Yhä Super Randonneur

Kesä oli ja kesä meni. Oli hieman erillainen aikaisempiin verrattuna. Lomalla käynnyt maantielaidassa kuin kolme kertaa, pyöräreissu jäi tekemättä ja lomailin maasturin kanssa tukikohtana Saariselkä.

Kun testilenkki meni mukavasti, niin pyörittelin samalla ajatuksella pidemmän reitin. Sellaisen, jota pystyi lennosta lyhentää tai pidentää fiiliksen mukaan. Ja kun keskiviikko iltana 18 aikaan suljin työläppärin, polkasin kotiin tankkaamaan ja pakkaamaan, mikä olisi parempi tapa aloittaa loma.

Reitin tympein etappi oli Oulun läpi ajo, enkä kerrasta oppinut

Viikolla olisi Paavolassa tarjolla lounasta ja kahviakin. Tyydyin vain normaaliin randonneurin välipalaan ulkoruokinnassa

Rantsilaa en tämän lähempänä käynyt, nelosen pystyy onneksi kiertämään pienempää tietä pitkin.

Suunnitellulle reitille osui kuitenkin n.3km nelosta, selvisin.

extra kilometri tuli kun päätin polkasta Pulkkilan hesburgeriin syömään. Ei ollut pikaruokaa tällä kertaa, parikymmentä minuuttia sai ootella. Oli yllättäen ruuhkaa.

Alkaako kiky iskemään, Veneheiton kauppa oli lopetettu. Ei auttanut kuin napsia mukana kulkeneita eväitä.

Ennen Ruununhelmeä kävin uusilla teillä kun polkasin kohti Olkkolanperää; nättikelikun on ja kilometrejä puuttuu.

Ensi kertaa taisi päästä aurinkoiselle Ruununhelmen patiolle. Kahvi maistui näissä maisemissa

Toki pitää sataa tällekkin reissulle. Ei onneksi kuitenkaan räntää, kuten yleensä 300km matkoilla

ylemissä kuvista ei kovinkaan hyvin näe mikä aiheutti Vaalantiellä ylimääräisiä sydämmentykytyksiä. Siihen liittyy märkä asfaltti ja suoraan tiensuuntaisesti silmään paistava aurinko. Selvisin kuitenkin, ei huomisen kankkunen ajanut päälle.

Muhoksella tein aloittelijamaisen virheen, en menny munkkikahville. Oli sitten hidasta eteneminen jostain sankivaaran seutuvilta kun kalorit loppui. Eiku hieman tankaten shelliltä ja hakemaan puuttuvat kilometrit.

Ja niin meni 300km mukavasti reiluun 16 tuntiin. En ollut edes pahasti kuollut ja olisi vielä voinut jatkaa matkaa, mutta nautin ennemmin palautusjuomaa.

Seuraavalle viikolle sattuikin kesän ainoa hellejakso. Silloin tietenkin olin Saariselällä hieman raskaamassa maastossa maastopyöräilemässä. Kuviakin olisi, mutta matkat oli lyhyitä niin ei niistä sen enempää.

Saariselän viikon jälkeen kävin koittamassa reissupyörää, joka on kuukauden nojailut seinään. No eihän se oikein toiminut. dynokiekko vipatti. No eipä mitään, nojailutangot oli maantierassissa kiinni ja parit akkuvalot oli. Eiköhän sitä yön yli pärjää kun taukoilee hetken yöllä 24h asemalla.

Toki tällekkin reissulle sataa, edellisten kuvien välillä n. 10min.

Matka meni mukavasti Veneheittoon asti, eli ensinmäinen 100km. Veneheitosta alkoikin sitten kunnon vastatuuliosuus, mikä kestikin sitten lähes Kalajoelle asti, 150km. Sole mithään muutaku nojaillen etiäpäin.

Ja toki saatiin lisää sadetta, 10min ajan, sopivasti katollisen brevet-hotellin kohdalla.

Sen verta oli matkaaminen raskasta että piti hieman syödä. Meinasi vaan tulla kiirre, haapaveden aakkosbaari sulkeutuukin jo klo 22

ja taas, 5min sadekuuro. Olisi ehkä kastunut vähemmän jos olisi vaan jatkanut matkaa. mutta ole kiirre minnekkään (jos olisi, olisi kuvia huomattavasti vähemmän, kevensin taskukameran pois kuormasta)

Hiljainen ei ole kylätie, mopojonnet huudatti mopojaan Oulaisten keskustassa.

Keitaan valot näkyy jo

Uusia teitä Pyhäjoen suunnalla.

Aikataulussa on hieman tarkentamisen varaa, olin ovella jo 5:58

ilman aamukahvia ja munkkia ei näiltä reissuilta selviä

nyt ei tarvi mutkitella, 400km tuli täyteen jo puolivälikankaalla, pitää tarkentaa reitin suunnittelua.

400km meni alta 24h, nopeemmin kuin viime vuona. Oli kyllä tasaisempi reitti ja parempi keli ajella, tuulesta ja sateesta huolimatta; ei ollut pakkasta.

Ja sitten, kun lomaa on. Pari päivää, vajaa viikko lepoa ja taas tien päälle. Matkaan taas roubaksilla, akkuvaloilla pärjää näillä leveyksillä. Voisi jopa rohkeammin käyttää isompaa tehoa.

prkl spandexit kun tuovat roskia teitten varsille. Ite vein patukan kuoret Kestilään roskikseen.

vieläkin on menneitten vuosien tuhot pystyssä Kestilä-pyhäntä välillä.

Pyhännältä löytyi munkkikahvipaikka! Vanhan Seon asemalla on pikkukahvila IKH:n yhteydessä. Tuli samantien vakipaikka.

Reitti vei tasaselta pohjois-pohjanmaalta kierojen Savoon ...

syö kuva aika hyvin mäen alun

Vieremällä olekkaan ennen käynnyt, ja toiste menekkään jos ei ole pakko

Meni suunnitelmat nytkin pilalle, marjahaka on kait nykyään taas 24h asema.

saipa ajella täydenkuun valossa. Matkalle sattui toinenkin yökyöpeli pyöräilijä. meni vaan nopeempaan niin sai nauttia pimeydestä itekseen. mukavat pari minuuttia kuitenkin.

Kääntöpaikaksi tuli Siilinjärven 24h shelli. Kuopioon uskalla vaikka päällikkö on lontoossa ajamassa pidempää matkaa. kylmä vaan meinaa iskeä, matkaa jatketaan kengän suojat jalassa.

oli hieno auringon nousu, joutu monta kertaa pysähtyyn mikä ei auta matkanteossa

Nää reissut pitäs suunnitella paremmin. ollutkaan normi remontissa olevan sillan vieressä menevä asfaltoitu kiertotie tämän sillan tapauksessa.

kiertotie ei onneksi ollutkaan niin paha, kokonaan asfalttia mutta järvimaisemat jäi näkemättä, pelkkää metikkoa koko matka.

randonneurin 2. aamiainen. 1. oli munkkikahvit parkkipaikan toisella laidalla :)

Ennen Kiurevettä meinaa väsyttää, vasta reilu 400km ajettu. 10min nokoset auttaa matkan teossa

Tää pitää kuvata aina kun kiuruvedellä käy.

Vaikka otin nokoset ja söin lounaan Kiuruvedellä, iski h*elvetin pimeä epätoivo melko pian Kiuruveden jälkeen. Vaihdoin sitten metässä kuivat/puhtaat kamppeet päälle. Uudet kamppeet toi lujasti intoa jatkaa.

Ja taas Rantsillassa. Pyhänällä toki kävin kahvillla mutta meni pimeydessä

Ja tietenkin, sadetta! tuli sitten haluttua pitempi pätkä 4:sta. Kuivalla kelillä olisin ajanut Rantsilasta sorateitä pitkin Temmmekseen.

toivoin mukavaa auringonlaskua lännetielle, ei onnistunut.

Pikku ketunlenkin avulla 600km on täynnä Tupoksen aapeeseellä. Ja paikalla oli luuta auto niin ei tarvinnut nauttia Oulun läpiajosta.

Ja niin tuli polettua 600km alle 37h. Pimeetä oli välillä, mutta matka ei vaan tapa.

Mitä tämän postauksen otsikkoon tulee. Super randonneur-titteli on kait elinikäinen, kun kerran sen ajat. Tittelihän vaatii ajamaan 200, 300, 400 ja 600 km aikarajoissa vuoden aikana. Sarjan taisin ensi kertaa ajaa vuonna 2011 tai 2012. Nyt en ajanut. Jätin leimat/kuitit keräämättä

Tänä vuonna näin. Itsekseen ajamisessa on puolensa; voi lähteä milloin huvittaa/kerkiää (viikolla kaupat on paremmin auki), reitin voi tehdä omalle tahdille sopivaksi ja voi lennosta muuttaakin. Tapahtumissa on sitten omat puolensa, sosiaalista kanssakäymistä (ainakin lähdössä), peesiapu, joku muu on suunnittellut reitin.

Ensi vuonna voisi koittaa ajaa jonku tapahtuman, Oulussa jos joku järjestää tai sitten muualla, jos työt sattuu sopimaan. Olisihan sitä kait vielä tälle vuodelle yksi tapahtuma, mihin voisi ehkä osallistua eli talvipäivänseisauspyöräily. Kahtotaan mihin ajattavat ja sattuisko olemaan syytä olla esim. helsingissä kyseiseen aikaan.

Onhan se tietenkin 15.9 alkava Ruska-pyöräily Hangosta Petsamoon (Norjaan) parin mutkan kautta. Reitin jo suunnittelin ja aikataulutin, onneksi työnantaja pelasti.

Näistä kohti uusia pettymyksiä. Kahtotaan viittinkö Saariselän kuvia/reittejä julki tuoda syssyn mittaan.