Ajatuksia vuodelle 2018

Mitäpä vallitsevan pakkasjakson aikana on hyvä tehdä? Muistella mennyttä kautta ja suunnitella tulevaa. Ja kun kirjoittaa julkisen, "tuhansien" (ehkä 10 eri lukijaa, optimistinen arvio) tavoittaman ploki-tekstin, niin on sitten painetta toteuttaa suunnitelmatkin, eikö?

Paris-Brest-Paris, josta tämä innostus osittain alkoi, järjestetään taas vuonna 2019. Ensinmäisen kerranhan tuonne olin menossa jo 2011 (hups, kuinka aika kuluu kun on hauskaa). Ilmottautumaan pääsee, kun ajaa 2018 brevettejä; sitä aikasemmin, mitä pidemmän ajaa.

2011 jäi lähtemättä kun rikoin 600km brevetillä akillesjänteen. Oppirahat pitää joskus maksaa, rikon syynnä oli todennäköisesti matkalle laitetut kevyemmät kesäkengät. Lyhyemmät matkat ajoin paksummilla syys/kevätkengillä. Olisi pitänyt ajaa samoilla kengillä (jalat olisi kiehuneet) tai ajaa kesäkengät "sisään" ennen pitkää matkaa. Kun PBP:stä ei tullut mitään, polkasin kotimaassa hieman (sekin matka jäi kesken alle 1000km akillesjänteen vuoksi).

Samassa paikassa taukoilin 2017, silloin satoi räntää.

Päiväretki Bengtskärin majakalla

Loviisan torilla rauhallisella aamukahvilla, ah.

Hyvä reissu tuokin oli. Voisi taas kyllä pakata bob yakki ja lähteä retkeileen. (jos joku haluaa ostaa vähän käytetyn kärrin niin ota yhteyttä). Perämeri on kiertämättä ja Lofootitkin vois olla paikka käydä, hmm.

2017 oli brevettien osalta välivuosi, en leimannut korttia enkä keräillyt kuittejakkaan kuin Turun fiaskossa. 200, 300, 400 ja 600 toki polkasin brevettien aikarajoissa, ihan vaan huvikseni.

Vakiotaukopaikka Puolanka-Ylikiiminki välillä.

Kevyellä varustuksella 300km matkallakin.

Akkuvalot riittää näillä leveyksillä kesän valoisina öinä

kun ei aja lopputalvesta, pärjää 600km matkankin suht kevyellä varustuksella.

Ajot meni muutenkin varsin mukavasti, kun ei ollut sovittuja ajopäiviä ja sai mennä täysin omaan tahtiin. Aikasempina vuosina oli hauskaa, mutta olin huonommassa kunnossa perillä, vaikka olin fyysisesti paremmassa kunnossa. Etenkin 600km matkalla korostuu oman tahdin tärkeys. Huono kuntoisena joutuu repimään ja kovempi kuntoiset turhautuu. Ei mitään hlökohtaista ketään kanssapolkijaa kohden. Oikeasti pitkillä matkoilla pitää olla suhtsaman kuntoisia ajajia että matka on 100% nautintoa, hyviä reissuja oli porukassa ajetut kuussataset, vuotta. Lukuunottamatta vuoden 2015 ensinmäistä yritystä. Silloinkin oli syynnä ylikunnoksi sanottu olotila.

Tokihan tyhmä tuolloinkin väkisellä väänsi just aikarajaan 600km, vieläkin muistan kuinka pimeitä hetkiä oli Porvoon seudulla.

Just hokasin, tuolloin jo suunnittelin vuotta 2019 ...

Muttakuitenkiniin. 2018 taidan hyödyntää oppeja vanhoista kokemuksista. En aloita kautta huhtikuussa, kun ei ole pakko. 2019 on pakko, toivottavasti on parempi kevät.

15.4.2017 piti aloittaa maantiekausi. ei alkanut edes brevet-kausi

2017 ajoin sarjan reilussa kuukaudessa. Opilla että 200 kasvattaa kunnon 300 varten etc. Ongelma on vain tuossa 200km matkassa. No, 100km on tälle vuodelle jo ajettu, helmikuussa.

Jos vaan saavat jäätien Hailuotoon auki, niin käyn senkin taas ajamassa. Kerran vuodessa pitää käydä sielläkin, talvella saa polkea enemmän :)

maisema jäätieltä tammikuu 2016

apauttiarallaa samapaikka elokuu 2015

Kuivalla asfaltilla siis ajetaan. Soraa saattaa tulla välillä, riippuu millä ajetaan; valinnan vaikeus. Tähän asti reitit on suuntautuneet sattuneista syistä itään ja etelään. Pohjoiseen on menty vain kahdesti:

ja

Pohjoisen suunnassa puuttuu tiet ja taukopaikat. Veisi 4 toki pohjoiseen, mutta sitä ei selväjärkinen aja (olen ajanut, en olekkaan selväjärkinen). Oijärvellä oli kauppa vuoteen 2013 asti, minkä vuoden 1000km brevetiltä jälkeiset kuvat on. Sen jälkeen ei ole ollut mitään Yli-Iin jälkeen; vasta Simojoella ja Ranualla. Ensinmäinen setti oli Syötteelle suuntautuneelta 400km brevetiltä, jolloin totesin että pitäisi olla huoltopaikka yli-iin jälkeen että pohjoiseen viittii lähtiä.

Nyt on. Oijärvelle on netin, the totuuden, mukaan avattu kyläkauppa! Tämähän pitää heti hyödyntää! Ainakin 300km brevetti suuntaa sinne. 200km menee tuttuakin tutummalla Juustolan kierroksella. 400 ja 600 vielä mietinnässä, mutta saattavat poiketa Oijärvellä; tonnisesta puhumattakaan.

400n reitiksi ole pyöritellyt Paljakan kiertämistä, voisi vähäisten 24h asemien kanssa onnistua mukavasti tai sitten polkasen Lapintuuleen Kemiin.

600sta olen monena vuonna miettinyt Joulupukin kylään Rovaniemelle, mutta taukopaikat olleet hieman hakusessa. Nyt voisi onnistua. Savoon kuitenkaan uskalla lähtiä, maestro taitaa olla vahtimassa koko kesän ja HSH on syrjässä ja kohtuu aikaisten omaan aikatauluun nähden.

Kun nykyiseen työpaikkaan vaihdoin, uhosin heti polkevani toimistolta kotiin kesällä. Vitsihän on siinnä että firman toimisto on virallisesti Helsingissä. Onneksi saan kuitenkin olla Oulussa olevassa konsernin toimistossa pääasiassa. Suunniteltu reitti on n.750km, pienempiä teitä pitkin tietenkin. Tuota saa helposti venytettyä tonniseen. Tuo voisi olla kesäloman tavoite. Lomalla voisi sitten samalla tietty polkassa retkeily meiningillä vaikka Perämeren ympäri, tonnisessa mene kuin 75h :P.

Noille em. saa koittaa tulla mukaan. En vaan ilmoittele etukäteen ja lähen het kun omaan aikatauluun ja keliin sopii. Ja ajan omaan tahtiin ja tahtihan on rauhallinen.

Kesällä 2017 kävin kyllä viikon maastopyöräilemässäkin Saariselällä. Sekin oli oikein mukava reissu ja tulevanakin kesänä pitää samanlainen viettää; Hossassa tai jossain vastaavassa. Alla kuvia vuoden 2017 kuumimmalta viikolta, tietenkin.

Oli oikein mukava viikko, helteestä huolimatta. Onneksi viileetä vettä riitti jäähdytykseen. Viikon ainoa sadepäivä sattui sopivasti kevyemmälle lepopäivälle, tutustuttiin siinn ukkosten ohessa Inarin Siidaankin.

Ja tokkiinsa syssyllä ajettiin kanssa, sorateillä pääasiassa.

Siinnäpä oli kuvia vuoden 2017 vähiltä lenkeiltä. Mukavahan noita oli selailla ja valkailla tänne. Oispa jo kesä.

Uhotaan tähän loppuun vielä:
Kesällä 2018 poljen 200, 300, 400 ja 600 km brevetit. Kesälomalla poljen pitkän retken tai 1 000 km brevetin. Ajot sovittelen sopiviin väliin heti kun alkaa asfaltti paistamaan, töitten ja muun elaman ehdoilla kuitenkin mennään. Ryöthän mahdollistaa kuitenkin tämänkin haihahtelun kohtuullisilla välineillä ja vaihtelevissa paikoissakin.

No, vuoden kuluttua selittelen miksen ajanut ja koitan saada viimeisiä paikkoja PBP:hen, jos sitäkään. Sitä ennen, kuvia toivon mukaan uusiltakin teiltä, niitten kahtominen on ihan vapaaehtoista.

Eiku leuka rinnassa maantiellä (tai mettäteillä tai poluilla) kohti uusia pettymyksiä, ei koskaan kieli ketjun alla huumepäissään numerolappu pyörässä.