Miksi monta pyörää?

Muissa kuin pyöräily-piireissä herättää ihmetystä se, että omistan nykyään viisi (5) eri pyörää. Unohtavat vaan että ite omistavat useamman auton/veneen/virvelin tms. harrastevälineen. Autoihin, ja etenkin veneisiin, verrattuna pyöräthän ovat jopa halpoja. Ainakin itsellä. Nykyisen polttomoottorisen liikuttimen hankintahinnalla hankkisi nykyiset pyörät ja jäisi vielä euroja varusteiden hankintaan. Käydäämpä läpi miksi pitää olla monta pyörää.

Hybriidi
Pyöräilypiireissä hybriidi on kirosana. Ei kelpaa mihinkään ja on vain yksinkertaisesti huono. Tämmönen on kuitenkin ja hybriidillä aloitin harrastuksenkin. Taittuu moneen vaikkei loista missään. Nykyisellä olen vääntänyt 10km työmatkaa kesällä ja talvella. Vapaalla mennyt torinrantaan enkä ole hermoillut pyörävarkaista. Nekun tuntuvat suosivan maastureita, jopoja ja kalliimipia maantiepyöriä. Kunnon lukolla vaan kiinni johonkin kiinteeseen niin uskaltaa jättää. Ensi pyörällä, 150€ maksaneella bilteeman yosemitella, poljin Tsadista Kemin kautta Nuorgamiin. Sinne kyllä jäikin, loppuun ajettuna. Nykyisellä ajettu samat kilometrit ja vain jarrupalat on tarvinnut vaihtaa. Hintaa kyllä reippaasti enemmän, muttei ole mitään tarvetta vaihtaa. Ennen tätä oli kaikenlaista muotipyörää arkikäytössä, sinkulaa, cyclocrossia ja maasturia. Niissä vaan oli aina jokin mikä alkoi ketuttaan ja poistuivat nopeasti käytöstä (ei kunnollisia lokareita, aina väärä välitys yms). Hybriidille tulee nykyään 1000 - 2000km vuodessa, vähenemään päin kun työmatka on alle 5km.

Maantiepyörä
Pyörä millä mennään täysii maantien laidassa pensalenkkareitten kiusaksi. Se on vaan pensalenkkareitten hyväksyttävä se tosia asia että pyörän paikka on tien laidassa, jos ei ole erillistä pyörätietä/kevyen liikenteen väylää. Oulun seudulla on vaan agressiiviset pensalenkkarit. Alkaa jäämään ajelu vähemmäksi, ei ole mukava tunne kun auto menee vierestä alle kosketusetäisyyden. Mutten luovu, onse vaan mukavaa antaa jalkojen tehä töitä, sydämmen hakata ja maiseman vaihtua. Nykyään ajelen maantiepyörällä pitkät matkat joille lähden ajoissa ennen huomisen kankkusten heräämistä. Ja porukkalenkit ajaisin tuolla jos niille pääsisin tai voisin mennä. Innostavat tapahtumatkin ovat maantiellä, Pirkan pyöräily ja Myllyn pyöräily mainitakseni ajetuista. Monta muutakin on, mutta noista on parhaat muistot. Nykyiselle tulee hyvin kilometrejä lähinnä sen vuoksi ettei Oulun seudulla tarvi napadynamoa pitkillä breveteillä. Jos työtilanne rauhottuu ja saan kunnon kohilleen, niin meen paikallisille porukkalenkeille mukaan. Mutta nyt tulee kilometrejä apauttiarallaa 2000kpl/vuosi.

Maatiepyöriä on tietenkin moneen eri tarkoitukseen; aika-ajoon, kisapyörää ja kestävyysajoon. Mullon tuohon kestävyysajoon geometrialtaan tarkoitettu pyörä.

Maastopyörä
Mitä näinä päivinä seuraa somea tai perinteistä uutisointia, niin läskipyörä se pitää olla. Jos joku lukija ei tiedä mikä on läskipyörä niin tiivistelmä: "täysjäykkä" maastopyörä, missä on 26" kiekot 4" tai mielellään leveämmillä 5 tuuman kummeilla. Isojen kumien pitäisi tuoda mukavuutta ajoon ilma huoltoa vaativia joustokeuloja tai takaiskareita. Parhaat ts. hyvät läskit vaan omaavat nykyään pyöräilypiireissä vähintään etujouston ja mieluusti myös takaiskarin. Olen ajellut läskillä jonku sata kilometrä. Ei ole todellakaan minun pyörä. Ei todellakaan kiinnosta ajaa suossa tai umpihangessa. Oikea läskikisakuski tunkkasi eli talutti pyörää puolet kisamatkasta. Juu ei ole mua varten. Jos tykkää niin ajakoot. Mutta miksi 99% läskikuskeista tulee vastaan pyörätiellä/soratiellä? Maastossa en ole yhtään nähnyt, 29er kuskeja kylläkin. Eikä luottohuolto saa oman merkin läskejä, vaikka ovat myynneet aikasempina vuosina 60%  merkin läskeistä. No, minen tykkää läskistä muut saavat tykätä.

No kuitenkin, lyhyesti. Maastopyörällä on tarkoitus ajaa poluilla, minne ei maantiepyörällä ole asiaa.

Mutta maasturi pitää olla. Mullon nykyään 27,5" rengaskoolla ja 3" leveydellä oleva. Aikasemmin ollut kapiampi renkaisia, max 2,2", 26" ja 29eriä. Mukavaahan noilla on ajella kun on ajettavaa polkua, viis juurakosta tai kivikosta. Suot tai lumihanget ei kiinnosta. Koirankusettajien talvipolut on parhautta noilla. Mutta kun asuu keskellä suota ja pöljäntien remontti vei hyvät polut niin ei tule ajettua, alle 1000km vuosi. Pääasiassa kiitos leveitten nastarenkaitten, jotka ovat talvella bueno. Voisin kyllä myydä nykyisen, alla myyntikuva:

Jonnekkin muualle tuon kanssa pitää mennä, että ajo on mukavaa. Tästä osoiteesta mielellään vähintään Liminkaan tai Hiukkavaaran suuntaan. Mielummin Syötteelle, Hossaan tms. Lähisuot ei kiinnosta. Armeijjassa oppinut muuta kuin vihaan kastumista. Ja nykypäivän punkit, argh. Pyörälenkki ei ala autoilemalla.

Maastopyöriä on tietenkin eri tarkoituksiin, alalajeja on niin monta etten osaa edes luetella. mullon joku xc/enduro/läski kestävyys tms. geometrialtaan oleva, en mää tiiä.

Nonni, ne yleisimmät pyörämallit on lueteltu. Loput vaatinee enemmän. Niillä tuleneekin reippaasti kilometrejä. ainakin toivon niin.

Soratiepyörä
Yksi tämän päivän kovaa huutoa nettimaailmassa oleva pyörämalli on ns. gravel grinder. Pyörä, jonka markkinahenkilöt ovat kehittäneet sorateitä ajoa varten. Jo vuosia olen tykännyt ajella paikallisilla sora- ja mehtäteillä. Pyörätyyppi on vaan vaihdellut. Maasturilla ja cyclocrossilla (maantiepyörä hieman leveämmillä renkailla, max 35mm). Aina näissä käytössä olleissa pyörissä on ollut jotain vikaa, kapeeta tai leveetä rengasta lähinnä. Jarrujen kanssa on etenkin ollut ongelmaa, kiitos kisakuskien cyclocross-sääntöjen. Nyt on markkinamiehet iskeneet kultaan minun mielestä. Maantie-geometrialla tehty pyörä leveillä renkailla! Prkl, se on mun pyörä!

Ainoa vaan, laitoin hypen alkumetreillä ilmaantuneen pyörän. Siihen mahtuu max 33mm levee rengas. Pirun mukava "adventure road bike" muttei riitä mulle. Talvisin alle sopiva nastarengas on kapea. Leveempi pitää olla.

Sitenpä piti uusi hankkia, runko erikseen ja osat. Tuli sitten teräsrunkoinen, 42mm rengastilavuudella ja nestejarrulla varustettu laitos. Pääsee mukavasti epätasasella, vaikka 1x vaihteisto hidastaa välillä.

Pirun hyvä ajaa kuten vanhakin. Vanhaa pitää säätää tulevaa varten.

Pitkän matkan pyörä
Nyt on selitetty arkipyörä, maantiepyörä, maastopyörä ja soratiepyörä. Viides viellä.

Entinen talvi/seikkailu tms. pyörä jää nyt käsiin. Ei se kyllä ole nyt edes ajokunnossa. Kiekot ovat totaallisen loppu, etu- ja takakiekon laakerit ovat kaputt ja pinnakin katkesi. Soon kuitenkin hyvä pyörä ajaa. Suunnitelmissa on laittaa hyvät kiekot harjoittelua varten ja hyvä dynamokiekko haastetta, Paris-Brest-Paris ajoa varten. Siellä tarvinnee öisin valoa, toisinkuin täällä. Täällä pärjää akkuvalojen kanssa, mutta etelässä tarvinnee kesäisin valoa, jonka akku ei lopu kesken. Semmonen siittä tehdään siitten. Vaatii dynamokiekon kanssa säätöä ja takakiekko pitää uusia. Pitkät lokarit etc. tarvikkeet ovatkin jo. Onneksi varusteita voi hyödyntää soratie- ja maasturin kanssa, voi retkeillä muuallakin kuin maantiellä. Retkikeittimenkin jo hankin.

Eli lyhyesti:
Halpa pska pyörä arki-ajoihin, kesällä ja talvella kun auraus toimii. Talvea varten dynamokiekko.
Hiilikuituinen hipo-pyörä maantielle, yksin täysii tai pitkälle. Porukassa ja maantieajo tapahtumissa.
Maasturi; silloinkun pääsee kunnon polkujen varteen tai talvella on huonokeli.
Soratiepyörä: mehtäteille aina ja arkilenkeille kun pensalenkkareiden ajotyyli ei innosta.
Pitkän matkan pyörä: ei haittaa sade eikä pimeys, aina pääsee eteneen kuin kesäkeleillä.

Muilla on muita syitä. Em. on minun syitä enkä koe että olisi yhtään liikaa pyöriä. Vain liian vähän tilaa säillyttäää. Ja pyörien määrä määritellään kaavalla n+1, missä n on nykyisten pyörien määrä. Pitääkö muka se läski hankkia?

Jottei ole liikaa tekstiä ilman kuvia niin alla päivän lenkiltä, ehkä nykyisellä 1. pyörällä: