maanantai 7. toukokuuta 2018

Brevet 300 eiku 200

Noni, ja "harjoitukset" jatkuu. 200km jälkeen iski hienoinen lentsu mikä vei sen vähäisenkin kunnon mennessään. Mutta aloin jo kaipaamaan pientä irtiottoa arjesta ison projektin loppuessa niin päätin lähteä vähän polkemaan. Viikolla jopa kävin kesäpyörällä koittamassa ja tein pienet säädöt että sillä pääsisi liikkeelle.

Perjantaina vaan sateli lunta ja ennusteet lupasi kylymää. Eli tiet olisivat ainakin alkuun märkiä mikä olisi mikä paras tapa lisätä kurjuutta kun kastella jalat. Viileen illan koeajolenkillä alkoi kesäpyörän kesäkengillä varpaita paleleen siihen malliin että palasin kesken kaiken pois. Eli millä liikkeelle kun polte on jo niin paha että pakko lähteä?


Matkaan lähdin sitten harkinnan jälkeen talvipyörällä, vaikka se rullaakin huonommin kuin kesäpyörä. Siihen sai kivuttomasti kiinni pitkät lokarit ja paikoillaan oli talvikengille sopivat polkimet. Polkimet toki olisi siirtyneet kesäpyörään jos olisin löytänyt sopivan kuusiokoloavaimen. Pitäisikö siivota? Ei, koska viime siivouksessa hukkasin mukaan lähteneen akkuvalon akun kiinnitysremmit. Valoja tarvinnee vielä parin tunnin ajan illasta.

Kiiminkijoella ei ole jäitä mutta vettä on runsaasti.


Matkan varrella olleet pienemmät ojat on täynnä vettä.

Oulu on poronhoitoaluetta niin toki poroja näkyy aina välillä.
Matka taittui Yli-Iin Salelle vauhdikkaasti. Vauhtia nosti liian vähäinen vaatetus nolla-kelille. Mustaa jäätä ei onneksi osunut kohdille. Salella sai onneksi munkkikahvit hieman lämmittämään sisuksia.






Piukkalansuvantokin oli sulana.

Matka jatkui kohti Tannilaa, mikä on vähemmän ajettu suunta mikä sai valitsemaan suunnan tälle kertaa tuuliolosuhteista välittämättä. Vaihtoehtoiset suunnat on jo useammin ajettu enkä Puolangalle aja toukokuussa. .


Reittiä tehdessä en niin hirveesti katellut paikkojen nimiä niin edellisen kuvan kyltti aiheutti hieman hilpeyttä. Oulun eteläpuolella, n.150km päässä on toinen Kylmälä(nkylä) minne on useasti näillä reissuilla menty. Eli vaikka em. kuvan tviittasin hastakillä #eksyksissä, niin en ollut eksyksissä vaan juurikin siellä missä piti. Älä usko kaikkea mikä on netissä :) Olisihan kuvassakin näkyvä alamäen paljastaa ettei olla tyrnävän lakeuksilla.

Kivijoessakin(?) vettä riittää



Oijärven taukopaikka aukeaa vasta 12:sta, joten polkasin vielä siittä ohi pysähtymättä. Rauhallisemmalla paikalla tyhjensin pilssivedet ja nautin mukana olevia eväitä.


Ja sitten koitti hetki, mitä ei pääse täällä enää monesti nauttimaan, ajamaton päällystetty tie! Tie numero 8520. Tie vie Kuivaniemeen. Aikasemmin ollut huonosti taukopaikkoja pl. sale kuivaniemellä, niin ei ole tullut ajettua. Nesteen ne avasi pari talvea sitten, kerkesi vaan palaa ennen kuin kerkesin polkemaan sinne. Taas on nelosparkki pystyssä, mutta jää nyt se koittamatta kuitenkin.

Oijärven säännöstelykanavassakin riittää vettä, rantapuut on veden alla.


Matkan varrelle sattuu useampikin jääkärimuistomerkki tai opastus sellaiselle





Uusi tie ei antanut nauttia paljoakkaan, vaikka alamäkeä oli niin koko ajan sai tehdä töitä että pääsi eteenpäin navakan suoran vastatuulen ansiosta. Nälkäkin alkoi vaivaamaan, pikkasen patukkaa nassuun ja kohti Simon keidasta. Nälkä toimikoon motivaattorina tempassa 10-tempo.

Kuivajoki ei ollut niin kuiva nyt



Nelonen, vanha perstie. Tänne ei pitäs ikinä mennä. Mutta vaihtoehtona ajaa eeskahtaalleen samoja teitä niin mennään nyt. Jos voit valita, niin kierrä. Simosta pääsee Oijärven kautta Ouluun pikiteitä pitkin tai sorateitä hyödyntäen hieman lyhyemmin.

Lappi!
Simojokikin pääasiassa vapaana, ei ollut pahoja tulvi tänä keväänä.

Kääntöpaikka Helmin Lounas-kahvila. keskinkertainen mutta kaloritäytteinen hamppariateria. Nyt on hyvä jatkaa matkaa.

Jäitä Simojoen suvannossa.

Lisää ajamatonta tietä Simojoen pohjoispuolella. Luntakin riittää vielä.





Takaisin Pohjois-pohjanmaalle, ei niin tasaiselle kuitenkaan.



Kun sitten jalat tyhjinä tein päätöksen heittää homman kesken, alkoi aurinko paistamaan. Heti.

Retken loppupiste Oijärvellä. Lämmintä ruokaa ei ollut saatavilla, lopetuspäätös sai viimeisen vahvistuksen.
Näin ei ole koskaan ennen käynnyt ja taas kävi näin. Homman pitää olla mukavaa että sitä jaksaa, nyt ei vastatuulessa polkeminen ollut hauskaa. Kuitenkin tuli reilu 200km terapiaa nopeammin kuin edellisellä kertaa. Tunkkaamista oli huomattavasti vähemmän.

Syy keskeytykseen on tietenkin huono kunto, mutta kirjataanpa muutama tekosyy:

  • Talvella tuli lähinnä istuttua toimistolla/autossa ja vähän kuntosalilla ja terapia-ajoissa. Pitäisi tehdä jotain muutakin ensi talvena, jos meinaa PBP:n karsinta-ajot ajaa heti kevään tullen. Spinninki, hiihto? Hiihto, niin saa ulkoilla. Tarvii kait siis laittaa sukset.
  • Vaikkei nämä ajot vaadi kuntoa, niin on turha lähteä puolikuntoisena. 200km jälkeen tullut lentsu vei ne vähätkin kunnot jota oli. Olisi pitänyt uskoa tyhjiä jalkoja, jotka löysin kesäpyörän testiajoilla. Miten välttää ensi keväänä lentsu?
  • Reitti kannattaa valita vallitsivien olosuhteiden mukaan. Mutta tuskin muuttavat PBP:n reittiä jos sattuu alkuun/loppuun vastatuulta, joten ...
  • Matkaan pitäs lähteä aina ykköstykillä. Sitä Divergekin on pitkine lokareineen, paksuine renkaineen ja parempine välityksineen mutta. 
    • Kiekot, ensiasennus kiekot joilla liikuttu 9000+ km. Eivät muuten pyöri enää niin herkästi. Uudet kiekot hommasin talvella, mutta niitten kanssa kävi "vahinko", tuli uusi runko mukana. Loppuosat vaan viipyilee maailmalla.
    • lepuuttajat olisi ollut kiinni roubaixissa. Niitä ei vaan saa PBP:ssäkään käyttää, joten ...
    • Kesäkengillä noutaja olisi tullut jo Alakylässä. Olisi pitänyt vakavammin ettiä työkaluja että olisi saannut vaihdettua polkimet roubaixiin, mutta laiska. Ja sitten olisi kastunut jalat aamusta, ei todellakaan hyvä.
  • Reitillä pitää olla paikkoja mistä saa "oikeaa" ruokaa n.100km välein. Lainausmerkeissä siksi, että hamppariateriat on tässä tarkoituksessa oikeaa ruokaa. Mutta kaikki lämmin on ok. En voi ymmärtää niitä, jotka ei käytännössä syö mitään tai syö pelkkää suklaata pitkillä reissuilla.
  • Matkaevääksi pitää olla jotain muutakin kuin suklaata tms. makeaa. Se vaan alkaa etomaan jossakin välissä. Suolapähkinät ovat olleet hengenpelastaja ennenkin. Mutta niitten syöminen paksuilla pitkillä hanskoilla ei ole niinkään helppoa pysähtymättä. 
  • Juomankin olisi syytä pysyä kohtuu lämpöisenä. Nyt kyllä vaan pääsin yllättämään itteni juodun juoman määrällä vaikka olikin jääkylmää.

Nonni, syy oli varusteissa, eväissä ja reitissä. Ei kuskissa. No kuskissahan se syy yksinomaan on.

Tässä välissä huomasin Team Rynkeby - God Morgon Oulu FB-päivityksen vastakkaisen talviharjoittelun vaikutuksista. Tästä voit lukea päivityksen. Treenaaminen (mitä en tee) on vaikea laji. Kun sykkeet on talvella pelkästään punaisella, niin ei kulje. Kun sykkeet on pelkästään vihreellä (tai jopa alempana), niin ei kulje. Sitten, kun löytää sopivan keskitien, niin sitten kulkee. Joskus olen onnistunut talvella, silloin kesällä pysty hymyilen polkeen auringon noususta auringon laskun kautta uuteen nousuun. Nyt tekee vaikeeta polkea aamusta iltaan. Jospa tässä joskus taas kerkeis paremmin harrastamaan. Ja välttämään ylikunnonkin.

200km kohdalla kun päätöksen tein, olisi ollut vielä aikaa riittävästi käytettävissä ajaa 300km 20h aikarajaan. Mutta kun ei ollut hauskaa, mikä on se tärkein elementti näissäkin ajoissa. Nälkä alkoi taas vaivaamaan, ja jo valmiiksi vahvasti epäilin ettei Oijärveltä mitään ihmeempää saa. Yli-Iistä, n.50km päästä olisi ehkä vauhtia kiristämällä saannut. Mutta energiavarat ja jalat tyhjinä vauhtia ei saannut nostettua yhtään. Ja kun tulevaa ennakoiden järjestin luuta-auton soiton päähän niin oli ratkaisu helppo. Nyt ei ole pakko kiusata itteä. Kun ei maistu niin ei maistu. Ajetaan esi-karsinnat sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan kesemmällä. Paremmissa keleissä ja toivon mukaan paremmilla jaloilla.

Alla kuitenkin ajettu reitti:



Sivupalkkiin lisäsin muutaman linkin PBP:stä, eli Paris-Brest-Paris pyöräilystä mikä on ensi vuoden tavoite. Sen jälkeen voikin lopettaa tämän ja keskittyä vaan ajeleen viiliksen mukaan.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kesä alkoi aikaisten

Onneksi tätä ei lue kukaan, mutta kävi vahinko, taas. Lauantaina (14.4) oli aikaa ja aurinko paistoi ennusteiden mukaan, lähdin polkemaan.

Tiedustelin viikolla reittejä etelässä ja pohjoisessa. Pohjoisen klvt, joita joutuu ajaan alkuun oli vettä eri muodoissa ja etelässä oli kuivempaa. Ja slikseillä sitä lähetään liikkeelle, nastoja jaksa enää kuunnella. Joten pyörä siirtyy auton kyydissä Tupoksen apsin pihaan.


kuvassa saattaa näkyä joutsenia, tai sitten ei. Lumijoella.

Karinkannassa poikkesin lähemmäksi rantaa, mukavaa pikkutietä ja harvemmin ajettuja maisemia




Niittyrannantiellä keli vaan muuttui haasteelliseksi kesärenkaille. Jää onneksi kantoi niin ei niin pahasti matkan teko hidastunut entisestään

Tuttua tutumpi taukopaikka, missä ensi kertaa mietin jatkoa, vastatuuli oli kova; vaihtuu tosin sivutuuleksi. Tai myötäseksi jos palaan lähtöön.


Jatkoin kuitenkin matkaa Paavolaan asti ollutkuin vähän loskaa ja senkin läpi pääsi uria myöten. Elämä hymyili, edes sivutuuli haitannut. Paavolan grillin pekonihampurilainen oli oikein hyvää.

Kun malttanut lähteä Paavolastakaan kotio kohti, käännyin harvemmin ajetulle reitille kohti Tuomiojaa. Mukava pikkutie, pitäisi hyödyntää useammin.

Ennen Multarannan SFC-leirintäaluetta alko teillä oleen loskaa tien leveydeltä. Ei pystynyt polkien etenemään. Sain nauttia läskipyöräilyyn kuuluvasta pyörän tunkkauksesta eli taluttamisesta kantamattoman reitin vuoksi. Pari kilometriä kaikkineen.



Pattijoen keitaalle kuitenkin selvisin. Viinerikahvien jälkeen pääsi nauttimaan myötätuulesta ja parista kilometristä ajamatonta tietä! voi sitä vauhdin hurmaa kun mittarissa oli 27kmh!

Aurinkonlasku Limingassa.


Tästä se lähtee, täytetty brevet-kortti
Niin se kesä tuli aikaisten, vaikka kevät on kuulemma myöhässä. Seuraavaksi sitten varmaan 300km 2-3 viikon päästä. Kahtellaan miten kelit kehittyy. Jos ei kehity suotuisasti, niin ajellaan vähemmän ja 300km sitten hyvän kelin aikaan. Yleisesti tuossa huhti-toukokuun vaihteessa on tullut räntää kun on ollut ajamassa 300km reittiä Puolangan suunnalla. Nyt pelataan varman päälle ja suunnataan Oijärvelle, kait.

Alkakoot tästä siis projekti #PBP2019. Sinne mennään, jos lompakko ja kunto antaa myöten.