Ei estä sade eikä kylmä

Brevetti sarjan suorittamisessa oli lauantaina ohjelmassa 300km brevetti, joka suuntautui huonoista muistoista välittämättä Puolangan suunnan mäkiin. Edellisen kerran samalla reitillä kärsittiin kylmästä ja räntäsateesta, ja samaa lupaili ennusteet tällekkin kertaa.

 Perjantaina pakkailin pyörän puolihuolimottamasti, onhan näitä jokunen kerta tullut ajettua. Eipä olisi kannattanut. Jäi sitten garminin latauspiuha kotio, kun pussissa oli tarvittavan mini-USB piuhan sijasta puhelimeen mahtuva micro-USB piuha. Tallenne reitistä loppui 277km kohdalla, kun ei saannut ladattua laitetta. Vaihtopaitakin jäi sekä leipäpussit joita olisi loppuvaiheessa kaivannut.

 Lähtöpaikalle ilmaantui lisäkseni 10 muutakin kuskia. Suosio siis vaan kasvaa, 2010 Oulussa ajoi 2hlö 300:n, 2011-2013 3-5 kuskia ja 2014 7.

Cafe satumaa 2015

Cafe Satumaa 2014 Oulujärven kierroksella

Siistissä ryhmässä ajeltiin remontoituun Cafe Satumaahan, on saannut uuden julkisivun entisen hieman kulahtaneen tilalle. Oliskohan lisääntyneellä pyöräilyllä pientä vaikutusta asiaan? Kahvipannut oli kuumaa ja munkkia riitti kaikille kauppiaan lupauksien myötä. Ja tais siinnä tulla muutakin pientä liiketoimintaa leimojen vastineeksi.

 Tauon jälkeen lähdettiin kohti Rokuan kansallispuiston läpi menevälle mukavasti kumpuiluvalle tielle. Parasta baanaa täälläpäin poljeskella, jos jalat vaan olisi kunnossa. Lumista huolimatta otin irtolahkeet pois, mitä myöhemmin hieman kaduin. Mutta kun siellä oli lämmintä; +12°C.

 Jylhämän voimalaitoksen kupeessa oli viellä jäälauttoja. Puolangan suunnaalla järvet oli viellä jäässä. Ei ole näin myöhässä ollut kevät vähään aikaan.

 Reitin ainoa oikean taukopaikka ruuan kera oli Vaalan ABC:llä. Onnistuttiin etukäteisvaroituksesta yllättämään kokki ja syömään soppakattila tyhjäksi. Hetken odottelun jälkeen sai polttoainetta koneeseen. Oulujärven kierrokselle tilattiin isompi kattila.

 Vaalasta lähdettiin hetkeksi Kajaanintien laidalle ja käännyttiin ennen ajamattomalle tielle. Lumipenkat lisääntyi kun suunnattiin Puolangalle. Ja alkoihan se sitten satamaankin. Siinnä kun pysähdyttiin ja lisäsin sadehousut jalkaa kylmien polvien suojaksi, niin samalla katkesi takalokarin kannatin. Patenttikorjauksen avulla pääsi jatkamaan matkaa.

Sateen alettua myös lämpötila romahti 10°C alaspäin. Tämä sai eloa ryhmään, vähemmällä varustuksella olleet kova kuntoiset lisäsi tahtia lämpöjen karatessa, pääjoukko jatko tasaseen tahtiin mäkien nousua ja ite löysäsin jalkojen puutteesta.

Puolangan shellillä kuitenkin koko porukka kokoontui viellä vallaten koko kahvilan. Kaikki lisäsivät vaatetta viimeiselle etapille, myös mainoslehtiä siirtyi lämmöneristeeksi paitojen alle. Itekki laitoin kaikki varusteet päälle ja vaihdoin kuivat talvihanskat käteen. Samalla siirsin rikkoontuneen lokarin laukun päälle, ei taida olla loppumatkasta peesareita lokarista nauttimassa.

 Puolangasta seuraavalle vapaasti käytettävään kaupalliseen taukopaikkaan on 90 km, välillä ei ole yhtään mitään näin aikaisten keväästä, muutakuin yksityisasuntoja, autioita ja joitakin asuttuja. Ja sekin sulkeutuu jo klo 20. Eli ne joilla oli kuntoa, nosti hieman vauhtia keritäkseen paikalle.

Siinnä sitten jäin omaan tasaiseen tahtiin pyöritteleen. Kerran pysähdyin vaihtamaan kuivat hanskat käteen ja ottamaan ainoan kuvan tältä etapilla bussikatoksen alla. Ei oikein viittinyt kaiveskella kameraa esiin kun muutenkin kädet oli märkänä ja kylmissään. Matkalla koin epätodellisen tilanteen, jolle en voinnut kuin itsekseni nauraa; jääteloauto ohitti ja pysähtyi myymään jäätelöä. Itsellä ei tehnyt ollenkaan mieli, jääpuikot oli jo kädessä ja jatkoin vaan matkaa.

Reitille sattuu kolme risteystä, joista toisen jälkeen tavoitin yhden kanssa polkijan, joka oli liian vähäisen varustuksen sijasta valinnut toisen ääripään. Liian tiivis sadeasu oli nostanut lämmöt liian korkeaksi ja oli jättäytynyt letkasta. Yhdessä sitten poljeskeltiin loppumatka. Ylikiimingissäkin oltiin vartin yli 20. Ehkä jos takalokari olisi kestänyt ja Vaalassa olisi soppaa saannut heti, olisi Seolle kerinnyt ajoissa hetkeksi lämmitteleen. Jos ja jos ei auta, katoksen alla vain nopeasti kuivat hanskat käteen ja kohti maalia. Ei tee todellakaan mieli seisoskella hetkeäkään ylimääräistä, nyt tosiaankin olisi kaivannut lisäpaitaa ja paksumpaa kaulahuivia, kun garminin mukaan lämpötila oli vaihdellut -1 ... +1°C välillä.

15h lähdöstä, kaarettiin takaisin lähtöpaikan pihaan. 120km meni kahdella tauolla kylmästä kärsien. Sisällä kuuma kuppi kaakaota ja munkki ja loppuleima ennenkuin horkka iski ytimiin. Ei siinnä enää pysynyt mikään kädessä, kun lämpöä alkoi siirtymään kehoon. Tunti siinnä meni ennenkuin uskaltautui takaisin ulos. Onnekseni kohtalotoveri lupasi kyydittää autolla kotiin, kuolemaksi olisi ollut viimeinen 6km siirtymä niissä oloissa.

Hengissä ja yhtä kokemusta rikkaampana selvisi tästäkin. Puolangan suuntaan en lähde enää ennen kuin kesä-heinäkuussa, sen verta kylmä kokemukset siittä suunnasta. Kotona piti heti ensalkuun käydä laittamassa sauna lämpeneen; ennenkuin kantoi spessun parvekkeelle. Tunti meni saunan ja kuuman suihkun avulla palatessa normioloon, no suhteellisen normaaliin.

Jos kelit oli kova kuskille, niin ei varustuskaan selvinnyt helpolla. Kaikki mukana olleet vaatteet oli märkinä ja päälimmäiset hiekassakin. Elektroniikka alkoi oireileen, Lontoon tuliais takavalo alkoi omia aikojaan välkkymään. Kun asiaa ihmettelin, sain kaataa sen sisuksista vettä pois. Spessun jarrupalat ilmeisesti kulahti hiekka/vesisotkussa loppuun, kahva nyt kuitenkin painuu pohjaan, jotain sivuääniäkin alkoi kuulumaan. Kamerasta kuuluu ylimääräistä rahinaa ja ei meinaa ottaa yhteyttä koneeseen (ehkä tää kiusaaminen loppuu? Toivossa on hyvä elää, kun Usko jo kuoli). Garminikaan ei ottanut yhteyttä, mutta onneksi tokeni yön aikana.

Pääkopassakin kävi kirkkaita ajatuksia. Onkohan tässä mitään järkeä tällä kunnolla? Pitää tosissaan miettiä tulevia koitoksia, ajaako edes loppuja brevetteja tai flecheäkään vaikka sain kerrankin joukkueen kasaan. Noh, katellaan nyt.

Takaisin satulaan

Niin sitä täytyi lopettaa vajaan 3 kuukauden tauko ja koittaa hieman pyöräilyä. Ja kun lyhyemmillä lenkeillä kroppa eikä koppa vihoitelleet, uskallauduin koittamaan hieman pidemääkin lenkkiä.

Jo 7. peräkkäisenä keväänä ensinmäinen pitkälenkki suuntautui Niemitalon Juustolaan, mitäpä sitä hyvää reittiä muuttamaan. Tälläkin kertaa ajo tapahtui randounner-pyöräilyn säännöin brevettinä. Tälläkään kertaa ei tarvinnut yksin lähteä, kun lähtöön ilmaantui 14 kovakuntoista polkijaa.

Esimerkillistä renkaanvaihtoa, 14 katsoo ja 1 vaihtaa

Vetoapua, lähinnä kyllä hidastavaa, saatiin poroilta

Iijokikin oli jo pääasiasa sula

9h ja 2 minuuttia meni tälle keväälle tällä kierroksella. Sateesta saatiin nauttia hetki Nuoritan seutuvilla. Talven löhöilystä sai nauttia kun noustiin Ylikiiminkiin, ei edelleenkään nouse nämä pienetkään mäet vauhdilla.

Tällä reissulla kokeilin juomarepun käyttämistä pidemmällä lenkillä. Paremminhan tuosta tuli naukkailtua kuin juomapullosta. Suuosa on kait päässyt jäätymään liian monta kertaa kun valskasi välillä vettä (käytin reppua joku vuosi sitten lähinnä talvisin). Selkä alkoi valitteleen ylimääräisestä painolastista jossain Ylikiimingin seutuvilla. Pitää jatkaa repun kantamista pidemmillä reissuilla.

Luovutus

Tässä on ollut nyt pari vuotta sellainen hullutus päällä, että olen poljeskellut 200km päivämatkan joka kuukausi. Nyt se loppu. Tammikuun suoritus jäi surkeasti kesken.

Tässä on ollut hieman pahemman laatuisia motivaatio-ongelmia edellisen keskeytyksen jälkeen, niin taukoilin koko alkuvuoden. Perjantaina kuitenkin, jalkojen vastustuksesta huolimatta, pakkasin laukun ja laitoin herätyksen aikaseen pakko 200km mielessä.

Ei olisi kannattanut vaivautua. Vaikka jalat olisivatkin olleet kunnossa, niin ei olisi tullut mitään. Pitkien matkojen polkeminen on kuitenkin pääasiassa pääkopasta kiinni. Kun ei ole motivaatiota, niin ei matka suju. Ja kun ei noita ruokapaikkojakkaan ole pikkuteiden varressa kovinkaan montaa, niin ei intoa saa hyvästä ruuastakaan. Ei nuo ateriakorvikepatukat yms. oikein vastaa kunnon ruokaa siinnä mielessä vaikka kaloreita sisältävätkin. Olisihan sitä tietenkin voinnut suunnitella reitin toisinkin, muttei oulun huonosti auratut klv:t (kelkkaliikenteen väylät) innosta eikä eeskahtaalle samaa isoa tietä viitti ajaa.

No kuitenkin, matkaa hidasti seuraavien kuvien ottaminen. Ja se että huomaat parin kilometrin jälkeen unohtaneesi juomapullot kotiin. Telineessä olevassa termojuomapullossa vesi pysyi näillä keleillä pari tuntia juomakelpoisena, sen jälkeen oli vielä juotavissa kunhan poisti korkin; kylmää mutta märkää. Satulalaukussa oli varavaatteisiin käärittynä oikea termospullo, jossa vesi pysyi kelvollisena maaliin asti. Lisäksi join vissypullollisen Ylikiimingin Seolla ja Liminganportilla.

Lunta on tullut ihan kiitettävästi

Alakyläntiekin on kuin uusi tie kun ajaa pimeän aikaan.

Talvisen reitin suunnittelun tuloksia

Aurinkokin melkein näky

Viimeinen pitkä ajelu talvella

Ensinmäisellä pitkällä samassa paikassa helmikuussa 2013

Oulun kevyen liikenteen väylät hyötykäytössä, kelkkareittinä

Ei ole Tyrnävän suunnalle vieläkään muodostunut pinnanmuotoja.

Mukavan erillaisiahan nämä talviset 200km rykäsyt ovat olleet. Mutta nyt on todettava elaman realiteetit.

Tiet olivat nyt kuitenkin pääasiassa ihan hyvässä kunnossa vaikka lunta tuli viikolla. Pari pienempää asuinkatua maaseudulla ja oulun klvt oli hieman tukossa. Ylikiiminki-Sanginjoen välinen tie oli, kuten oli 2013, kyllä surkeessa kunnossa. Oli semmosta tärryytystä ettei uskoiskaan. Harmi sinällänsä, sillä Haapalehto-Kiiminki-Joloskylä-Ylikiiminki-Sangijoki-Haapalehto olisi 08-lenkille mukava reitti ajettavaksi.

Sääki oli mitä parhain Tyrnävälle asti; pikkupakkasta ja leppoisaa myötätuulta. Tyrnävällä alkoi tuulee voimakkaasti ja lauhtu. Limingasta saikin polkea navakkaan vastatuuleen kotiin asti.

Eli olosuhteita ei voi syyttää ettei 200km täyttynyt. Reilu 14h meni 184km polkemiseen ja olin niin valmis heittämään pyörän Oulujokeen. Nyt aletaan ihmetteleen miten saisi jalat ja pään toimimaan ennen kevään koitoksia. Kuitenkin jätän nämä pitkät ajot pois ohjelmasta.

Ensi kesän tavoitteeksi laitan vain brevet-sarjasta selviämisen ja isomman (pidemmän?) tavoitteen siirrän kesälle 2016.

Eli tämä blogi on kuollut ainaskin huhtikuun loppuun asti. Katotaan sitten uudestaan.

Talvipäivänseisaus 2014

Syssyn mittaan höykättiin järjestämään Ouluun talvipäivänseisaus pyöräily, varjona Tampereelle tapahtuvalle viralliselle ajolle. No, järjestäminen vaadi kuin kutsun laittamista samaiselle sivulle ja facebookkiin.

Päivämäärän lähestyä, alkoi sähköpostiin tippumaan ilmottautumisia. Eli sitähän tarttee lähteä ajeleen kelistä huolimatta.

Viikko ennen ajoa oli kuluvan "talven" paras keli ajella pyörällä. Ajeleskelin sitten 08-lenkin sakkolenkiksi 200km jouluisen pakkolenkin. Oli oikein mukavaa ajella kun oli mukava keli, pikkupakkasta ilman sadetta. Sen jälkeen piti olla helppo viikko edessä auton ratissa, pashat. Vuokrasin yksi ilta läskipyörän iltalenkkia varten ja sain paidan hikeen raskaahkolla lenkillä. Se siittä levosta. Kuumeenkin sain :(

Kuitenkin, jonkusen reittiversion tein valmiiksi vähälumista ajoa varten. No, kun talvipäivänseisaus koitti, ei ollut niin vähälumista, kuten siihen asti oli ollut. Satoi lunta koko päivän. Kuitenkin Oulun lähtöpaikalle ilmaantui 8 innokasta pyöräilijää lisäkseni. Pari lähti kiertämään Juustolan lenkkiä ja muut tyytyivät varmasti turvallisiin klv:hin soratie maustein.

Eli matka lähti kohti Muhosta, lumisateessa, jatkuvassa lumisateessa, ei niin tuorein jaloin. KLV oli koko ajan heikosti aurattua ja teillekkin oli päässyt kertymään lunta ja nimismiehen kiharaakin. Jossain Juurusojan liepeillä, Viskaalimäen jälkeen paljastui karu totuus. Ei tällä kunnolla ole mitään järkeä ajaa. Ajelin sitten porukan perässä Oulun baariin ja otin baarin antimia kotieväiksi pettymystä hukuttamaan. Ajoseura ajeli yön mittaan n.220km, Juustolan lenkille lähtenyt n. 240km ja 08-lenkin kapteeni soolona 270km. Etelässä ei oltu veteliä, ajelivat pahimmillaan yli 300km. Kuopion maestrokin ajoin ajon aikana 200km mutta varasti lähdössä ja kokonaismatkaksi tuli kait n.260km. Ja pahin kaikista polkasi 400km, Oulu-Jyväskylä välin. Jotakuinkin apauttia rallaa 30 polkijaa ajeleskeli tämän vuoden talvipäivänseisauspyöräilyssä. Osallistujamäärä kasvoi merkittävästi viime vuoteen verrattuna, ainaskin Oulussa (2013 1kpl, 2014 8kpl). Suaattaapi olla että vuoden päästä ajellaan taas.

Mittariin kertyi 110km ja energiaa paloi 3400 kCal. Kesällä 108km lenkillä meni 1200 kCal. Vaikka tilastot (kesän suoritus 08-lenkin aurinkokannella myötätuuleen) aina valehtelee, niin oli raskas lenkki.

Sunnuntai aamusta sitten heräsin jalat vielläkin hapoilla ja pahemmin hikisenä kuin koko 110km pyöräilyn aikana. Tais iskeä oikea kuume pyöräkuumeen lisäksi. Se onkin kunnollisen työntekijän merkki että sairastaa viikonloppuisin ja lomilla. Se vaan ihmetyttää, miksi minuun sitten iskee vapailla?

Muutaman kuvan kerkesin ottaan, paljoa ei irti saa näillä panostuksilla mutta kuitenkin.

Extempore 200

Joulukuun 200 tuli ajettua extempore meiningillä, kun oli kohtuu mukava keli pitkästä aikaa. Sunnuntai aamusta heräilin vaihteeksi ajoissa ja aamiaisen syötyä lähin 08-lenkin lähtöpaikalle Haapalehtoon pikku mutkan kautta. Kasiksi shellille ilmaantui lisäkseni 17 kovakuntoista pyöräilijää, joita peesasin Haukiputaan Seolle munkkikahville. Munkkien jälkeen tehtiin mutka Martinniemeen missä kävi stragedinen virhe, jouduin hetkeksi vetohommiin. Kuitenkin, vajaa 100km sai peesailla muita.

Minä ja 16 kovakuntoista (1 kameran takana) Haukiputaan Seolla. (Kuva Risto P.)

Shellillä höykkäsin yhtä lähtemään ajamaan auringon laskuun, kun ei meinaa osallistua talvipäivänseisausajoon, jossa ajetaan laskusta nousuun. Järki oli sillä päässä, kuitenkin kolmeen mieheen polkastiin Kaakkurin TB:lle kahville/lounaalle. Kaakkurista sitten torttukahvin jälkeen ajeleskelin mutkien kautta auringonlaskua jahdaten kotio syömään. Tässä vaiheessa käväsi järjen valo ja sammutin garminin. Mutta valon sain sammutettua ja syöpöttelyn jälkeen hyppäsin taas pyörän päälle.

Iltalenkin suuntasin Kiiminkiin, ensin ajeleskelin Koittelinkoskille, jossa hetken ihastelin kosken pauhua ja valoja. Rantareittiä polkasin Kiimingin lähiöön ja skippasin ABC:n ajatuksella juoda kahvit Jäälissä. Kiimingistä jatkoin matkaa uutta klv:tä pitkin Alakylään ja sieltä palailin osin omia jälkiä Haipuskylään mistä oikasin rallireittiä pitkin Jääliin toteamaan että Shellin baari on lopettanut toimintansa. Dääämn, meni viimeiset glykoosit tms. pari km sitten. Eiku suorinta tietä Jäälin grillille nauttimaan pekoniburgeria. Burgerin voimilla valuin kotigrillille hakeen saunakaljat hieman liikaa mutkitellen.

Eli tämmöinen virheitten suma. 13h meni kaikesta huijjaamisesta huolimatta: 100km muitten peesiä, ilman brevettivarustusta (tosin en kaivannut laukuista kuin toista patukkaa). Enkä nyt edes pahemmin retkeillyt, paitti Koittelissa. Fiksusti ovat valaistuksen toteuttaneet sinne.

Tämmöinen mutkittelevä jälki jäi garminin muistiin: