Maratonpyöräily

Jo useampana kesänä olen harkinnut osallistumista Maratonpyöräilyyn, mutta aina ollut mukamasti oma "pidempi" lomareissu esteenä samoihin aikoihin. Ok, Lontoon reissu sattu oleen juurikin samaan aikaan. Muulloin olen ollut lähinä laiska.

Nyttenkun ei ollut sen ihmeellisempiä reissuja, päätin osallistua tähänkin ajoon. Ja ilmottauduin retki2-sarjaan (ajonaikainen nopeus n.30kmh). Hieman kyllä lämmittelyajot paino jaloissa, ja mietinkin vaihtamista hitaampaan ryhmään. Mutta kun retki2:n oli osallistumassa useampi tuttu pyöräilijä, niin päätin olla vaihtamatta.

Kilpisjärvelle siirtyminen tapahtui bussilla, reissun tympein vaihe mutta hengissä selvisi maisemia katellessa. Jonkun kuvankin nappasin lounas- ja kahvitauolla ja vauhdistakin.

 Pyörät kulkivat määränpäähän rekkakuormassa, ehyenä pääsi spessukin perille.

 Lounasta syötiin Lappeen loman pihalla. Samainen paikka pelasti viime kesän tonnisen, kun poljeskeltiin hellekeleissä ja juomat/suolot meinasi loppua kesken tälläreitillä,

 Kilpisjärvelle saavuttiin illasta just sopivasti hakemaan kaupasta hieman urheilujuomaa illaksi. Iltapalan ja saunan jälkeen olikin sopiva hetki käydä maate odotteleen aamua.

 Aamu selkeni aurinkoisena ja yllättävän lämpimänä. Mikä ei tietenkään tälle kropalle lupaa hyvää. Kuten jo aikasemiin lomalla olen tottunut, heräsin ajoissa katteleen 1. ryhmän lähtöä ja aamiaiselle. Sitten saikin pakkaila omat kamppeet valmiiksi ja mennä tien varteen odotteleen lähtöä.

 Vaikka ryhmässä ajettiin, alkoi vauhti tuntumaan jaloissa. Siksipä sitä taktisesti sijottautui tauolta lähtiessä eturiviin tai vasemman letkan kärkeen. Pysty tekeen kevennetyn vetovuoron lähdössä tai jopa pääsemään seuraavalle tauolle ilman vetovuoroa. Eikä kyllä keli tehnyt tätäkään liian helpoksi. Viimeisen tauon jälkeen alkaneella vapaavauhtisella etapilla laskinkin vauhtia ja ajelin parin muun kanssa kaikessa rauhassa Äkäslompoloon yötauolle.

 Terassilla sitten kelepasikin 3. luokan palautusjuoma. Mitänyt ensinmäisen annoksen sain vuotavasta lasista, kerinnyt edes maistamaan. Toista nauttiessa sai sitten katella kova kuntoisten perille pääsyä, lähtivät aamulla liikkeelle n.2h myöhemmin, perillä olivat jäljessä enää n.30min

Sitten vain saunaan ja syömään. Ei pääse tälläkään reissulla laihtumaan, varsinkin kun ajon aikana taukopaikkoja oli n.40km välein ja tarjolla oli aivan riittävästi leipää, banaania, soppaa ja muuta. Päivän lopussa vaan meinasi vesi loppua, taisi helteet yllättää järjestäjätkin.

 

 2. päivä valkeni sateisena. Ensinmäinen ryhmä saikin lähteä ukkossateen saattelemana kohti Torniota. Sade kuitenkin lakkasi ennen omaa lähtöä, niin sai pistää sadetakin varuiksi takataskuun, mistä ei sitä tarvinnukkaan poistaa kuin vasta maalissa.

 Reitti kulki Tornio- ja Muoniojoen liittymiskohdan ohitse. Vauhtia vaan sen verta ryhmässä että kuva on viime vuodelta.

 Ikipeesari ite.

 Pellon läheisyydessä takarengas otti ja tyhjeni vauhdilla. Hallitusti sain kuitenkin käännyttyä pois letkasta. Huoltoautokin oli aivan perässä, niin eiku ukko ja pyörä kyytiin ja läheiselle taukopaikalle rengastöihin. Rengasta tarkastaessa löytykin iso reikä päälykumestakin, ei näemmä michelin lithion2:t ole tarkoitettu tälläisille pidemmille matkoille. Kerkes niillä kait pari tonnia ajaa ennenkuin oli roskiskamaa. Tekninen huolto vaihto alle uudet kumet silla aikaa kun täytin pullot ja nappasin vähän purtavaa, kiitos siittä heille.

Loppumatka rullailtiin Tornion kadulla koko porukan voimalla. Hieman rauhallisemminkin katuosuudet olisi voitu ottaa. Takaa tullut koitti takakiekkoa omalla etukiekollaan. Itse säilyin pystyssä mutta takana tullut kaatui. Onneksi ei kuitenkaan käynnyt mitenkään. Uuteen takakumeen vain tuli pahemman sortin naarmut, että taisi olla sen kilometrit siinnä. Tosin tuo kisakiekkokin on tainnut muutenkin kuluttaa laakerit loppuun, sen verta on sivuttaisliiketta kiekossa. Eikä ole ajettu vasta kuin n.20 000km tuolla kiekolla. No, onneksi kasautin keväällä uuden takakiekon, niin pystyy jatkaan ajeluja.

Maaliin tultiin torvisoittokunnan soittaessa Norbergin möljälle. Hieman samppakaljaa kitusiin ja hotellille saunomaan ja palautusjuomaa nauttimaan. Iltatapahtumassa sitten palkittiin ansioituneet kuskit ja kaikki saivat mitallin.

Kaikenkaikkiaan mukava tapahtuma. Olisi vaan voinnut lähteä hieman tuoreemmilla jaloilla liikenteeseen. Tulevinakin kesinä voisi osallistua, jos ei satu olemaan muuta ohjelmassa. Sen verta mukavasti meni matka helteistä huolimatta, että pitää taas harkita ensi kesän ohjelmaa.

Maanantaina saikin sitten mennä toimistolle lepäämään. Ja kait se oli paikallaan lomalla n.2500 poljetun kilometrin jälkeen. Seuraavana lauantaina lähdettiin tietenkin taas hieman poljeskelemaan.

kesäloma! osa 3 lomailua

Aamusta sitten heräilin lomalle tyypilliseen tapaan jo klo 6. Ei siin mittään mutta aamiaisen sai vasta klo7. Aamiaista odotellessani huomasin, että majapaikan vieressä on Suomen kolmesta vanhentuneesta (ts. ei täytä nykyisiä vaatimuksia mm. olympiakisoja ja muita kilpailuita varten, pituus väärä tms.) velodromista. Liikkeelle lähtiessä jututin majatalon isäntää (jäin suustani kiinni puoleksi tunniksi!) ja ilmeni että veloa saisi käydä kokkeilemassa vapaasti.

 Vaikka portti oli viellä lukittuna, kävin kellottamassa retkisarjaan 40s pohja-ajan.

 Turuus pääsi pariin otteeseen kokeilemaan mukulakivitystä. Ei ollut kovinkaan mukava kokemus edes Roubaixilla.

 Turun keskustan läpi ajelin Aurajoen vartta, varsin mukava rantabulevardi. Piti pysähtyä toiselle aamukahvillekkin, kun ei ole minnekkään kiirre.

 Kun pysähdyin ihmettelemään reittiä kännyn isommalta kartalta, pysähtyi paikalle toinen retkipyöräilyä harrastava ihminen. Kerrankin sai hyvät neuvot mukavalle reitille.

 Naantalissa oli sitten hieman jyrkempää mäkeä tarjolla kun reitti vei Kuparivuoren kautta. Aikasemmin oli pienempi mäki, mikä päättyi tietyömaahan. Olihan siittä varoitukset; mäen huipulla. Olisipa ollut aikasemmin, niin en olisi kyseistä mäkeä kiikkunut ylös.

 Kuparivuoren päälle kannatti tälläisten tusinamaisemien vuoksi kiivetä.

 Pyöräilyturismi lisääntyy Suomessakin. Kuvassa olevan ryhmän perässä tuli bussi, jossa oli radtouring eli saksaksi pyöräkiertelyn tunnukset. vastaavanlainen muodostelma tuli myöhemminkin vastaan.

 Särkänsalmen levähdyspaikalla oli mukava pikkuyllätys; savukalakauppias oli paikalla myymässä savustettua lohta. Olikin sopivasti lounasaika.

 Naantalista ajelin jo tuttuja teitä pitkin Uuteenkaupunkiin moikkaamaan tätiä ja sieltä Kalantiin serkun luolepopäivän viettoon

Auton kyydissä olikin mukava matkustaa takasin Naantaliin ihmetteleen vanhaa kaupunkia ja pienvenesatamaa sekä sotamuistomerkkiä. Muumimaassa ei käyty, mutta paluumatkalla käytiin Mannerheimin synnyinkodissa.

Maanantai-aamusta, työläisten lähtiessä töihin, on hyvä jatkaa matkaa. Aamu valkeni reissun aikana ainoan kerran sateisena.

Suomen 1. autotehdas. Tehtaan ainoaksi valmistuneeksi (1913) jäännyt auto on kuulemma edelleenkin käyttökunnossa. Mitenköhän nykyautot? No ehkä samalla käyttömäärällä ja sisällä säilytettynä.

 Pysähdyin Ylänteen grillille just sopivasti lounastauolle. Pahin sade meni tauon aikana ohi, mutta hieman vielä oli vettä ilmassa kun päätin jatkaa matkaa. Koska olihan mulla sadekamppeet mukana ja niitäkin pitää käyttää ettei turhaan 1000+ km niitä kuskaa.

 Ei oikein tuo Pasin valkoinen naamiomaalaus sovellu kesäiseen Suomeen.

 Säkylän suunnalla tuuleskeli hieman. Säkylässä ajeleskelin turhaan rantatietä pitkin, ei paljoa järvi näkynyt. Kauppaakin joutu etsimään kun ei ollutkaan rantatien varrella.

 Lallin patsas.

 Seuraava lepopaikka oli Huittisissa, jossa vietinkin sitten pari päivää.

Huittisista lähdin ensalkuun Tampereen suuntaa kiertäen Kokemäenjoen vartta pitkin. Ajeleskelin siinnä Häijjäälle syöpöttelemään ja miettimään suuntaa; joko manseen odottelemaan yöjunaa 8h tai kohti Seinäjokea, jossa voisi olla ennen kyseistä yöjunaa. Ratkaisu oli loppujessaan helppo; aikaa on, manse on nähty, seinäjokea ei, keli on hyvä, seinäjoelle pitäs olla tarjolla pieniä teitä (paperikartta vaan loppuu Hämeenkyröön, mitäs se haittaa). Eli eiku kohti Seinäjokea.

 Oli muuten mukavaa ja hyväkuntoista pikkutietä Parkanoon asti. Sitten vain muistin asfalttitien reitin huonosti ja eksyin ajamaan 10km 3-tietä. No selvishän siittäkin. Parkanossa pysähyin taas syömään. Harmillisesti vaan ruuan saaminen kesteli turhan kauan. Jatko reittiä miettiessä päätin lähteä "varmoille" asfaltoiduille teille. Ei näin illasta (19 aikoihin muistaakseni) voi olla pahasti liikennettä 23-tiellä. 3-tie on jo todettu liian isoksi. Eikä tuota 23:stakaan loputtomiin ole ajettavana.

 Parkanosta lähtiessä koukkasin vielä rautatieaseman kautta tarkistamassa ettei kulje ic tai pikajunaa tunnin sisään, ei kulkenut joten jatkoin matkaa auringon laskiessa kohti viimeistä huoltoa ennen Seinäjokea. Kihniöön kerkesin sopivasti ennen klo 21 ostelemaan oluen sijasta eväitä ja kahvia. Tosin, mikään kiire ei olis ollut, kauppa olis ollut 22 asti auki.

 Pohojanmaa. Reissun mäet on takana ja eteenpäin on aakeeta laakeeta. Siinnä sitten samantien tuli pahat mieleen, entä jos polkasiskin kotio saakka.

Seinäjoelle kerkesin 0:10, ainoa vaan että juna läksi samaan aikaan kun aloin miettimään reittiä asemalle. No hätä, ajeleskelin sitten 24h abc:lle; syömään. Siinnä sitten kahvia juodessa mietiskelin jatkosuunnitelmaa. Ouluun suorinta tietä olis n.330km; kertaalleen jo ajettua hieman turhankin isoja teitä pitkin. Toisaalta, Pietarsaaren suuntaan kun läksis, pääsee pikkuteille ja ajamaan mukavissa maisemissa, olenhan silläkin suunnalla jo ajellut. Joten garminiin laitettiin kohteeksi ensin Lapua ja sieltä sitten lopullinen päätös.

Yömaisemat peltojen keskellä oli sen verta mukavia että päätin lähteä kohti Pietarsaarta, vaikka varmaa asfaltoitua pätkää ei ollut. No, kymmenisen kilsaa joutu soralla ajaan mutta eise haittaa.

 Kehittyneempi selfia, kameran voi laittaa esim. sillan kaiteelle ja ottaa kuva ajastimen avulla.

 Uudessakaarlebyyssä hokasin tälläisen vaihtoehtoisen reitin, ja pitihän se hyödyntää, reitti suunnitelmaahan ei ole ollut sitten Lapinlahden.

 Pietarsaareen ajaessa jouduin ainoan kerran tietyömaan takia sorateille, hyvä tuuri noitten kanssa tällä reissulla. Pietarsaaressa menin sitten taas abclle syömään. Nyt oli tarjolla kunnon aamiaiskattaus, jota tuli seuraksi nauttimaan Pietarsaaressa vaikuttava kaveri.

 Kokkolassa näytetään mallia miten autot voi pysäköidä kevyen liikenteen väylälle. Olishan se kauheeta jos joutus käveleen vähäsenkään.

Normaalisti olen reissun loppukuvan ottanut hellsingin rautatieasemalla. Nyt loppukuva on Kokkolan linja-autoasemalta. Alkoi yön ajo sen verta väsyttää että olis pitänyt mennä oikeasti nukkumaan. Huoneen sijasta päätin nukkua bussissa joka kuljetti samalla Ouluun. Pitäähän sitä hieman levätä ennen tulevia koitoksia.


kaikenkaikkiaan garmini mittaus seuraavat arvot:
Kokonaiskilometrit: 1476
Kokonaisnousumetrit: 7326
Kokonaiskulutus: 22 826 kCal
Pyörä liikkui: 67h (josta laskien keskinopeus liikkeellä 22kmh)
Pyörän kanssa liikkeellä 107h (josta laskettuna keskinopeus taukoineen 13,8kmh)

12 ajopäivää, neljä lusmuilua. 2 poljeskeltua yötä. Vain yhtenä päivänä sateli. Paino tippui kilon, joten tankkaus epäonnistui.

Kun lämmittelyksi ajettiin vauhdikas Rajaväylänlenkki, niin jäähdyttelyksi tuli vielä vauhdikkaampi Rokuanlenkki. Mitähän etukäteen puhutut nopeudet merkkaa? Meinas tulla kuolema kun paahdettiin koko ajan yli 30kmhn vauhtia 25-27kmhn sijasta. Vain ylämäissä (Vaalantieltä ja Rokualta löytyy semmosiakin) vauhti laski 25kmhn paikkeille, minulla, muut meni ohi. No, aurinkokannella mahtui olemaan.