Loma! retkeilyä

Kun on suoritus suorittettu ja lepäilty päivä, on aika vaihtaa retkeilyvaihde päälle ja jatkaa matkaa. Syystä tai toisesta en lomareissulla osaa olla samassa paikassa kovinkaan pitkään, jo kahden yön jälkeen alkaa maantien laita poltteleen.

Matka jatkuu pyöräilijöiden suosimasta kaffilasta.

Lounaspaikka oikealla, kuin tilauksesta.

Myllylammelle asti sain ajeleskella sadetta karkuun mukavassa auringon paisteessa. Nesteellä kun nautin lounasta, saderintama saavutti ja sai taas nauttia sateesta salamoilla maustettuna.

Oiskohan tuolla sukulaisia?

Iltalehti hyötykäytössä, kengät melkein kuivu aamuksi.

Ensinmäinen retkeilypäivä päättyi Forssaan. Hieman olin ajatellut polkasta suoraan Huittisiin, mutta jalat ei pyörineet eikä jatkaminen märissä kamppeissa innostanut. Ja retkellähän tässä ollaan, saunan ja riisikebabbi annoksen jälkeen hyvillä mielin nukkumaan.

Aamulla heräsin normiloma tapaan heti puoli seitsemän aikaan ilman herätyskellon apua. Aamustahan päivä on pisin. Aamun ensinmäinen etappi ei vaan ollut niin pitkä, n. 100 metriä torille kahville.

Jossakin matkan varrelta löysin garminista uuden ominaisuuden. Elevation (korkeus) ruudulla on tasaisen viivan sijasta käppyrää! Erittäin mukava ominaisuus, kun näkee tien muotoja etukäteen ja nousun pituudenkin.

Suomen kesä; lyhyt ja vähäluminen

Jossakin Loimaan seudulla taivas meni pilveen ja sai taas laitella sadevarustuksiä päälle. Tällä kertaa lämpötila laski niin paljon, että laitoin myös alushanskat käteen.

Loman toinen välipäivä sattui Huittisiin, missä kokeilin uutta mahdollista liikkumistapaa; hevoskyytiä. Ei vaan taida olla minun juttu, mutta kaikkea pitää kokkeilla.

Välipäivän jälkeen alkoi seututiet taas poltella ja hyppäsin pyörän päälle. Reitti suuntasi kohti etelää ja sain nauttia 100km vastatuullesta. Mynämäellä loppui energiat aika tehokkaasti niin piti tehdä täsmäisku lähikauppaan. Vehmaalla pääsinkin sitten nauttimaan kesän ensinmäisen jäätelön ja aurinkokannesta loppumatkalla, kun serkku tuli vastaan harhailijaa.

Seuraavanlainen oli reitti Helsingistä Kalantiin:

Seuraava päivä oli sitten kevennetyn varustuksen ajelupäivä, kun lähdettiin hakemaan yhteistä tahtia Jättimyllyä varten. Kevensin liikaakin. 900km olin raahannut turhaan aurinkorasvaa mukana, ja tällä lenkillä sitä olisi sitten tarvinnut. No tulipa hankittua rusketusraidat tällekkin kaudelle.

Mukavan kevyt retki oli mutka Vanhassa Raumassa. Kuvien mukaisissa keleissä on oikein mukava poljeskella ilman kiirettä. Peesarikin pysyi hyvin maailman hitaimman jäniksen perässä. Joten eiköhän Myllyn kieroksesta selvitä kunnialla.

Seuraavana päivänä, kelien jatkuessa ihmeellisesti jo toista päivää peräkkäin aurinkoisena, jatkoin matkaa kohti Turkua. Hieman joutu kyllä mutkittelemaan, kun tämä väli on tullut jo poljettua useammankin kerran lomareissuilla ja aikoinaan Myllyn pyöräilyssäkin. Silloin oli vaan matkana 200km ja ajelin ryhmässä hieman reippaampaa vauhtia.

Reissun henkinen päätepiste Naantalin suunnalla, tästä siirrytään melkein suorinta tietä lähtöpisteeseen.

Turkkusen yöpaikka, laivahostelli Bore

Ulkomaan pyörämatkailija neuvottiin ajamaan 101 pitkin hesaan. Pelastin kyllästymiseltä ja neuvoin rantareitin.

Turussa yövyin laivahostellissa, erikoisempi paikka minne en taida toiste ihan heti majoittua. Hytissä ilmanvaihto suhisi äänekkäästi, muttei mitään tuntunut tapahtuvan, Mutta nukuttua sain ja aamiainen oli maittava. Aamu vaan valkeni tämän kesän normaalissa säässä, sateessa. Ei kuitenkaan muu auttanut kuin hypätä pyörän päälle ja eksyä kaupungin läpi kohti uusia teitä.

Aamun tummista pilvistä huolimatta, päivän sai ajaa kuivissa olosuhteissa. Matkan varrelta laitoin Tampereelle muuttaneelle pyöräilykaverille viestiä, että olen polkemassa kohti mansea. Lempäällässä sitten hieman ajeltiin ristiin ennenkuin osuttiin samalle tieosuudelle.

Aamusta hokasin että hämeenlinnassa on jokin iso rokkikonsertti, minkä epäilin vaikuttavan myös Tampereen majoitusmahdollisuuksiin. Päivällä hieman aloin jo suunnittelemaan yön läpi polkemista. Kaveria odotellessani onnistuin mukamasti varaamaan kuitenkin hotellihuoneen hervannasta, mutta se osottautui turhaksi toiveeksi, olin kännyn näytöllä onnistunut valitsemaan väärän päivän. Kun viilis oli melko väsynyt, oli helppo ottaa vastaan kaverin tarjoama petipaikka, kiitos Hyymanille tästä. Ja muodostuihan siittä mukava ilta näinkin, kun syötiin pitsaa ja koitettiin löytää hyvää ja lyhyttä reittiä Jyväskylään. Kotona tehty reitti vaan osottautui kuitenkin järkeväksi, niin matkaa jatkoin taas garminin neuvojen mukaan.

Alla reitti tampereelle:

Kone ei vaan aamulla enää käynnistynyt kuten aikasemmin. Alkoi tuntumaan melkoisen pakkopullalta ajaminen. Eikä asiaa auttanut yhtään yöetapiksi suunniteltu reitti joka vei hieman isompia teitä pitkin kohti Jyväskylää. Ei ole kovin hääppöstä ajaa kaksi numeroisilla kantateillä muun liikenteen seassa.

Retken loppupiste, Keuruun matkahuolto.

Pyörämatkailu loppu tänä kesänä suunnitelmista poiketen Keuruulle. Ei enää oikein jaksanut innostaa ajatus ajaa sateessa viellä n.100 km jykylään ja ylimääräinen hotelli yökään ei innostanut, siirryinpä siis bussin kyydillä Jyväskylään viikonlopun viettoon.

Ja sitten hieman tilastoja reissusta:
Kokonaismatka: 1 451 km ja nousua n. 7 916m
Ajoaika: 66h 36min; kokonaisaika lepopäivineen 11 vuorokautta
Ajonaikainen keskinopeus n. 22 kmh
Ajonaikainen energiankulutus yhteensä: 26 345 cal
Energiankulutus keskimäärin 5,6 hillomunkkia/100km, autolla olis ollut halvempaa kulkea.

Loppusanat:
Erittäinkin onnistunut lomareissu. Sain suoritettua heti alkuun Super Randonner-titteliin oikeuttavan 600km brevetin tällekkin kaudelle. Tiukkaa se kyllä teki, mutta tämän vuoden kunto on sitten tämmöinen. Ensi kesänä sitten (ehkä) koitetaan ajaa hieman pidempi suoritus. Hieman tässä nyt harmittaa kun PBP jää väliin, sinne on tänä vuonna menossa iso kasa tuttuja koittelemaan kuntoaan.

Loppumatka oli keleistä huolimatta oikein rentouttavaa menoa ilman pahempaa kiirettä. Alkaa vaan nämä Suomen tievarsipusikot olleen nähtynä. Ensi kesänä pitää keksiä varmaan jo jokin ulkomaan retki tai jotain aivan muuta.

Hieman varustetappioitakin tuli tällekkin reissulle. Kengät haisee aikasta voimakkaasti nyt. Pitää pistää etikkaliuokseen jossakin välissä jos se vaikka auttaisi. Kengistä alkaa olemaan loppuun kuluneita kantapään alla olevat korokepalat ja klossitkin tietenkin meni vaihtoon.

Viime kesän kokemuksista huolimatta, hain keväällä uudet SKS raceblade long-lokarit pyörään. Muita pitkiä lokareita maantiepyörään ei oikein olekkaan tarjolla. Ja samallalailla hajosi nämätkin. Taino, etulokari pysyy vielä paikallaan, mutta takalokaria piti viritellä heti alkuun ja loppumatkassa huomasin että takalokari on ratkeamassa poikki. Eipä nuo tunnu kestävän.

Muuten pyörä kesti hyvin, hieman ehkä on pinnat löystyneet muttei yhtään katkennut. Renkaitakaan soratieosuuksista huolimatta ei mennyt yhtään.

Mutta pisti tuo sen verta miettimään tulevaisuutta, että kävin kartoittamassa paikallisten liikkeiden pyörät uusi reissu/talvipyörä mielessä. Soon vaan vaikeaa tuo uuden pyörän osto. Ei ole tullut vieläkään vastaan pyörää mikä heti olisi sopiva. On joko geometriassa mietittävää tai sitten komponenteissa. Srammia sen olla pitää olla normishimanojen sijaan. Tietty voisi talvipuhteiksi ottaa projektiksi uuden pyörän kasaamisen komponenteista, muttakun ei oikein tykkäisi liata käsiä. Eikä se loppujessaan olisi oikein budjettiratkaisukaan, mutta saisi sitä mitä tahtoo.

Kuitenkin, loma loppuu ja tyytyväinen olin lyhyeenkin lomaan, 500km vähemmän tuli pyöräiltyä viime vuoteen verrattuna. Viikko vähemmän olikin aikaa ja kaikki mukavat ajot (Syöte-ajo, Maraton-pyöräily) sattui reissun ajalle. Loppukesän ohjelmaan sattuu vielä joitain tapahtumia; aikasemmin mainittu Jättimylly, Urhon kierros 400km ja kauden päätös ajo. Jonkin sortin yöpyöräilyn voisi viellä ehkä ajaa jos kelit osuu kohdilleen. Muuten loppuvuosi menee tempo-matkoja (alle 200km) ajaessa.