Lomasuoritus!

Kun on kropan hyvin lämmitellyt, voikin lähteä suorittamaan. Risteilyn lähtöön on 570km ja 51h aikaa. Aamulla hieman aamupalaa ja pyörän pakkaus.

Kun huoltoauto lähtee toiseen suuntaan, köyttelin sarvien väliin kuivasäkin, missä oli toinen ajovarustus ja siviilivaatteet. Hyvin mahtui kamppeet kulkemaan mukana.

Heti alkumetreillä tein pienen suunistusvirheen, vaikka garminilla oli reitti esillä. En vaan käytä navigointia siinnä, niin se ei näyttänyt käännöksiä joten laskettelin Rukalta alas vitostielle enkä kierelly rukajärventien kautta kuusamoon. Mutta ei se ole niin tarkkaa.

Kuusamossa en pysähtynyt kahville, kun muutaman kymmenen kilometrin päässä pitäisi olla sopivampi kahvipaikka, missä kävin 2010 kun viimeksi retkeilin täälläpäin. Nyt ei vaan paikka ollut auki, joten omia eväitä syöden jatkoin matkaa.

Kuusamon jälkeen tuli toinen Suomea päästä toiseen ajanut vastaan

  

Hossan luontokeskuksen portti

Vitoselta käännyin pienemmille teille kohti Hossaa. Mukavaa pikkutietä kumpuilevassa maastossa. Vastaavanlaista maastoa on Rokuan suunnalla. Täällä voisi olla mukava koittaa maastopyöräilyäkin. Hossan luontokeskuksessa nautin maittavan lounaan ja tankkasin pulloihin kivenäisvettä kramppeja ehkäisemään.

Pyörän päälle hypätyäni huomaan parkkipaikalla tutun ihmisen. Eiku stoppia ja hieman jutustelua, tässä kiirre ole. laivan lähtöön on monta tuntia. Keskustussa ilmenee että alueelle on suunnitteilla virallisempia maastopyörä reittejä. Hyvä juttu, tympeintä puuhaa maastoajossa onkin sopivien lenkkien löytäminen. Ja kun paikan kartoittajan tiedän, niin eiköhän ajettavaa reitistöä löydy.

Juntusrannan keidas

Hossasta matka jatkui Juntusrantaa kohti. Keli vaan lämpeni, ja alkoi tekeen mieli kylmää. Juntusrannan kaupan pihaan kurvasin mielessä jäätelö ja kylmä kokis; tarttu myös uusi kylmä vissypullokin mukaan. Kaupassa oli vaan sähköt poikki; eihän ulkona ollut edes pilviä!? No aikansa kun odotteli, sai hlökunta kassakoneet toimimaan agrekaatin avulla. Pihalla söin eväät ja lähdin kiertään kylän kautta eteenpäin. Risteyksen jälkeen tulikin sadepilvet vastaan ja sai pukea sadekamppeet päälle ensi kertaa tälle päivälle.

Tie onneksi aurinkoisella puolella

Suomussalmelle sai vielä ajella auringonpaisteessa. Pilvet oli tien sivussa viellä. Kun tie sitten kääntyi oikealle, alkoi taas sateleen. Suomussalmella olikin ylen synkeä keli. Hossasta Suomussalmelle on n.100km matkaa ja loppumatkasta haaveilin jo maittavasta hampurilaisateriasta, jonka voimalla jaksaa ajella aamiaiskattaukselle Valtimoon tai Nurmekseen. TB:n pihassa ihmettelin kun sisällä ei ollut valoja ja autot seisoi vain tankeilla. Siinnä ihmetellessä ilmeni että sähköt oli poikki eikä mitään tietoa milloin tulee takaisin; salama oli kuulemma iskenyt johonkin muuntamoon.

Siinnä sitten ihmettelin, kun ei ruokaa saakkaan. Kauppa kuitenkin kävi käteisellä ja kahvia sai kun keittelivät sitä kaasukeittimellä. Maittavan hampurilaisaterian sijasta jouduin tyytymään kylmään sämpylään ja leivokseen. Vettä ja patukoita kuitenkin sai mukaan mutta synkein mielin jatkoin matkaa pilven reunalla.

Hyrynsalmen seutuvilla kuitenkin alkoi aurinko paistaan. Siinnä tein pikaisen inventaarioin mukana olleista eväistä, jokunen suklaapatukka ja ateriakorvikepatukka on laukuissa. Lähimmät aamiaispaikat (Muhos, Valtimo) olivat yhtä kaukana; 144km. Joten jatkoin matkaa vaikka olin jo keskeyttämässä ja lähdin suunnitelmasta poiketen Kuhmon sijasta Oulun suuntaan.

Auringonlasku Ristijärvellä

Valmiina bilettään Ristijärvellä

Auringonlaskua kerkesin kahteleen Ristijärvelle. Siinnä kaljamainosta ihaillessa saikin laitella lisää vaatetta päälle. Ennusteet ei taaskaan pitäneet lämpötilan suhteen paikkansa, piti koko yön olla +11-15°C lämmintä mutta ollut kuin +7°C. Oli sentään kuivaa.

Yön pimeimpiä hetkiä

Aamun usvaa Sotkamon suunnalla

Auringon nousu Sotkamossa

Ristijärveltä suuntasin Sotkamoon tuttua mäkistä reittiä pitkin. Hyvä vaan että oli mäkiä, meinasi jalat kylmettyä märissä kengissä. Muutamaan otteeseen kyllä hieman juoksentelinkin lämpimikseni.

Auringonnousua kerkesin kahteleen Sotkamoon Pirttijärven rannalle. Siinnä nälissään ja väsyneenä mieteskelin vaihtoehtoja; Valtimoon tai Kajaaniin aamiaiselle. Nykyisellä vauhdilla Kuopioon saapuminen menee myöhäiseksi ja pitäs järkätä huonekkin jostakin ja puuttuvat 30km löytää. Mittarissa oli Sotkamossa 315km, ja matkaa kotiin 210...240km eli ei riittävästi 600km suoritusta varten.

Päätin lähteä kohti Kajaania. Jos lämmin ateria tuo lisäintoa polkemiseen, niin eiköhän puuttuvat kilometrit jostakin löydy.

Harvoin abcn mainokset herauttavat veden kielelle, nyt herautti

Kun kilometrejä puuttuu ja keväällä jo ajoin Vuokatista Kajaaniin kutostietä pitkin, niin tein pienen mutkan Talvivaaran suuntaan. Virhe. Sieltähän löyty tietty tiukempia mäkiä ja pieni ruuhka töihin menijöistä. Kuitenkin, Kajaaniin pääsin ja sain käsiini herkullisen hampurilaisaterian. Eipä ole ennen apsin purilainen maistunut näin hyvältä. Vaatii mausteeksi vain 250km pyöräilyä ilman lämmintä ateriaa.

Aamukahvia nauttiessa, tarkastelin vaihtoehtoja. Kyyti kajaanista lähtisi vasta 12 jälkeen, ei toimiva vaihtoehto kun kello on vasta 7. Oulujärven pohjoispuolella on mäkiä ja niitä on jo ajettu joten Oulujärven eteläpuolelle. Etelän kautta kun kiertää voi polkaista myös Pulkkilaan, missä voisi olla sopivasti samaan aikaan bussin kanssa. Eiku sinne siis.

Tuttu taukopaikka päivän valossa

Kajaanista lähdin Oulujärven kierrokselta tutulle reitille. On vaan paljon mukavampi tie ajaa yöllä kuin näin päivällä. Liikennettä oli jonkin verran, mutta maisemat näki.

Otanmäen lähellä alko silmät painamaan pahasti. Aikaa vaan ei olisi suorituksen kannalta eikä brevetti-hotelleja tietenkään sattunut kohdille. Käännyin pienemmälle tielle ja menin penkalle vartin nokosille. Nokosten jälkeen ajelin Otanmäen keskustan kautta Seolle kahville.

Ja taas piti miettiä vaihtoehtoja. Nokosten virkistämillä aivoilla sain laskettua että suoritus olikin mahdollinen, jos ei jopa todennäköinen tälläkin tahdilla. Nokosiakin voisi ottaa tarvittaessa.

Ruununhelmestä ja Pyhännän järvihotellista saisi lounasta. Ruununhelmeen veisi pienemmät tiet mutta sieltä Ouluun joko Via dolorosa (kylmälänkyläntie) tai mäkinen Vaalantie. Ja sakkolenkkikin pitäisi kehittää (=Puolangan suunta = ei huoltoja). Pyhännän jälkeen pääsee pienemmille teille mutta taukopaikkoja olisi tiedossa paremmin. No järvihotellissa ei ole ennen syöty, joten sinne.

Siirtymä lounaspöytään oli puhdas suoritus. Ei ole kovin häävit maisemat ja nekin jo nähty päivän valossakin useamman kerran. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi. Päätinki siinnä sitten jatkaa matkaa pienemmillä teillä, enkä mene Pulkkilaan.

Piippolan vaarin huoltoasema

Pyhännältä lähdin kohti Kestilää tietä 822 pitkin. Parin kilometrin jälkeen vastaan tuli tietyömaa jossa asfaltti oli jo revitty pois. Liikennemerkin mukaan työmaa jatkuisi 23km ja paikalliset kankkuset veti melko vauhdilla sorapätkää. No mennään sitten Pulkkilaan ja nelosen reunalle, selvisihän siittä flechen yhteydessäkin.

Siinnä sitten rullailin rauhassa kohti Pulkkilaa, kun tuli Piippolan kyltti. Piippolasta muuten pääsee Kestilään, ei tarvikkaan mennä neloselle. Hieman lisäsin vauhtia, mutta vauhti hyyty sitten Kestilän mäissä. Muistanut sitäkään, että kestiläkin on rakennettu mäen päälle. Kestilän kaupalle kuitenkin pääsin pitämään evästaukoa.

Kestilästä lähdin painamaan kohti Temmestä vastatuulessa. Jokunen kerta piti stopata pikkutorkuille. Ajattelin nauttia munkkikahvit Ala-temmeksen seolla, mutta myöhästyin vartin, joten jatkoin kuivin suin. Loppumatkan sitten vaan koitin päästä kotiin, mitä nyt välillä piti vielä kerran pysähtyä syömään.

Maaliksi tällä kertaa valikoitui lähikauppa. Sainpas ajettua kotio asti. Mittariin kertyi 600,6km ja aikaa meni alta 40h. Kuittejakin keräilin niin voisi "virallistaa" ajon ja haukkua itteään taas kerran super randonneuriksi.

Reitiksi muodostui ilman suurempia ennakkosuunnitelmia seuraavanlainen:

Reitti oli suunniteltuna Rukalta Kuopioon, mutta kuten kirjoitin, jo ensinmäisessä risteyksessä aloin tekemään muutoksia reittiin. Suomussalmella lähdin sitten aivan toiseen suuntaan, kun liikkeelle lähtiessä oli päälinmäisenä mielessä keskeytys kun ei saanut lämmintä ruokaa. Hyrynsalmelta kuitenkin päätin palata reitille, tosin mutkan kautta. Ja Sotkamossa sitten päätin heittää homman kesken ja ajella vain kyydin luokse. Onneksi tuntee jo nämä lähitiet, niin ollut kuin syödä sekä istua ja pyöritellä jalkoja niin pääsee kotiin asti.

Tähän nämä onkin hyvä lopettaa. Taisi olla viides tai kuudes vuosi kun poljin brevetti sarjan (200, 300, 400 ja 600km). Mitäpä sitä enää itteään kiusaamaan ylimääräisten sääntöjen vuoksi, mistä ei saa muuta kuin painolastia ja lisävaivaa. Kahvitauotkin menee nopeemmin kun ei tartte pyydellä leimaa korttiin ja siinnä selitellä syytä, hyi joutuu puhumaan näteille kassaneideillekkin. Tai ottaa kuittia että voi niitäkin raahata mukana ja lähetellä maailmalle. Nyt voi vaan murahtaa ja mennä nauttimaan munkista ja kahvista. Tosin, eipä tässä ole enää viime vuosina joutunut paljoakkaan selittelemään, lähikuppiloissa/kaupoissa on jo sen verta monta kertaa käyty leimaamassa.

Pitkien matkojen pyöräily ei vaan lopu. Raportoimatta on vielä kesäreissu 2:n ajot. Sen matkat ei vaan ole niin pitkiä, pelkkiä tempomatkoja.

Tai no, ensi kesänä yksi kiintoisa tapahtuma ilmeisesti vaatii hyväksyttyjen brevettien suorittamista...