Lokainen 200

200km joka kuukausi vuoden ajan-projekti jatkuu. Kelit olisivat sallineen pienen huijjauksen, eli maantievarustuksella ajamamisen. Mutta ehei sitä semmoseen lälläri meininkiin lähetä. Alle vaan 35mm nappula renkaat ja testaamaan Mion toimintaa mutkikkaamalle sorapainotteiselle reitille. Sen verta annoin periksi luontaiselle laiskuudelle, että pyöräksi otin Feltin, jossa on maastovälitykset (edessä 39/29) maantie-kompaktien sijasta (46/34).

Lokari hinkkasi rengasta, jätin kotio. Virhe, nyt pitäisi pessä laukkukin.

Reitin suunnittelin Mion softalla. Pääasiassa onnistuikin, kunhan piti reitin monien mutkien takia kohtuullisen lyhyenä. Reittitiedostoja muodostui sitten taukopaikkojen välille eli neljä kappaletta. Ainoa vaan että tuntuu suosivan välillä turhankin pieniä "metsäteitä".

Olisi pitänyt tarkistaa koko reitti jollakin paremmalla kartta pohjalla esim. Oulun kaupungin kartalla minkä mukaan Niilesjärven eteläpuolelta ei mene tietä Sankivaaran puolelle. No, menee sieltä mion tarjoama "tie". Hiekkapohjaista uraa ja kivikkohelvetti-polku. Meinas alkaa naurattaan kun taiteili cc:llä kivikkoa läpi.

Periksihän ei anneta, vaikka aikaa paloi turhaan laiskuuteen. Golf radalta olisi ollut tarjolla kuntorata reitti Madekosken sillalle, mutta koitin huonolla kunnolla ottaa vähän menetettyä aikaa kiinni ja painatin asfalttia pitkin menemään. Kun ei kuitenkaan asfaltilla ole tarkoitus ajaa, niin joen toisella puolella lähdin kohti Murron kylää. Olisinpa vaan kiinnittänyt enemmän huomiota tuulen suuntiin kun suunnittelin reitin. Tuulihan oli tietenkin etelästä ja Murtoon vievä tie on suoraan kohti etelää, ja loivaa ylämäkeä ei niin hyvää soratietä. Meinas jo usko loppua ennenkuin käännyin kylän sorapintaiselle kevyen liikenteen väylälle.

Murrossakun kääntyi sivutuuliin, niin alkoi elokin taas hymyileen; täähän on mukavaa retkeilyä. Reitti vei uusille, ajettaville sorapätkille Muhoksen lettu kattaukselle asti, meni kyllä kinkkusämpylä, mehu, suklaapatukka, bannaani siinnä sivussa. Se mikä tässä soratie kierroksessa innosti, oli se että pääsee näkeen paikkoja joihin maantievarustuksella ei mennä. Muhoksen Kirkkosaarikin on muuten ihan mukavan näköistä seutua.

Lettutauolta jatkoin matkaa kohti Montan ja Leppiniemen (vai Pyhäkoski kuten voimalaitoksen seinässä lukeen) patoja. Monttaan kääntyessä pääsi toteamaan 1. kerran ettei karttoihin ole luottamista isommillakkaan teillä. Ajattelin kierellä voimalaitoksen alueen sivuteitä, mutta tie veikin jonkin koulun/asutuksen pihaan. Eiku vanhalle tutulle reitille, mistä poikettiin Tervaetapin taukopaikalle kuunteleen hongan paukahtelua. Tauolta kun jatkoin matkaa, löyty kyltti mukavasta 7% laskusta. Harmi vaan lasku loppu suohon, niin "joutui" tyytymään tasaiseen maisemapolkuun.

Montasta suuntasin Leppiniemeen. Siellä normaalin tiukan kiihytyksen alamäkeen sijasta kurvasin kulttuurihistorialliselle asuntoalueelle. Pitäs joskus kesällä porukalle ehdottaa tätä pikku mutkaa normi kahvikirin aloituksen sijasta. Hienoa vanhaa asutusaluetta mäntymetsässä. Ja reittikin oli koko matkan asfaltoitua. Kuvia en vaan ottanut, menkää ite prkl kattomaan. Leppiniemestä suuntasin patokokonaisuuden 3. voimalaitokselle; Pälliin. Pyhänsivuntie on vaan kait vastikkään lanattu, tai tietä ei paljoa käytetä. Ei ollut niin mukava pätkä vaikka isohko tie onkin. Onneksi mukaan sattui muutama poikkeama viellä pienemmille, mutta hyvä kuntoisille teille. Ei vaan ihan heti olisi uskonut että Pällin voimalaitoksen vieressä on viellä toimivaa asutusta, joutui ajamaan asuinkadun läpi.

Pällistä jatkoin matkaa kohti Kajaanin tietä, ajatuksena kääntyä ennen tietä pienemmälle mettätielle. Mettätie vaan osottaitui peltotieksi, jossa isompi trattori oli myllännyt. Eipä siinnä sitten auttanut kuin lähteä painaan 22 laitaa kohti Utajärven mutkia.

Eikä kaikista ylimääräisistä mutkista voi edes Mioa syyttää. Kun ei oikein 22lla viihtyis, katoin pienen mutkan kautta pääsis Oulujoen viereen penkkatielle. Harmi vaan tie päättyi pihaan, vaikka Mio, google maps kuin maamittauslaitoksen kartta väittäisi että läp pääsis. Eiku takas 22lle ja kilometri lisää niin pääsee ihmettelemään kylttiä, jonka mukaan tie on katkaistu. Argh. PRKL. Ei voi olla todellista. Mutta jääräpäänä jatkoin, reittihän erkanee Saviniementieltä, pääsee sitä läpi. No tietenkäähän ei päässyt ajamalla, muttakun nosti pyörän harteille niin pääsi läpi. Cyclocrossiinhan kuuluu oleellisesti pyörän kantaminenkin; ja välillä jokeen heittäminen. No, minun varusteissa ei noissakaan kisoissa pärjätä.

Pienen kantamisen jälkeen pääsikin sinne mikä oli pienenä tavoitteena; ajamaan Utajärven penkkateitä. Johan oli loistavaa pätkää crossarille, mitä nyt Utaselta takaisin Utajärvelle tultaessa kaipasi hetken maasturia. Se vaan häiritsi hiukan, kun ennen Utajärven salea kait järjen valo koitti pilkahtaa, olo oli että mitvit täällä teen? Muttakun hieman taas evästä tankkasin, litran vissyäkin niin matka jatkui.

Ja matkahan jatkui edelleen vaihtelevissa olosuhteissa. Parhaillaan oli loistavaa sorabaanaa, mutta välillä oikein mukavan mutaista peltotietä. Löytykin semmonen mäki Hyrkkäänpysäkin liepeiltä että ikävä meinas tulla. Ei jyrkkä mutta pitkä, pehmeällä tiellä. Ja tulihan se kyltti ettei saisi olla siellä. On joskus Mion kartan jälkeen ilmaantunut syvä louhos keskelle ei mittään. Onneksi pääsi kiertämään, alkoi ilta pimeneen eikä oikein innostanut ajatus lasketella Hyrkkäänpysäkin mäkeä hämärässä.

Louhokselta ajelin kohti Muhosta. Nesteen kohdalla mahassa kourasi, ja pahasti. Oli pakko pysähtyä syömään. Samalla saakin ladata Mioa kun ei akku kestäkkään sitä 12h mitä paketin kyljessä luvataa, vaikka matkan varrella latailinkin sitä. Eiku Nesteelle nauttimaan tuplaspeciaalihampurilainen ranskanpotuilla.

Syötyäni oli pakko tunnustaa että pimeätäkin alkaa olemaan. Koskakunniintyhmälaiskapaska olin niin lähin matkaan ilman dynamovaloja, niin virittelin varavalon paikalle ja jatkoin matkaa. Toimiihan tuo ledlensserikin, mutta ei sen valossa viitti täysinpimeille reiteille mennä. Viskaalinmäen kävin punnertamassa mutta sitten laitoin Mion opastamaan suorinta reittiä kotio. Mitä en tietenkään totellut. Madekosken kioskilta hain palautusjuomat ja aloin pyöritteleen kohti Oulua ja joen rannan reittejä.

Kotio kuitenkin kerkesin heti ilta ysin jälkeen. Noin 13h meni tälle ei niin keviälle 200km retkelle. Pistää vaan jatkossa miettimään millä lopputalven reissut tekee. Cännäriin saa dynamovalon paremmin kiinni ja siinnä soveltuu välitykset ok tasaisille koville pinnoille. Felttiin ei dynamovaloa saa niin hyvin kiinni, mutta välitykset soveltuu paremmin huonommille (lumisille) teille.

Ja ei, ei sitä ole pakko ajaa näitä reissuja, mutta jos sitä koittas jossakikkaan onnistua kun LEL:lli meni penkin alle.

Ja kun polkeminen on niin mukavaa, pikaisen syömisen, suihkuttelun ja palauttavien juomien nauttimisen sekä pikaisten nokosten jälkeen olin taas sunnuntaina 730 pyörän päällä menossa kohti 08-lenkkiä. Puuh, ny tuntuu siltä olis jottain tehnytkin.