Pyöräilyleiri

Olen jo vuosia 'kateellisena' katellut kun porukkaa lappaa kevättalvisin pyöräilyleirille mallorcalle tms. Voishan tuollainen lomareissu olla mukava, mutta lento ei innosta ja ihan hyvin voi täälläkin poljeskella; nastarenkailla varustetulla cc:llä tai maasturilla. On sama asia, onhan? Mitä nyt hieman enemmän vaatetusta kuin pelkät lyhyet kamppeet.

Nyt tuli mahdollisuus järjestää oma leiri. Ei mallorcalle vaan Utsjoelle. Sponsorikin järjestyi, niin ei mene omia euroja majoituksiin tai matkoihin. Eli työmatka tuonne, iltasin kelien salliessa voi onneksi harrastaa.

Matkan valmistelut alkaa pakkaamalla pyöräilykamppeet. Sitten onkin vaikein valinta, eli mikä pyörä lähtee mukaan. Arkipyörä? ei edes harkinnassa. Maasturi? Poronpolkuja yms. olisi tarjolla, mutta ei taida työpäivän päätteeksi jaksaa innostua niin hikijumpasta. GG-pyörä? Sorateitä olisi, mutta vain pistoja ja aina ylämäkeen. Retkipyörä? kiekot ajettu loppuun. Maantiepyörä? sese on, iltalenkillä voi joko rullailla tai vääntää tosissaan 5 eri tiellä ja viikonlopun pitkäretki onnistuu. Pyörän valinnan jälkeen muistin pakata työkamppeetkin mukaan.

Sunnuntain ohjelmassa oli moottorimarssi mökille. Tuttu ja raskas reitti nelosta pitkin ylös. Maanantaina satoi sen verta rankasti että paisteltiin vaan makkaraa ja näpyteltiin läppäriä. Tiistaina pääs illasta toteuttaan ihteään Norjaan.

Lähin kahtoon mökkiä Tenojoen toiselta puolelta, vilahti rantapusikon läpi. Menomatka oli oikein mukavan kevyt myötätuullessa, paluumatka sitten ei.

Keskiviikkonakin menin Norjaan, mutta Tanan suuntaan. Tuuli vaivasi edelleen.

Norjalaisen huulirasvan avulla pyörä lähtis lentoon. Mutta en minä tommosia.

Torstaina käytiin työalueen pohjoisrajalla. Ja kun siellä oltiin, niin Jäämeren rannassa retkeilemässä. Meni sen verta myöhään ja tuuli oli kova että käytiin vaan kävelemässä Ailigas-tunturin huipulla.

Perjantai oli lepopäivä, pakkasin pyörän vaan kasaan ja päätin reitin. Norjassa tie menee kauempana joesta ettei näe maisemia niin hyvin, eli ei sinne. Lupailee 8-9 m/s lännenpuoleista tuulta. Josko lähtis kohti Karigasniemeä niin pitkälle kun tuuleen jaksaa ja rullailisi takasin. Matkaan pakkasin varuiksi retkikeittimen ja lounaan. Jos ei jaksakkaan Karigasniemelle lounaalle.

2% alamäki ja saa polkea sykkeet ylhäällä että vauhtia on edes 23kmh. Vastatuuli on melkein kova.

Haistoin jo lähtiessä tuoreet munkit :)

Tuuli taisi olla kovempi kuin ennusteissa sanottu. 55km jälkeen päätin pysähtyä ja tehdä kenttälounaan kun alkoi jo nälättäänkin. Syönnin aikana alkoi vielä kerääntyyn tummia pilviä niin lopullinen päätös oli helppo, palaan takaisin. Ihteä tarvi kiusata jos ei tahdo.

Paluumatka olikin sitten paljon helpompi. Alamäessäkin sai vauhdin nousemaan parhaillaan yli 70kmh:n. Muutenkin matalammilla sykkeillä meni vauhdikkaammin. Kahvillassa tietty pysähdyin palatessakin.

Sunnuntai otettiinkin hieman kevyemmin. Käveleskeltiin poronerotuspaikalla, kun semmosella ei ole tullut ennen käytyä ja kenttälounas keitettiin Kevon kansallispuistossa Silkeajan nuotiopaikalla.

Maanantaina kävin vielä pyöräilemässä sateen uhasta huolimatta. Menin Nuorgamin suuntaan. Sitä tietä olekkaan ajanut kuin kerran aikasemmin, Utsjoelta etelään menevää tietä jo kahdesti. Sade tietty tuli päälle samaloiden saattelemana, 6km meni sateessa.

Sitten pitikin pakata ja palata koti-Ouluun. Pyöräillessä tuli 2 138 nousumetriä, hieman enemmän kuin normaalisti. Palauttelu-soratielenkki olikin kevyt kun ei oikein nousumetrejä tullut.

Lisää kuvia löytyy kun painaa kursorin ollessa alleviivatun tekstin kohdalla vasemmalla hiiren näppäimellä <linkkiä>

Seuraavaksi pitäisi sitten leirin tuoma "kunto" lunastaa ja polkasta 400km. Saas nähdä.