Niin sitä täytyi lopettaa vajaan 3 kuukauden tauko ja koittaa hieman pyöräilyä. Ja kun lyhyemmillä lenkeillä kroppa eikä koppa vihoitelleet, uskallauduin koittamaan hieman pidemääkin lenkkiä.
Jo 7. peräkkäisenä keväänä ensinmäinen pitkälenkki suuntautui Niemitalon Juustolaan, mitäpä sitä hyvää reittiä muuttamaan. Tälläkin kertaa ajo tapahtui randounner-pyöräilyn säännöin brevettinä. Tälläkään kertaa ei tarvinnut yksin lähteä, kun lähtöön ilmaantui 14 kovakuntoista polkijaa.
 |
| Esimerkillistä renkaanvaihtoa, 14 katsoo ja 1 vaihtaa |
 |
| Vetoapua, lähinnä kyllä hidastavaa, saatiin poroilta |
 |
| Iijokikin oli jo pääasiasa sula |
9h ja 2 minuuttia meni tälle keväälle tällä kierroksella. Sateesta saatiin nauttia hetki Nuoritan seutuvilla. Talven löhöilystä sai nauttia kun noustiin Ylikiiminkiin, ei edelleenkään nouse nämä pienetkään mäet vauhdilla.
Tällä reissulla kokeilin juomarepun käyttämistä pidemmällä lenkillä. Paremminhan tuosta tuli naukkailtua kuin juomapullosta. Suuosa on kait päässyt jäätymään liian monta kertaa kun valskasi välillä vettä (käytin reppua joku vuosi sitten lähinnä talvisin). Selkä alkoi valitteleen ylimääräisestä painolastista jossain Ylikiimingin seutuvilla. Pitää jatkaa repun kantamista pidemmillä reissuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti