Se tuli sitten kesä kerralla tänne Oulunkin seudulle. Ja miten se alkaa? Vanhaan malliin, ei ole paljoa järkeviä muistikuvia elamasta sen jälkeen kun lauantai-aamusta sekoitteli ensinmäisen paukun. Jotain sekavia välähdyksiä kuitenkin ja sattuhan tuo kamera olemaan mukana dokumentoimassa yölistä rilluttelua hyvässä seurassa. Sunnuntaina sitten oliki olo kovin krapulainen kun kahden aikoihin heräilin. Milloinkahan sitä oppis, aina vaan sitä vannoo ettei ikinä enää ja kohta uudelleen samoissa paheissa?
Näille reissuillehan ei autolla lähetä. Ainoa mikä on varmaa, on se ettei takaisin ole tulemista autoillen. Mukaan lähtee tietenki evästä (vinoputkessa valmis coctaili, pysty putkessa puhdasta tavaraa ja laukussa juhlatamineita ja eväitä)
Mikäs se mukavampaa kuin juhlia kesän alkamista 17 samanmielisen toverin kanssa. Harmillisesti kaksi joutu heittään leikin kesken (ne fiksuimmat) ja kolmella oli kiire.
Tää on hyvä paikka nauttia eväitä, aurinkokansi. 14 vetomiehen ja 1 vetonaisen avulla ei tarvi itse rehkiä pahemmin vaan voi keskittyä olennaiseen.
Rauhallisimilta teiltä jouduttiin välillä isommille teille kiirehtimään sivuvastaiseen tuuleen. Syke hakkas katossa mutta tankkauspiste on heti kulman takana.
Ja keittoahan sitä tällä reissulla tauoilla otettiin.
Vaikka jo viiettä kertaa kesän avausta samalla konseptilla pitää, niin löytyy vähemmän kuljettuja teitä. Mutta olihan järjestelyt nyt muutenkin paremmin mietityt kuin ensimmäisillä kerroilla.
Kierroksen kohde, Kainuun meri eli Oulujärvi.
Hiljaisia ja suoria ovat Kainuun tiet, ikävän mäkisiäkin näin tasamaan polkijalle.
Kajjjaaniin ollaan yleensä eksytty tympeän 5-tien ja teollisuusalueen
sekä keskustan läpi. Mutta nyt reittiä muutettiin muutaman
sakkokilometrin avulla pienemmille teille järvinäköalalla.
Pari wannabee pyörää ja yksi kunnon pati... teras... kapak... arkipyörä. Muuten Kajjjaanissa olikin enempi ruuhkaa apupyöräisten kulkuvälineiden takia, onneksi kuitenkin virkavalta hieman hillitsi niiden menoa.
Ilta alkaa hämärtymään, kuten muistikuvatkin.
Yön pimeimpinä hetkinä saavuttiin tavoitteeseen, ravintola Ruununhelmen karaåke juhliin.
Porukalla sitten nautitittiin (epäselvien muistikuvien perusteella liha)keittoa.
Karaååkken jälkeen jatkettiin matkaa aina niin mukavalle Kylmälänkylälle, vankilan kautta vaan kierettiin toteamaan kahvilan olevan jo kiinni. Mut eise mitään. Loppumatkasta muistakkaan enää muutakuin että kosteeta oli.
30km ennen lähtöpaikkaa otin kuulemma irtioton, ha mä. Oltiin kahden muun hatkalaisen kanssa haapalehdossa 20min ennen pääjoukkoa, joka naatiskeli matkalla kumen paikkaamisestakin.
Niin on taas kesä aloitettu Oululaiseen malliin. Lämpötila heittelikin oikein mukavasti +6 ... 26°C, mutta onneksi oli sopivasti varusteita mukana. 408km reissulla paloi aikaa 21h 24min, nopeemilla n.17h. Toipuminen polttelikin sitten lopun viikonlopusta. On tää niin raskasta tää hauskanpito.
7.6 vois ottaa uudelleen. Ikävä kyllä ei pääse lähteen syrjäseudulle, mutta otetaan paikallisesti ja kävässää Savon suunnalla keitolla (ja vastuu siirty just lukijalle) tai jottain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti