Takaisin satulaan

Niin sitä täytyi lopettaa vajaan 3 kuukauden tauko ja koittaa hieman pyöräilyä. Ja kun lyhyemmillä lenkeillä kroppa eikä koppa vihoitelleet, uskallauduin koittamaan hieman pidemääkin lenkkiä.

Jo 7. peräkkäisenä keväänä ensinmäinen pitkälenkki suuntautui Niemitalon Juustolaan, mitäpä sitä hyvää reittiä muuttamaan. Tälläkin kertaa ajo tapahtui randounner-pyöräilyn säännöin brevettinä. Tälläkään kertaa ei tarvinnut yksin lähteä, kun lähtöön ilmaantui 14 kovakuntoista polkijaa.

Esimerkillistä renkaanvaihtoa, 14 katsoo ja 1 vaihtaa

Vetoapua, lähinnä kyllä hidastavaa, saatiin poroilta

Iijokikin oli jo pääasiasa sula

9h ja 2 minuuttia meni tälle keväälle tällä kierroksella. Sateesta saatiin nauttia hetki Nuoritan seutuvilla. Talven löhöilystä sai nauttia kun noustiin Ylikiiminkiin, ei edelleenkään nouse nämä pienetkään mäet vauhdilla.

Tällä reissulla kokeilin juomarepun käyttämistä pidemmällä lenkillä. Paremminhan tuosta tuli naukkailtua kuin juomapullosta. Suuosa on kait päässyt jäätymään liian monta kertaa kun valskasi välillä vettä (käytin reppua joku vuosi sitten lähinnä talvisin). Selkä alkoi valitteleen ylimääräisestä painolastista jossain Ylikiimingin seutuvilla. Pitää jatkaa repun kantamista pidemmillä reissuilla.

Luovutus

Tässä on ollut nyt pari vuotta sellainen hullutus päällä, että olen poljeskellut 200km päivämatkan joka kuukausi. Nyt se loppu. Tammikuun suoritus jäi surkeasti kesken.

Tässä on ollut hieman pahemman laatuisia motivaatio-ongelmia edellisen keskeytyksen jälkeen, niin taukoilin koko alkuvuoden. Perjantaina kuitenkin, jalkojen vastustuksesta huolimatta, pakkasin laukun ja laitoin herätyksen aikaseen pakko 200km mielessä.

Ei olisi kannattanut vaivautua. Vaikka jalat olisivatkin olleet kunnossa, niin ei olisi tullut mitään. Pitkien matkojen polkeminen on kuitenkin pääasiassa pääkopasta kiinni. Kun ei ole motivaatiota, niin ei matka suju. Ja kun ei noita ruokapaikkojakkaan ole pikkuteiden varressa kovinkaan montaa, niin ei intoa saa hyvästä ruuastakaan. Ei nuo ateriakorvikepatukat yms. oikein vastaa kunnon ruokaa siinnä mielessä vaikka kaloreita sisältävätkin. Olisihan sitä tietenkin voinnut suunnitella reitin toisinkin, muttei oulun huonosti auratut klv:t (kelkkaliikenteen väylät) innosta eikä eeskahtaalle samaa isoa tietä viitti ajaa.

No kuitenkin, matkaa hidasti seuraavien kuvien ottaminen. Ja se että huomaat parin kilometrin jälkeen unohtaneesi juomapullot kotiin. Telineessä olevassa termojuomapullossa vesi pysyi näillä keleillä pari tuntia juomakelpoisena, sen jälkeen oli vielä juotavissa kunhan poisti korkin; kylmää mutta märkää. Satulalaukussa oli varavaatteisiin käärittynä oikea termospullo, jossa vesi pysyi kelvollisena maaliin asti. Lisäksi join vissypullollisen Ylikiimingin Seolla ja Liminganportilla.

Lunta on tullut ihan kiitettävästi

Alakyläntiekin on kuin uusi tie kun ajaa pimeän aikaan.

Talvisen reitin suunnittelun tuloksia

Aurinkokin melkein näky

Viimeinen pitkä ajelu talvella

Ensinmäisellä pitkällä samassa paikassa helmikuussa 2013

Oulun kevyen liikenteen väylät hyötykäytössä, kelkkareittinä

Ei ole Tyrnävän suunnalle vieläkään muodostunut pinnanmuotoja.

Mukavan erillaisiahan nämä talviset 200km rykäsyt ovat olleet. Mutta nyt on todettava elaman realiteetit.

Tiet olivat nyt kuitenkin pääasiassa ihan hyvässä kunnossa vaikka lunta tuli viikolla. Pari pienempää asuinkatua maaseudulla ja oulun klvt oli hieman tukossa. Ylikiiminki-Sanginjoen välinen tie oli, kuten oli 2013, kyllä surkeessa kunnossa. Oli semmosta tärryytystä ettei uskoiskaan. Harmi sinällänsä, sillä Haapalehto-Kiiminki-Joloskylä-Ylikiiminki-Sangijoki-Haapalehto olisi 08-lenkille mukava reitti ajettavaksi.

Sääki oli mitä parhain Tyrnävälle asti; pikkupakkasta ja leppoisaa myötätuulta. Tyrnävällä alkoi tuulee voimakkaasti ja lauhtu. Limingasta saikin polkea navakkaan vastatuuleen kotiin asti.

Eli olosuhteita ei voi syyttää ettei 200km täyttynyt. Reilu 14h meni 184km polkemiseen ja olin niin valmis heittämään pyörän Oulujokeen. Nyt aletaan ihmetteleen miten saisi jalat ja pään toimimaan ennen kevään koitoksia. Kuitenkin jätän nämä pitkät ajot pois ohjelmasta.

Ensi kesän tavoitteeksi laitan vain brevet-sarjasta selviämisen ja isomman (pidemmän?) tavoitteen siirrän kesälle 2016.

Eli tämä blogi on kuollut ainaskin huhtikuun loppuun asti. Katotaan sitten uudestaan.

Talvipäivänseisaus 2014

Syssyn mittaan höykättiin järjestämään Ouluun talvipäivänseisaus pyöräily, varjona Tampereelle tapahtuvalle viralliselle ajolle. No, järjestäminen vaadi kuin kutsun laittamista samaiselle sivulle ja facebookkiin.

Päivämäärän lähestyä, alkoi sähköpostiin tippumaan ilmottautumisia. Eli sitähän tarttee lähteä ajeleen kelistä huolimatta.

Viikko ennen ajoa oli kuluvan "talven" paras keli ajella pyörällä. Ajeleskelin sitten 08-lenkin sakkolenkiksi 200km jouluisen pakkolenkin. Oli oikein mukavaa ajella kun oli mukava keli, pikkupakkasta ilman sadetta. Sen jälkeen piti olla helppo viikko edessä auton ratissa, pashat. Vuokrasin yksi ilta läskipyörän iltalenkkia varten ja sain paidan hikeen raskaahkolla lenkillä. Se siittä levosta. Kuumeenkin sain :(

Kuitenkin, jonkusen reittiversion tein valmiiksi vähälumista ajoa varten. No, kun talvipäivänseisaus koitti, ei ollut niin vähälumista, kuten siihen asti oli ollut. Satoi lunta koko päivän. Kuitenkin Oulun lähtöpaikalle ilmaantui 8 innokasta pyöräilijää lisäkseni. Pari lähti kiertämään Juustolan lenkkiä ja muut tyytyivät varmasti turvallisiin klv:hin soratie maustein.

Eli matka lähti kohti Muhosta, lumisateessa, jatkuvassa lumisateessa, ei niin tuorein jaloin. KLV oli koko ajan heikosti aurattua ja teillekkin oli päässyt kertymään lunta ja nimismiehen kiharaakin. Jossain Juurusojan liepeillä, Viskaalimäen jälkeen paljastui karu totuus. Ei tällä kunnolla ole mitään järkeä ajaa. Ajelin sitten porukan perässä Oulun baariin ja otin baarin antimia kotieväiksi pettymystä hukuttamaan. Ajoseura ajeli yön mittaan n.220km, Juustolan lenkille lähtenyt n. 240km ja 08-lenkin kapteeni soolona 270km. Etelässä ei oltu veteliä, ajelivat pahimmillaan yli 300km. Kuopion maestrokin ajoin ajon aikana 200km mutta varasti lähdössä ja kokonaismatkaksi tuli kait n.260km. Ja pahin kaikista polkasi 400km, Oulu-Jyväskylä välin. Jotakuinkin apauttia rallaa 30 polkijaa ajeleskeli tämän vuoden talvipäivänseisauspyöräilyssä. Osallistujamäärä kasvoi merkittävästi viime vuoteen verrattuna, ainaskin Oulussa (2013 1kpl, 2014 8kpl). Suaattaapi olla että vuoden päästä ajellaan taas.

Mittariin kertyi 110km ja energiaa paloi 3400 kCal. Kesällä 108km lenkillä meni 1200 kCal. Vaikka tilastot (kesän suoritus 08-lenkin aurinkokannella myötätuuleen) aina valehtelee, niin oli raskas lenkki.

Sunnuntai aamusta sitten heräsin jalat vielläkin hapoilla ja pahemmin hikisenä kuin koko 110km pyöräilyn aikana. Tais iskeä oikea kuume pyöräkuumeen lisäksi. Se onkin kunnollisen työntekijän merkki että sairastaa viikonloppuisin ja lomilla. Se vaan ihmetyttää, miksi minuun sitten iskee vapailla?

Muutaman kuvan kerkesin ottaan, paljoa ei irti saa näillä panostuksilla mutta kuitenkin.

Extempore 200

Joulukuun 200 tuli ajettua extempore meiningillä, kun oli kohtuu mukava keli pitkästä aikaa. Sunnuntai aamusta heräilin vaihteeksi ajoissa ja aamiaisen syötyä lähin 08-lenkin lähtöpaikalle Haapalehtoon pikku mutkan kautta. Kasiksi shellille ilmaantui lisäkseni 17 kovakuntoista pyöräilijää, joita peesasin Haukiputaan Seolle munkkikahville. Munkkien jälkeen tehtiin mutka Martinniemeen missä kävi stragedinen virhe, jouduin hetkeksi vetohommiin. Kuitenkin, vajaa 100km sai peesailla muita.

Minä ja 16 kovakuntoista (1 kameran takana) Haukiputaan Seolla. (Kuva Risto P.)

Shellillä höykkäsin yhtä lähtemään ajamaan auringon laskuun, kun ei meinaa osallistua talvipäivänseisausajoon, jossa ajetaan laskusta nousuun. Järki oli sillä päässä, kuitenkin kolmeen mieheen polkastiin Kaakkurin TB:lle kahville/lounaalle. Kaakkurista sitten torttukahvin jälkeen ajeleskelin mutkien kautta auringonlaskua jahdaten kotio syömään. Tässä vaiheessa käväsi järjen valo ja sammutin garminin. Mutta valon sain sammutettua ja syöpöttelyn jälkeen hyppäsin taas pyörän päälle.

Iltalenkin suuntasin Kiiminkiin, ensin ajeleskelin Koittelinkoskille, jossa hetken ihastelin kosken pauhua ja valoja. Rantareittiä polkasin Kiimingin lähiöön ja skippasin ABC:n ajatuksella juoda kahvit Jäälissä. Kiimingistä jatkoin matkaa uutta klv:tä pitkin Alakylään ja sieltä palailin osin omia jälkiä Haipuskylään mistä oikasin rallireittiä pitkin Jääliin toteamaan että Shellin baari on lopettanut toimintansa. Dääämn, meni viimeiset glykoosit tms. pari km sitten. Eiku suorinta tietä Jäälin grillille nauttimaan pekoniburgeria. Burgerin voimilla valuin kotigrillille hakeen saunakaljat hieman liikaa mutkitellen.

Eli tämmöinen virheitten suma. 13h meni kaikesta huijjaamisesta huolimatta: 100km muitten peesiä, ilman brevettivarustusta (tosin en kaivannut laukuista kuin toista patukkaa). Enkä nyt edes pahemmin retkeillyt, paitti Koittelissa. Fiksusti ovat valaistuksen toteuttaneet sinne.

Tämmöinen mutkittelevä jälki jäi garminin muistiin:

pakkasajelu

Kuukausi pääsi vaihtumaan ja ohjelmaan palautui kuukauden 200km lenkki. Lauantaille lupasi kuivaa, mutta kylmää keliä ja heti sunnuntai-aamulle lumisadetta. Eli eiku laukkuteline pyörään ja heti aamusta hieman ajeleen, kun viellä pääsee lähtemään nastattomilla gummeilla mettäteille. Loppukuusta joutuisi varmaankin ehkä nastarengastuksella ajeleen isompia teitä.

Lähtiessä oli viellä pimeetä ja -14°C lämmintä

Auringonnousu Hiukkavaaran suunnalla

Hiukkavaaran uudet tiet meinas eksyttää, mutta Valkiaisjärventie löytyi

Niilesjärvi saamassa jääkantta, ei taida viellä kantaa pilkijääkään

Haasteellisempaa reittiä, kesällä meni ajamalla, nyt ei.

Ei ollut enää kolopallon pelaajia.

Hyytävän näköinen Oulujoki

Murron suunnan reitti osottaitui haasteeliseksi

Hyvä tasoinen mettätie loppui keskenkaiken. Onneksi tuttua seutua niin löyty kiertotie

Vanteet pääs hieman jäätymään. Ja vannejarruista tuli pääasiassa painolastia

Reitille osui useampi sähkölinjojen alitus. Alituksen aikana kuuli selvästi kuinka sähköä käytetään.

Tutuissa maisemissa. Reittisuunnitelma epäonnistui, kestopäälystettä oli hieman liikaa

Reitin suunnittelin open cycle maps-kartalla enkä silloin tajunnut meneväni näin läheltä Rokuaa.

Reissun kääntöpiste, Oulujärven ylittävä riippusilta. Sillalle meno on vaan kielettyä, joten joutu palailemaan omia jälkiä pitkin.

Auringonlasku Muhosperällä

Hyvä reissu oli muutamasta reitinsuunnittelu virheestä huolimatta. Lämpötilakaan (-14...-5°C) ei haitannut. Aamusta meinas olla vilposaa mutta korjaantui kun polkasi hieman reippaamin. Illasta energiat oli sitten hukattu siihen malliin että päällä ollut vaatetus oli taas ok.

Suunniteltu reitti pienin toteutuskorjauksin, kaikkia mutkia en korjaillut reittiin.

Matkaksi tuli kaikkineen mutkitteluineen 205km, aikaa paloi n. 13h 15min