Urhon kierros

Talvella, kun mietiskelin uutta mielekästä reittiä 600km brevetille, löysin Puhokselta (Pudasjärven lähistöllä) Urhon Kievari-nimisen ... kievarin. 600km reittiä en saannut taipumaan paikalle, mutta 400km lenkin saisi menemään Kievarin kautta. Keväisin vaan kierretään Oulujärveä samalla matkalla, niin ei auttanut kuin säästää reitti kesälle ja laittaa sopivaan saumaan toinen 400km brevetti tulille.

Lähtöpaikaksi valkkaantui tuttuun tapaan Haapalehdon shelli ja paikalle saapuikin kolme kovakuntoista ja minä.

Ensinmäinen pikkutauko pidettiin Ylikiimingin seon pihalla. Kahville ei menty, kun vasta 30km oli takana. Tauon syynnä oli lopullisesti hajonnut SKS Raceblade long. Ei tuo tunnu kestävän minun käytössä kuin puolikkaan kesän, n. 4-5000 km. Pitää tosiaan laittaa kunnollinen reissupyörä alle, vaikkei pitkätlokarit paljoa itteä suojaa. Vaihtoehdot onkin jo kartoitettu, koeajoja ja päätöstä vaille valinta tehtykkin.

Kova kuntoiset ei tarvitse kuin yhden vaihteen. Ei sentään fiksi ollut

Ensinmäinen kontrolli oli Vuoton Joutsenessa, missä taukoiltiin rauhassa kahvin, pullan ja jäätelön kera. Sopivalla etäisyydellä (77km) tämä kesäkioski, mutta aukeaa harmillisen myöhään kautta ajatellen.

Tällä kertaa ei paleltu Puolangantiellä, oli 15 ... 20°C lämpimämpää kuin keväällä. Ja kuivaa.

Puolangalla pidettiin hieman pidempi tauko ja syöpöteltiin kaupan antimia, meni grillikylkee, jugurttia, suolakurkkua, kahvijuomaa ja limpparia. Puolangalta suunnattiin uudelle ajamattomalle reitille kohti Taivalkoskea.

Reitti olikin mitä mainioin, uusia maisemia ja mäkiä, paljon mäkiä. Korkeuserojakin ihan riittämiin. Siinnä oli sitten painimista ennenkuin pääsi ylös asti, kun garminin näytössä ylämäki alkaa ruudun vasemmasta alareunasta ja jatkaa oikeaan yläreunaan ja pidemmälle (4km matkalla 100m nousua garminin mukaan). Ei ole paljoa tämmösiä päässyt ajamaan Oulun alueella, ja täällä oli vastaavia heti riittämiin. Ja pääsihän sitä välillä laskesketelemaan alamäkeenkin, vauhtia parhaillaan 67 kmh.

Kaukaisin piste kotoa, harmillisesti paikallinen kauppa vaan oli jo kiinni eikä kuntakeskustaan viittinyt mennä (46km). Tälläkään reissulla ei paljoa Oulun ja naapurikuntien ulkopuolelle menty, reitti kulki Oulun lisäksi Utajärven, Puolangan, Suomussalmen, Pudasjärven ja Iin alueilla.

Sinkulakuskilta loppui välitys pisimmässä mäessä. Rehtinä odoteltiin huipulla ja lähdettiin heti liikkeelle kun pääsi joukkoon.

Näljänkään poljeskeltiin katelle lännen puolen sadepilviä, idässä ei näkynyt yhtään pilveä. Hetki siinnä risteyksessä seisoskeltiin ennenkuin päätimme lähteä kotiin, kohti ukkospilviä.

Ennen taukopaikkaa, Urhon kievaria alkoikin sataa, ja sadetta sitten riitti koko tauon ajan mitä venytettiin ja venytettiin.

Kievarissa oltiin tunti etuajassa, mutta kokki tuli avaamaan grillin. Siinnä ruokaa odotellessa sade yltyi kovaksi ja alkoi sähköt pätkimään. Kaikki kuitenkin sai oikein maittavan purilaisaterian. Syömisen jälkeen pisteltiin kosteat vaatteet päälle ja ulos jossa satoi kaatamalla. Ja sitten hokasin, kahvia ei juotu. Eiku sisälle ja kokki laittoi kahvin tippumaan. Samalla paikalle saapui pari kova äänistä paikallista, eivät onneksi alkaneet kuitenkaan karaokea vetään.

Kahvittelun aikana sade vähän hellitti ja päästiin jatkamaan matkaa, puolisen toista tuntia kului ruokailessa ja kahvittelussa, mutta eipä tässä kiire ole.

Siin olis pitkä lasku. Lähin koittamaan 70kmh:n rikkomista mutta puolessa väliä mäkeä oli poro keskellä tietä, ei auttanut kuin jarrutella vauhdit pois.

Reitin käännyttyä tielle 78 alkoi lämpötila tippumaan sitä mukaan kun lähestyttiin Pudasjärveä, johonki 10°C:n tippuikin ja tielle alkoi nousta utua ja tien pientareelle ...

... lunta! tai tarkemmin ottaen kasaantuneita rakeita. On mahtanut olla kova raesade kun vielläkin oli kasoinna valkoista kultaa. Onneksi grilli oli vielä kylmänä ja kahvihammasta alkoi kolottamaan Kievarissa. Muuten oltaisiin saatu nauttia kunnon brevetti-kelistä.

taivas repeilee lupaavasti

Kerran kesässä pitää pistäytyä Pudasjärven aakkospaarissa, vaikka muuten koitan näitä vältellä. Tälläkin kertaa syötiin ja juotiin kahvia yötä varten. Samalla säädettiin varusteetkin yötä varten ja laiteltiin valot päälle.

Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin. Sitten alkoi suurimmat tekniset murheet mitä breveteillä 5 vuoden aikana olen kokenut. Ajovalo alkoi temppuilemaan; sammui prkl kesken vauhdin. Pikapysähdyksen jälkeen valo syttyi taas ja jatkettiin matkaa, kilometri pari kunnes valo sammui taas. Ei auttanut kuin pysähtyä ihmetteleen, piuhat oli paikallaan eikä mitään ihmeellistä näkynyt ja valo syttyikin taas. Varuiksi laitoin varavalon kypärään kiinni. Ja sammuihan valo taas ja kun kytkin varovalon päälle, niin eipä tullut valoa siittäkään. prkl. Ei sitten auttanut kuin ottaa käyttöön varavalon varavalo; ei en ole mitenkään vainoharhainen valojen suhteen, takavalojakkaan ole kuin kolme mukana. Varavalon varavalo on vain pieni huomiovalo, mitä tulee joskus käytettyä kun on hämärää muttei vielä pimeää. Sen avulla ei pysty ajamaan outoja pimeitä teitä. Eli ei auttanut kuin alkaa hyödyntämään muitten toimivia valoja ja peesailemaan läpi yön onneksi hyväkuntoista Tannilantietä pitkin.

Paras asento viettää taukoa muitten viellä säätäessä/syödessä. Herätti vaan hilpeyttä muissa.

Sivistys lähenee kun yöusvassa kohdattiin Tannilan valot. Muutama autokin tuli vastaan kun Kaisun kahvilan sulkemisaika ohitettiin.

Yli-Iin uusi valaistu brevetti-hotelli, pyörälle oli oma karsina mutta sänky turhan kapia; jatkettiin matkaa.

Aamu alkaa sarastaan Iin suunnalla

Neljä hieman hullua mutta vaaratonta pyöräilijää Marionin kauhalla

Ja maali, 22h meni reissussa. 08-lenkkiä ei jäännyt kukaan odottelemaan, kuka nyt jaksaisi kahta tuntia huoltoasemalla olla, ei kukaan.

Alla reitti ja dataa tästä 400km suorituksesta.
Seuraava viikko menikin sitten autoillessa kun työt heittivät reissuvaihteen päälle. Perjantaina siirryin kohti Turkua ajamaan Myllyn pyöräilyä kun menin lupautumaan jänikseksi. Seuraavat kuvat onkin syrjäisiltä mutta silti tutuilta teiltä:

Kamera kait alkaa veteleen viimeisiä, ei meinaa saada enää tarkkoja kuvia vauhdista. Mut reissu oli mukava ja ajokoirakin pääsi maaliin melkein tavoiteajassa, rengasrikko meni lisäämään aikaa sen verta että meni hieman enemmän aikaa kuin oli tarkoitus.
Seuraavaksi onkin sitten syyskuun alussa brevetti-kauden päätös ajo. Katellaanpa sen jälkeen tuleeko päivityksiin vain talvitauko vai loppuuko kokonaan. Alamittaisia tempomatkojahan (alle 200km lenkkejä) en ala täällä raportoimaan.