajelin liian isolla feltillä hellsinkiin kolmessa päivässä ilman selkäkipu, niin eivoi todeta kuin että ei se kisakiree mitoitus ole minua varten.

Niin men kisakiree maantiepyörä myyntiin, helposti kun pisti oikean hinnan. Ja tilalle tuli oikeaan hintaan saatu hiilikuitu cyclocrossi. Mietin jo ostaessa teenkö virheen vai mitä kun toisen ccn laitan mutta tarjous oli sellainen mistä ei voinnut kieltäytyä.

Nyt kuitenkin, alu-ccllä olen ajanut 20 000 km ja kuitu ccllä puollessa toista vuodessa 13 000km, niin kuvittelen tietäväni, että mulle pitää rungon pituuden olla jotain muuta kuin kisakireen pyörän pituus.

Ja tästähän ne vaikeudet alkavat muodostuun. Virhehankintojen ja netin mitoitusohjeita sekä muita sivustoja lukiessa on tullut selväksi minkä pituinen pyörän vaakaputken pitää olla. Se ei saa olla yli 54cm eikä alle 53,5cm. Pystyputken pitää olla alle 53cm, jossain 50 cm paikkeille. Pituutta voi hienosäätää stemmillä, pystyputki säätyy satulaputkella, mutta pitää olla tilaa takalaukulle ja munille.

Ja jotta elämä ei olisi helppoa, niin pitää lisäksi huomioida kahvat ja niiden toimivuus. Yleisin markkinoilla oleva kahvasysteemin on Shimanon valmistama. Kokemuksella totean että Shimanon ultegra ja 105 ovat tavallaan toimivat. Alu-cc:ssä on eri-ikäiset 105/ultegra osat ja alu-maantiessä oli muistaakseni ultegraa koko voimansiirto. Kyllähän Shimanon palaset toimii, ei siinnä mitään. Muttakun kuitu-cc:ssä on Sram:n doupletapillä toimivat vaihtajat ja rivalin mekaniikka.

Näillä minun vähillä kilometreillä sanoisin että Srammin vaihtajat on paremmat kuin shimanon vaihtajat. PRKL. Meni muuten vaikeeksi, kun haluaisin Srammin vaihtajat uuteen pyörään.

Tässä on ajankuluksi käynnyt paikallisissa ja nettistä katellu, nii ei löydy sopivaan hintaan sopivan kokoista ja varusteista pyörää. Ja ku on tämmönen välimallin jätkä, niin rungon pituuskin on aina jotain muuta kuin pitäisi olla. Rungon pituuden kanssa voi kuitenkin säätää stemmin avulla, mutta vaihtajat, niitä ei ole valmiiksi tarjolla kuin srammin Red-sarjaa (hinta alkaen liikaa) tai srammin apexia levy-jarruilla (pitäisi uusia dynokiekotkin??! hinta karkaa).

Ei olisi silloin, n.10v, sitten uskonut että voi pyörän osto olla vaikeeta. Onneksi ei ole pakottavaa tarvetta. Kyllä noilla alu ja kuitu crosseilla ajelee, kait. Mutta sitten kun voitan lotossa 10 miljoonaa juuroa, menen ja hankin mittatilauspyörän osilla jotka valkaan tehtaalla, prkl.

Ei muuten ollut auton osto näin vaikeaa. Ekan pökön ostin sieltä mistä sain palvelua ja toisen sieltä mistä sain sopivaan hintaan. Miksi ei voi olla pyörän osto niin helppoa?