Kesä suunnitelmia

Ollunna taas hiljaiseloa kun ei ole tullut ajettua kuin lyhyitä, alle 200km rupeamia. Tuli tuossa mieleen, että taisin uhota esitellä tulevan kesän suunnitelmia jossakin välissä. Ja kun kesähän melkein on jo eikä matkasta ole vielläkään mitään päätöstä niin esitelläämpä sitten vaihtoehdot.

Aikasempina harrastevuosina on tullut ajeltua Suomea jo jonkin kertaa ristiin rastiin; 2004 Ahvenanmaa, 2005 Hellsinki-Kemi, 2006 Kemi-Nuorgam, 2007 Itä-Suomi, 2008 Länsirannikko, 2009 Jäämeri ja "pikamatka" hellsinkiin, 2010 Itä-Suomi pt. II, 2011 Etelä-rannikko ja 2012 rykäsyjä Lappiin ja Kainuuseen. Em. ajelut on tehty enempi vähempi retkimeiningillä teltan ja muun varustuksen kera.

Kun nyt kotimaa on ajettu ja uuden pyörän vuoksi ei lähetä ulkomaille, pitänee keksiä kolkka missä ei ole ajettu. Tai sitten sitä vois ajella hieman vauhdikkaammin, kuten viimevuosina nämä hieman pidemmät on ajettu. Vaikka keskeytyksiinhän ne päättyy. Mutta kuitenkin, voisi koittaa soolona vetää tommosen 1000+km matkan brevetti säännöillä. Suomen 1000km brevettihän taitaa mennä itellä järjestelyhommissa muutenkin. Mutta mitä reittiä ajaa? vaiko lähtiskö sittenkin vain retkeileen?

Siinnäpä pulma. Laitetaanpa esille reittihahmotelmia, joista saatte äänestyksessä ilmaista kannatusta. Reitit on enempi ja vähempi alustavia sekä gpsies:n vuoksi epämääräisiä; ei mahdu mukaan kaikki mutkat. Mutta seuraavaa on aateltu:

Pohjanmaan kautta:

Pohjanmaalla ei olisi ainaskaan mäkiä tarjolla; selkeä plussa. Mutta yleinen tuulen suunta Suomessa on tuolta lounaan suunnasta; miinusta.Rikkaat rantaruottalaiset ovat asfaltoineet pieniä mökkiteitään niin ei tarvi 8-tietä paljon ajella; plussaa. Menevät kyllä välillä aika syrjässä ettei taukopaikkoja ole välttämättä tarjolla tiheään; miinusta. Vaikka tasaista on, niin on kuitenkin omalla tavallaa kiehtovan hienot maisemat. Matkaa kyl tarttee viellä jatkaa, vaikka Ahvenanmaalle Eckerööhön?

Läpi Suomen

Kertaalleen on vastaava reitti ajettu. Silloin meni 16 vrk, nyt olis tarkoitus ajaa alle 5 päivään. Varustus on joitakin kertaluokkia parempaa, alla Yosemiten teräspyörän sijasta joko hiilikuituinen spessu tai alumiininen feltti. Muukin varustus "hieman" kevyempää. Tässä näkis jotenkunten koko Suomen kulttuurin vaihtelun, Utsjoen räntäsateesta hellsingin vesisateeseen. Tässä vaan tarttis mennä joko hellsinkiin tai Utsjoelle ennen starttia. Tosin Oulusta lähtiessä tiet on pariin kertaan koluttu n. 200km säteellä. Vaikka kertaalleen väli on ajettu, niin uusiakin teitä löytyy jonkin verran. Taukopaikat on kortilla, etenkin pohjoisen etapilla (Utsjoki-Taivalkoski).

Rajan tarkastus

Solis 3. reissu itäisempään Suomeen. Siin mittään mäkistä tietä ja järvimaisemiakin. Uutta tietä riittäs ajettavaksi, mutta taukopaikat on kortilla, mutta on niitä kuitenkin ajettavissa määrin. Vie kyllä Kolin ohi, mutta lähelle Suomen (ja EU:n) itäisintä pistettä. Posion seutu on aika pahasti ajamatonta.

Maisemareitti

Itä-Suomea tämäkin, mutta eri tatsilla. Mennään katteleen maisemat jotka ovat parhaiten muistissa: Koli, Punkaharju ja Pulkkilanharju. Uusia teitäkin riittää ja taukopaikkoja mukavasti. On vaan mäkiäkin riittävästi. Parhaiten mietitty reitti, esillä 2. versio. Maisemat olisi jottain muuta kuin Lapin ja Kainuun suot. Jonkin verran soratietä mutta kuitenkin pääasiassa uusia teitä, kunhan ensin ajaa 200km pois Oulusta.

Perämeren kierto


Vaikka ruottiin ei tullut lähettyä ajaan pitkään ja hartaasti, niin voishan sitä pikkumutkan ajaa. Joitakin vuosia onkin ollut ajatuksissakin, ennen kuin löysin brevetit. Oulusta Tornion kautta Uumajaan ja lautalla yli Vaasaan. Vaasassa sitten voisi päättää jatkaako Sinistä tietä Ilomantsiin, etelään (ahvenanmaalle?) tai kotio Ouluun. Tämä reitti menisi varmaankin parhaiten ihan vaan retkeilemällä lauttamatkan aikataulujen vuoksi. Eikä sitä tiiä noista ruottin meiningeistä mittään. Ja taitaa olla hintavin reissu vrt muut. Reittikin on aika pahasti alustava. Tosin loppumatkalla on mukavasti viellä vapausasteita, voisi suunnata etelään, kävässä Eckeröössä (Suomen läntisin kunta?). Tai sitten polkasta Hattuvaaraan ja käveleskellä Suomen itäisimpään pisteeseen (pohjoisimassa ja kait eteläimissä on jo käyty)

Siin olis viisi varteen otettavaa vaihtoehtoa. Kuudenneksi voisi heittaa ajelun Kilpisjärvelle ja takaisin Maratonpyöräilyn letkassa (retkisarja 1:ssä). Monena vuona olen aikonut osallistua, mutta omat matkat vieneet innon. Pari 600-700km reittiäkin on Kilpisjärvelle katottuna. Ovat vaan vaikeita ajaa brevetti-säännöillä; n.200km ilman huoltoa ei houkuttele. Eli joutuisi pakostakin ainakin yhden yön oleen pitkään pitkällään.

Vahvimmillaan ehkä mielestäni mahdollisesti maisemareitti ja perämeren kierto. Suomen läpikkin olis mukava ajaa, mutta ensin siirtyminen lähtöpaikkaan ei kiehdo.

Ja ainahan on se seitsemäs, joka kesäinen vaihtoehto; kossukori.

Sivussa on tosiaan äänestyslirpake taas. Pistäkää ääntä vaihtoehdollenne, toteutan sitten tai en.

Ja lauantainahan poljetaan taas hieman hartaammin. Luvassa olis 300km Pohjois-Pohjanmaan tasankoja kiertäen ja ennusteiden mukaan siedettävässä brevetti-kelissä. Kaksi ennustetta lupaa räntäsadetta aamuksi ja yksi illaksi. Sivuvastaisesta tuulestakin saattaneen nauttia puolet matkasta :) Onneksi eletään edes pitkän matkan pyöräilyn buumista, niin ei tarvitse yksin taittaa matkaa.

Kevät klassikko

Alkaa tää kirjoittelu toistamaan itseään. Viime vuonna kirjoittelin samalla otsikolla tekstin toiseen blokiin. Muut asiat olikin sitten hieman erillaista. Sehä tässä onkin hienoa kun aloittelee maantiekauden ajoissa, heti jäitten sulettua, pääsee nauttimaan erillaisista keväista.

Tämä reitti on nyt taidettu ajaa viitisen kertaa ja aina on on ollut kelit ja muut olosuhteet hieman erillaisia. On ollut räntäsadetta, hellettä, yleensä sulat tiet mutta jäätäkin on tieltä löytynyt. Osallistujia on ollut 4-12 kpl ja aikaa on mennyt 9-12h. Aina vaan on ollut yhtä "hauskaa". No, hieman meinas vituttaa kun satoi räntää ensimmäiset 110km ja loput 85km vettä, 5km oli kuivaa taivaalta suuntautuvasta vedestä.

Pyöräkin on tainnut vaihtua lähes joka kesä. Ja mikäs paras paikka alkaa ajaan sisään uutta pyörää kuin 200km kevyt randounner-ajelu. Viikossa tuli spessuun 300km (juu en taida sunnuntailenkille lähtä kun taitaa sataa vettä, kuka ny sateella ajaa?). Kertoilevat että 500km kohdalla pitäs viedä ensihuoltoon missä kiristellään ja säädellään pyörän osia. No muuten toimii hyvin ja istuu mallikkaasti ilman suuria säätöjä, mutta jokin napse alkoi kuulumaan kesken lenkin, keskiö tai jokin lisävaruste? Pitää purkaa varusteet ja käydä koeajolla ennen kuin vie huoltoon näytille.

Pitkän matkan pyöräily vaan lisää suosiotaan Oulun seudulla. 12 ilmaantu taktisesti valitulle lähtöpaikalle (kotio 1km) ja muutama osoitti kiinnostusta 300km matkalle ja tulossa Oulujärven kierroksellekkin (400km). Alustavasti olen suunnitellut meneväni Kuopioon ajamaan 300km mutta pitää nyt kattoa kun mäennousukyky on jotain aivan kauheeta. Mielessä onkin vaihtoehtona pohjanmaan suuntaan menevä reitti.

Tälläinen ei räkäposkella ajelu on paikallisille kahviloittenkin pitäjille hyvä juttu. Ja alkavat vakiopaikoissa jo muistamaankin mitä tarkoittaa kun lyödään tiskiin keltainen lappu ja pyydetään leimaa.

 Kuten kuvista näkyy, vaikka vähäluminen talvi oli, niin kylmän kevään ansiosta lunta viellä riittää. Paikoin oli jäätä reilustikkin tiellä, mistä hyvin varoiteltiin keulasta. Nastoja ei kaivannut kuin metrin pätkällä, muuten oli aina autoura jo sulana.

 

Niemitalon juustolalle asti saatiin ajaa paikoin reippaassa myötätuullessa. Harvemmin näillä ajoilla 10km keskari on ollut yli 30kmh mutta nyt oli. Juustolalla ei harmikseni ollut tarjolla lihakeittoa lounaaksi, mutta kyllä tuo juustokermasavuporokeittokin autto asiaa näillä keveillä lenkeillä. Ja oikein maittavaakin oli.

Juustolastakun lähdettiin, niin päästiin nauttimaan isosti vastaisesta tuulesta. Mutta mikäs siinnä ajellessa kun on 11 (joista yksi kyllästy hitaaseen tahtiin ja karkas kesken kaiken) kovaa vetomiestä apuna. Hieman kyllä laskettiin matkavauhtia (30 -> 27kmh) ja tiivistettiin vetovuoroja (Ii-Kipinä välillä pääsin kaksi kertaa keulaan pysäyttämään porukan pikkutauolle, Ylikiiminkiin mennessä olin useammin keulassa).

Maaliin päästiin 9h 5min ajelun jälkeen. Välillä paisteli aurinko ja hieman alkoi harmittamaan kun tuli raahattua sadevarusteita koko lenkin ajan mukana. Pitkistä lokareistakin nautti lähinnä peesaajat (takana ollut ajelia). Onneksi ei kuitenkaan ollut oikea roiskeläppä uudessa lokarissa kiinni niin saivat edes hieman nauttia kivennäisaineista.

Maaliin pääsyä juhlistettiin 4 samahenkisen kanssa paikallisessa. Menee muuten yllättävän tehokkaasti kupoliin tommoinen 3. luokan palautusjuoma kun on ajellut 200km. Muut asiakkaat eivät tainneet niin suuresti nauttivan pöydästä leviävistä aromeista :)

Hieman muuttui olosuhteitten vuoksi reitti. Kierettiin alkumatkan soria Raitotie/alkyläntien ympyrän kautta ja Iistä lähdettiin pohjoispuolen tietä pitkin Yli-Iihin. Rauhallinen tiehän tuokin oli ja paremmassa kunnossa kuin Maalismaantie.

Garmini toimi kohtuudella reissulla. Mitä nyt piippailu häiritsi välillä (ei menty viime vuotisella reitillä mm. hetekyläntiellä? missähän sitten kun ympärillä oli vaan märkää peltoa?). Ja ihan vertailun vuoksi alla Polarin 2013 mittaamat ja Garminin 2014 mittaamat speksit samalla reitillä, 2013 oli vain 4 ajajaa ja nyt se 12 ajajaa. Sää oli aikalailla sama, mitä nyt taisi olla enempi jäätä tiellä ja tais 2013 olla tyynempää.

                              Polar             Garmin
matka                    204                    200
keskinopeus          19                      27,5 (ajonaikainen, tauot huomioiden 22,2)
kokonaisaika         10h 45min        9h17min
keskisyke              104                 139 (liikkeellä olon aikainen? garmin tauottaa mittauksen 0kmhssa)
energia                  4658                3263
nousumetrit           395 (550)        547 (438)

Nousumetreissa kummallakin on ison oloisesti eroa ilmeisesti karttamateriaalin nousutietoihin verrattuna (suluissa on gpsiessin antama lukema). Muut lukemat on aikalailla samantekeviä tälläiselle harrastelijalle. Jos olisin pyöräilijä, ottaisin Polarin käyttöön. Tuntuma on että se käsittelee sykkeet yms. asiat paremmin, Garminin ollessa parempi oudommilla reiteillä kulkevalle kun siinnä on käytössä kartta ja mahdollisuus käyttää reittijälkiä opastuksella. Eli minun käyttöön Garmin on parempi, kun lopetin urheilun ja aloin keskittymään pitkän matkan pyöräilyyn.

Hokasimpa just, että taisi ajo mennä audax-sääntöjen mukaisesti randounner-sääntöjen sijasta. Audaxissa keskinopeuden tulee olla 22,1kmh ja randounner eli breveteissä tällä matkalla 15 ... 30kmhn välillä.

Äh liikaa sääntöjä, mä vaan ajelen.

Ajelu oli kaiken kaikkiaan oikein mukava. Ei satanut, lämpötila oli suhteellisen tasainen (+1...+7°C ilmatieteenlaitoksen mukaan Garminin maksimi oli n.10°C). Varustevalinnat osu nappiin, aamusta puettuja irto-osia poistamalla ei missään vaiheessa ollut liian kuuma/kylmä. Hiemanhan se harmitti turhaan kuljettaa sadevarustusta mukana, mutta eihän sitä koskaan tiiä ja eikä ne paljoa matkassa painaneet. Tästä se kesä sitten alkaa!

Kesän merkkejä

Yksi pääskystäkin varmempi kesän merkki on maantielenkkien alkaminen. Maanantaina korkkasin uuden pyörän käymällä lyhyesti ihan vaan varovasti pyörittämässä ja säätämässä penkin asentoa. No, tiesihän sitä mitä siittä seuras, löysin itteni Tirinkylältä. Kyllä sitä 23mm rengastuksellakin (25mmset odottaa uutta takakiekkoa) pääsee jäisen tieosuuden yli.

Ensi tuntumat spessuu oli loistokkaat, alko oikein hymyilyttään kuinka kevyesti kulki vastatuuleenki eikä Alakyläntien rypyt välittyneet takamukseen. Eivät kyllä pahemmin tulleet cännärilläkään.  Yllättävän paljon vaikuttaa pari milliä lyhyempi vaakaputki ajoasentoon. Pitää tässä miettiä laskisko tankoa yhden pykälän alemmas. Njoo onhan noita muitakin geometrisiä eroja felttiin ja cännäriin. Mut hyvältä tuntuu vajaan satasen ajon jälkeen. Ei, maanantaina ajoin onneksi vain 35km, sen verta kevyellä varustuksella olin viilenevässä illassa. Tiistaina kävin hittailla pyörittelemässä 54km+siirtymät.

Toisena merkkinä on se kun hakkiin varastosta kesävarustusta sisälle eli paremmat ajokamppeet. Vanhemmat jo hieman kuluneet kamppeet kelpaa talvella vaatekerrosten seassa. Kesävarusteissa oli paremmat, hyväksi todetut lyhyet ajohousut (Pearl Izumin tekeleet) joita hoksasin alkaa kaipaileen. Alkaa talviajohousut olemaan turhankin lämpimät.

Kolmas merkki on brevetti-kauden alkaminen. Lauantaina pitäisi ajaa 200km brevetti Niemitalon Juustolaan nauttimaan toivon mukaan lihakeittoa. Jokunen vuosi nöössinä lähdin ajaan matkaa talvihousuilla, jotka ei sitten mahtuneen sen aikaiseen takalaukkuun ja keli tietenkin lämpes hieman odotuksia enemmän; aamun pikku pakkasesta 15 ... 20 °C:n paikkeille aurinkoisella Hetekyläntiellä. Oli hieman tukalaa ajaa talvihousuissa vaikka kaiken muun oli alta poistanut.

Tällä kertaa panostetaan kerrospukeutumiseen ja takalaukkuun laitetaan lähdössä vain pakolliset varaosat (2 kpl sisuri, paikkasarja, ketjunkatkaisija, pikaliitin, nippusiteitä, varapäälyskumi (viime kesän takakumi (eikä ole tullut varakummia turhaa raahattua mukana tuhansia kilometrejä, viime keväänä kaveri sattu tarttemaan sitä, itse en ole viellä tarvinnut), pumppu, monitoimityökalu, varavalo) ja ehkä sadetakki ja vaihtoaluspaita sekä ajohanskat ja aluslakki. Etulaukkua en ota nyt, ajetaahan noita 200km matkoja ilman laukkujakin. Mutta vaakaputken päälle laitan eväslaukun.

Päälle menee ajohousut, alupaita, ajopaita + irtohiha/lahje, succikset ja pitkä ajopaita, syyshousut (sateensietävä) ja softshell-takki sekä tuuliliivi (rollaattorimalli). Noista sitten aletaan vähenteleen päivän lämmetessä. Kengiksi valkautunee syyskengät, kun kestää paremmin mahdollista räntä/vesisadetta. Kengänsuojia en kuskaile mukana, en oikein osaa niitä käyttää.

Reittikarttaa en taida tulostaa nyt mukaan, onhan tuo reitti jo joitakin kertoja tullut ajettua niin ehkä sen ossaa jo. Garminiin kuitenkin laitan gpx:n sisälle että saa tuntumaa sen toiminnasta kesän koitoksia varten.

Saapa sitten nähdä minkälainen kansanjuhla lauantaista keskiintyy. Yhdeksän on kait ilmottanut lähtevänsä ajamaan ja yr.no luppailee hyvää keliä; aurinkoista +2...+4°C, mennessä sivumyötäistä. Onneksi palatessa on jo hieman oikean brevettikelin mukaista tuulta, eli vastaista.

Neljäs, se viimeinen kesän merkki, antaa viellä odottaa lämpimämpiä kelejä. Tulisivat vaan pian,  tukka alkaa oleen jo turhan pitkä.

Pitkän matkan autoilu

Moni pyöräilyä harrastava lähtee talvella etelään leireilemään pahimman talven aikana. Itse kun en harrasta pyöräilyä, niin en ole viittinyt lähteä. Mutta sponsori vaatii aina silloin tällöin pitämään pieni muotoisen etelän leirin. Työhönkun sattuu liittymään aika paljon reissaamista ja joskus yöpymisiä hotelleissa, niin on tullut kuljetettua pyörää mukana hotellikuoleman välttämiseksi.

Tälle kertaa reissu suuntautuin Itä-Suomeen. Tärkein valmistautuminen reissulle oli lenkkireittien suunnittelu, ei mitkään turhat työasiat. Kun yksi yö sattui olemaan Kuopiossa, niin pyysin Lontoon kämppistä mukaan oppaaksi iltalenkille. Huoneen ikkunasta näkyi kyllä Puijjon torni, jos treenaisin niin sinnehän pitäs nousta pariin otteeseen. Mutta onneksi en treenaa niin voi lähtä kaverin kanssa pikkulenkille.

 

Stani vei Kuopion pohjoispuolelle mistä kyllä löytyy ihan riittävän haastavia mäkiä tälläiselle tasamaan polkijalle. Taaskin joutu hetken hengähtämään Uuhimäen huipulla. Mutta pääsimpä sinne Feltin isolla eturattaalla, kun ei tuo shimpan etuvaihtajasta aina tiiä vaihtaako.

 Kuopiosta jatkoin mutkan kautta Joensuuhun. Hieman tasaisempaa maastoa siellä ja lumisempaa. Kotona tehdylle reitille vaan sattui ei-talvikäytössä olevia pätkiä, jotka joutui sitten kiertämään lähiöitten läpi. Puolessa välissä alkoi ilta hämärtymään ja kylmeneen, niin päätin koittaa garminin reitin tekemistä. Kohtuu mukavasti ilman suuria mutkia opastikin hotellille. Kartasta katsoen olisin ehkä mennyt erireittiä, mutta pääasia että toimii. Tosin, säästin vain noin 5km aikomaltani reitiltä.

Viimeiseksi yöpaikaksi valkkautui lokististen syitten vuoksi Kuhmo, saapi aamulla nukkua 30min pitempään kuin Sotkamossa missä olisi ollut paremmat harrastemahdollisuudet. Ja olishan Kuhmossakin ollut hotellilla eläkeläisten tanssit tarjolla mutta ei, nappasin pyörän alle ja kävin pikkulenkillä. Soratiet vaan osottautui sen verta paikoin pehmeiksi ja paikoin jäisiksi että piti lennosta muuttaa reittiä.

Säät suosi tätä reissua mukavasti. Joka ilta oli aurinkoista eikä satanut. Hieman vaan meni loppupätkästä viileeksi. Ja jos olis vaan ollut kuukauden myöhemmin niin olis voinnut lähteä ihan maantiepyörällä ajeleen. Tosin, sillä pitäisi mennä maanteiden vartta pitkin eikä voi niin mukavasti ajella rantoja pitkin. Eli Feltti on näillä reissuilla ehkä se parempi vaihtoehto kun ei kuitenkaan tule treenattua vaan ihan vain ajeltua.

Ja kun autoilun makuun päästiin, kävin Kemissä syömässä liikaa ja koitin poltella kaloreita pienellä lenkillä sunnuntaina

Ja kohtahan sitä aletaan katteleen maantien reunaa, kun alkaa uusi brevetti-kausi. 12.4 olisi Juustolan kierros, 3.5 Kuopiossa 300km ja 17.5 Oulujärven kierros. Sitten olis 24.5 Fleche, jos joukkeen vaan saa kasaan ja 7.6 600km brevetti minkä ajelen ehkämahdollisesti hellsingissä, jos saan asiat järjestymään. 26-27.6 olisi ehkä nannaa tarjolla koko rahalla, mutta menee itellä ehkä järjestelypuuhissa. Saas nähä miten käy. Kesälle kuitenkin pitää pitkä lenkki järjestellä, retki tai brevetti-meiningillä. Siittä voisi kirjoitella uuden tekstin jossakin välissä.

Keväinen retki

Se olis maaliskuu. Ja sehä tarkoittas semmosta että pitäs taas ajella vähän pidempään.

Maaliskuu 2013

Tälle vuodelle tuli sulat tiet yllättävän äkkiä. Viikolla vaihoin jo sliksit alle viikonloppu mielessä. Kaikki mikä helpottaa ajamista on ns. hyvä juttu. En kuitenkaan viellä 25mm kummeilla lähe, vaan laitoin Felttiin arkipyörän kesänakit, 32mm Schwalbe Marathon Supremet. Rullaa mukavasti (kun vertaa Marathon Winter-nastarenkaisiin) vaikka pistosuojausta tuntuu riittävän, ja kulutuspintaa. Oisko nyt ollut pari kesää käytössä ilman rengasrikkoja ja pinta on kuin uusi. Mitä ny muutama halkeama löytyy. Loppuviikosta ennusteet alkoivat kyllä lupaileen sadetta, mutta slikseillä laiska ajelee kuitenkin.

Maaliskuu 2014

Kevät aurinko alkaa jo sen verta lämmittään, vaikka on vasta maaliskuu, että kaikenlaiset hullut alkavat ilmaantua päivän valoon. Tutulta pitkänmatkanharrastajalta tuli kyselyä pitkän matkan ajosta viikonlopulle. Ja mullehan sopii aina kova vetomies avuksi näille polkasuille. Lauantai aamusta lähettiin poljeskeleen kohti Pattijoen lounaskattausta.

 Ensi kertaa pääsi tälle vuodelle liikkeelle ilman valoja. Laukussakaan ollut lisävaatteita mahdollisen kylmän takia, vaan luvatun sateen takia. Minen en ala kärsimään märistä hanskoista kun voi vaivatta kuljettaa mukana kuivatkin.

 Lännentiellä alkoi aurinkokin paisteleen. Eipä vaan tajunnut ottaa aurinkolaseja mukaan. Siinnä auringossa ajaessa alko tuntuun joka keväinen ilomme, lämpö. Onneksi aurinko katosi takaisin pilven taakse niin ei tarvinnut ostaa arskoja ja päälle puetut vaatteet oli taas sopivalla mallilla.

Limingan nesteen munkit ohitettiin ja ajeltiin Temmeksen Salelle evästämään mukavassa sivumyötäisessä eli sivusuuntaisessa myötätuulessa.. Kahvia on saatava, olkoon vaikka kylmää lattea. Patiokausi tuli siinnä auringon paisteessa avattua.

Temmeksesta suunnattiin marraskuun lenkiltä tutulle reitille. On muuten hieman erinnäköistä näin valoisaan aikaan. Oli kuin ajamattomalla tiellä olisi ajanut.

Kiertosuunnaksi valkkasin Temmes-Pattijoen reitille osuvien soratiepätkien ja tuuliennusteiden perusteella. Reittiä miettiessä lämpötila nousi päiväs aikaan plussan puolelle, jolloin soratiet menee raskaaksi. Sääennustekartalta katsottuna Temmes-Pattijoki väli oli täysin vastatuuliosuus. Onneksi nämä pikkutiet mutkittelee metikonkin suojassa niin ei vastatuuli paljoa haitannut.

Kun Etelä-Suomeen suunnattiin, niin törmättiin kuitenkin jäisille teille ja luntakin näytti olevan enemmän kuin Oulussa. Jää ei ollut onneksi kuitenkaan liukasta ja sula reittikin löyty jääosuuden läpi.

 Paavollassa pyörähdettiin Kotovalintaan hakemaan juomaa ja pikkupurtavaa. Ei pysy juomat viellä juomakelpoisina termospullossakaan. Onneksi en ole lenkillä kuten oikeat pyöräilijät, niin saa ihan luvallisesti pysähtyä syömään ja juomaan. Oikea lenkkihän tehään foorumi-viisauden perusteella pysähtymättä ja syömättä. Juodakkaan ei kuin korkeitaan pipetillinen 100km:llä.

Pattijoelta suunnattiin tutummille teille kohti Siikajokea. Päästiin siinnä sitten nauttimaan sivuvastaisesta. Siinnä määrin keskittyneesti ajeltiin vuorovedoin että mentiin Siikajoen ohi pysähtymättä. Sen verta hiljennettiin kuitenkin että lantakuormassa ollut rattori pääsi einiinmielyttävine tuoksuineen kauemmaksi. Ei tehny vähänkään mieli lähteä sen lastin peesiin.

Siikajoen jälkeen tie kaartoi sen verta että päästiin ajeleen myötäisessä Lumijoelle. Samalla alkoikin jo kaivattu lumisade. Lumijoella pysähdyttiin viimeisen kerran tankkaamaan. Enäähän matkaa ole kuin 40km.

Tuttuja teitä pitkin pyöriteltiin Kaakkuriin josta erkaannuttiin viimeisille etapeille. Lumisadekkin pääsi yltymään ja energiat loppumaan siihen malliin että ihan vaan kevyesti pyöritellen ajeleskelin kotio. Ihan ei kerinnyt kotia asti ilman valoja. Tupoksen seutuvilla sytyttelin takavalon ja Tuiran huiteilla etuvalon. Onneksi olin vain ulkoilemassa, niin ei haitannut rollaattoriliivi, sekun ei kuulu pyöräilyyn. Kuten ei muutenkaan keltainen vaatetus, pyöräillessä pitää olla mustaa! No sen verta pyöräilijää muistutan kun vetelin lähtiessä suorituskykyä parantavia aineita sieraimiin (allergialääke, avaa sieraimet, eipä viime maaliskuussa semmoistakaan tarvinna).


Kokonaismatkaksi tuli 210km ja nousua kokonaiset 330m, ois pitänyt mennä Köykkyriin ajamaan mäkiä kuten oikeat pyöräilijät tekee. Aikaa kului 12h 15min, pyörän päällä meni 9h 43min.

Semmoinen reissu tälläkertaa. Alkaa vaan jutut loppumaan. Pitkiä matkoja ajelen mutta kirjoittelenko näitä juttuja tänne enää onkin toinen asia. Sivupalkissa (pitäisi olla) kohta jossa voitte mielipidettä antaa aiheesta.

Mietteitä pitkän matkan pyöräilystä

Vauhti tappaa, matka ei. Oman 21km tempopätkän jälkeen olen ollut huonommassa hapessa kuin 300+ brevetin jälkeen. 200km menee jo tottumuksesta, kelissä kuin kelissä. Ja on kilpakuskikin jo todennut; matka on uusi vauhti.

Ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita.

Matkaa helpottaa kun ajattelee matkaa vain seuraavalle kontrollille, eli munkkikahville, maalin sijasta. Eihän 50-100km polkasu ole mitään 600+ matkaan verrattuna.

Maisemat on täällä Oulunkin seudulla mukavempia kuin valkoinen viiva asfaltilla. Eli leuka pois tangosta ja katse ylös. Tosin, kun energiat on kulutettu ja/tai sataa vettä/räntää ja/tai on kova vastatuuli ja on pitkä suora katse 5m eturenkaan edessä auttaa pääsemään maaliin.

Audaxit/randounnering/brevetit eli pitkän matkan pyöräily keksittiin jo 1900-luvun alussa Ranskassa.

Paul de Vivie (1853-1930) kehitteli 1906 (ulko)vaihteistoa. Toiminta on niin monimutkainen että lukeekaa siittä vaikka wikipediasta. Noihin aikoihin muuan Henri Desgrangen mukaan vaihteistot ovat vain vammaisille, naisille ja vanhuksille. Vammainenhan minä, polvi ei kestä runttaamista liian isolla välityksellä.

de Vivie tunnetaan myös nimimerkillä "Vélocio"; ranskalainen pyöräretkeilyn ja randonneuring-pyöräilyn isänä. "piireissä" kulkeekin Vélocion seitsemän käskyä pitkän matkan pyöräilyyn:

1. Syö usein mutta kevyesti; syö ennenkuin olet nälkäinen ja juo ennenkuin olet janoinen
2. Pysähdy harvoin ja lyhyesti, niin et hukkaa ajamisen rytmiä
3. Lopeta, ainakin tien päällä, viinin juonti, lihan syönti ja tupakointi (huom! kirjoitettu 80-90-vuotta sitten ranskalaisen kasvissyöjän toimesta)
4. Laita lisää vaatetta ennenkuin on kylmä, vähennä ennenkuin on kuuma; älä pelkää paljastaa ihoa auringolle, ilmalle ja vedelle.
5. Älä kiirehdi, aja omaan tahtiin. Etenkin muutamana ensimmäisenä tuntina kun tunnet itsesi vahvaksi ja pakotetuksi nostamaan tahtia.
6. Älä aja itseä niin väsyneeksi ettet voi syödä tai nukkua.
7. Älä polje lujaa/kovaa näyttämisen vuoksi.

Järkineuvoja. Tosin Juustolan lihakeitosta en luovu. Muitten kanssa pitää olla tarkempana.