Kesäloma! osa 1

Se olis heinäkuu, Suomalaisen työläisen kesälomakuukausi. Vaikka onhan sitä lomaa pidetty joskus kesä- tai elokuussakin. Jotku pitää vasta syksyllä. No, kuitenkin 30.6, vain yhden päivän lomasta siirtämällä, täyttelin toimistolla tuntikorttiin heinäkuun kohdalle vuosilomaa vastaavan kustannustiedon.

Ja kuten jo monena (2004-2013) kesänä, tällekkin kesälle on luvassa pyöräilyä ihan riittämiin.

Ennen varsinaista lomareissua, kävin lämmittelemässä lihaksia Rajaväylän lenkillä; Torniosta Ylitornioon ja takasin. Eksyin vain hieman vauhdikkaampaa porukkaan niin meinasi mennä suorittamiseksi. Kukkolankosken luona hyppäsin junasta pois ja kävin koskea kattomassa, kuten aina sielläpäin liikkuessa. Kuitenkin 144km (oikasin ilmeisesti jossakin) meni taukoineen alta viiden tunnin, kovavauhtinen lenkki minulle. Mäkiäkin kun oli muutama enemmän kuin Oulussa, vaikka Aavasaksan päällä ei käytykkään.

Lomalla ajattelin koittaa kuntoani ajamalla 1000km brevetin, vaikka kuussatanen meni miten meni.Ja kun reitille halusin maisemia tylsän tien sijasta, oli valintakin suorittamisen kannalta heikko. En siis lähteny tasaselle pohjanmaalle, vaan suuntasin itään. Aina tykänyt enempi sen suunnan teistä ja maisemista. Kummallakin suunnalla olen kyllä itekseni retkeillyt jo pariin otteeseen. Ja päälle viimevuotiset brevetit Pohjanmaalla ja Savossa.

Sunnuntai-illasta pakkailin pyörään laukut ja varusteet; kahdet ajokamppeet, yöksi lisävaatetusta sekä sadevarusteet. Loppumatkaa ja öitä varten nakkasin mukaan vielä mikrokuitupyyhkeen ja kalsarit sekä kevyet kengät. Etulaukkuun meni sitten normieväitten sekä elektroniikan lisäksi extraisoakku, extraeväitä (mm. kofeiinijauhetta) sekä saniteettivermeitä; tärkeimpänä lailinen douppinki eli nenäsumute. Ja valmiiksi voin paljastaa, käyttämättä jäi vain varvassuojat (varpaitten suojaamiseen kylmähköllä kelillä) ja windstopper-pipa. Alkaa jo oppimaan mitä oikeasti reissulla tarvii. Varaosat oli taas onneksi turhaan mukana. Varasisuri kyllä meni sitten kotio jäänneen "kisa"kiekkoon kun oli reissun aikana jysähtänyt risaksi.

Kelit meni vaan alkukesän surkeasta "surkeaksi". Ennusteet lupasivat koko viikolle yli 25°C:n helteitä. Ei auttanut alkaa muuttamaan suunnitelmia het alkuunsa ja lähdin tunnin aikasemmin liikkeelle hakemalla Shelliltä lähtöleiman.

 Vain noin 24°C lämmintä klo 7 (garminin login mukaan).

 Alkuloman ainoat "sadepisarat" Ylikiimingin hautuumaan sadettimista.

 Oululaisesta näkökulmasta mäkinen maasto. Alkumatkasta n.135km oli pääasiassa ylämäkeä. Sitten alkoi maaston muodot vaihteleen kunnolla. Tälle suunnalle voisi järjestellä jonkin sortin lenkin kesällä, jos kiinnostuneita on. Vuoton Joutsen on mukava paikka pysähtyä kahville. Nyt menin vain ohi kun ei ollut vielä auki.

Tuttu maitolaituri. Omistaja laittanut tonkan estämään epämääräisten ihmisten makkoilut.

 Ensinmäinen maakunnan rajan ylitys. Nyt ei ollut Kainuu niin Nälkämaata kun löytyi aikaistetun lähdön ansiosta auki ollut lounaspaikka. Viikonloppuisin ole oikein muuta kuin grilli ja paikallinen shelli kauppojen lisäksi auki.

 Lounaan ja pullojen tankkauksen jälkeen päästiin itse asiaan. Paahtumaan 9% nousuissa. Näitä oli useampi peräkkäin Hyrynsalmelle asti

 Hyrynsalmella hoksasin sillalta tämmöisen pikkuveijarin; ketun. Oli toinen kohtaaminen kun kerkesin nappaamaan ketun kuvan vauhdista. Edellisen kerran onnistuin Vaasassa 2008. Yöllä sitten meinasin ajaa viellä ketun päällekkin. Kumpikohan säikähti tilannetta enemmän?

       

  Kontiomäen seutuvilla alkoi kertymään pilviä taivaalle. Eine vaan mitään auttaneet, lämpötila pysyi liian korkeana pitkälle yöhön. Yölläkään ei kovin kylmää ollut, alimmillaan 13°C. Huikea ero, kun päivän maksimi oli 33°C

 Hyvien ja kestävien lokareiden etsintä maantiepyörään jatkuu. SKS Raceblade long:n takalokari katkes vauhdissa alle 2000 käytetyn kilometrin jälkeen. Kestävyyteen voisi auttaa se, ettei niitä sovittaisi liian leveitten päälykumien kaveriksi. Laatikossa annetaan max. leveydeksi 23mm ja itsehän mukavuuden haluisena käytän 25mmsiä kumeja.

Aurinko alkaa jo hieman laskeutumaan kun saavun Sotkamoon.

 Kun pekoniaterian jälkeen jatkan matkaa, on aurinko jo melko alhaalla. Seuraavat 9 kuvaa otin yöetapin aikana (Sotkamo-Iisalmi). Helle oli syönnyt kunnon ja innon. Aikaa oli palanut päivän aikana liikaa juomahuollon vuoksi. Ja kun helle syö jalat, niin menohalutkin on vähäisiä. Siinnä sitten yön "pimeinä" hetkinä mietittiin jatkoa ja sen mielekkyyttä.

 edes maakunnan raja ei saa aikaan riemunkiljahduksia.

 Mut nää öiset järvimaisemat, tätä joutu ihaileen liiankin kauan.

Joku varista isompi ja tuntemattomampi lintunen.

 Sitten alkoi aamu valkeneen ja Sonkajärven paikallinen maajussien lomittaja kaasutteleen pienellä hiacellaan. Paluu arkeen ja matkan tekoon.

 Ja sitten arki lyö 10kgn hienosäätölekalla päin kasvoja. Karttaharjoituksen perusteella tästä piti mennä leviämpi väylä. Normitilanteessa sitä ois vaan nauranut ja palannut omia jälkiä pitkin paremmille teille. Mutta ei nyt hellepäivän ja 380km jälkeen nälkäisenä paljoa naurattanut.

Mutta Iisalmen apsin aamiaiskattaukselle pääsin hieman heikompia teitä ajellen. Mutta eihän se haittaa kun alla on 4. kertainen Paris-Roubaixin voittanut runko ja läskit renkaat kuvioilla.

Sitten vaan katkes tämän hevosen selkä. Apsilla ei ollut enää katettuna aamiaista. Joutu tyytymään "vitriiniaamiaiseen". Ei muuten vastaa viime vuotista lähes hotellitason aamiaista. Siinnä se sitten kypsyi päätös keskeyttää suoritus ja vaihtaa retkivaihdepäälle. Tulevien päivien aikana ei olisi tarvinnutkuin kuroa tunnin aika kiinni lisäämällä vauhtia mikä jo nyt romahti helteitten takia. Eikä sääennusteet luvanneet ollenkaan hyvää, vaan päivälämpötila nousisi lähipäivinä. Eih, mä oon vaan tällänen tavan tallaaja, en urheilija; en ainakaan se kovakuntoinen. Tämä päätös vaan sulkee sitten ensi kesän PBP:n pois kuvioista. En usko että elokuussa olisi Pariisin seudulla yhtään viileämpää. Ja muutenkin, jokin ratkaisu pitäisi keksiä muutenkin näihin helleongelmiin.

 Jakun päätös keskeytyksestä on tehty, on hyvä unohtaa valmiit reitit ja ajella rauhassa Lapinlahdelle tapaamaan kanssatyhmää.

 Ainoa vaan, että suunniteltu reitti olisi viennyt asfalttia pitkin Lapinlahteen, Garminin suunnitelma ei.

 Muuten meni sorapätkä hyvin, mutta etulokarin kiinnitys petti. Onneksi ei sada.

Lapinlahteen kerkesin mukavasti ennen kanssatyhmää, jotka tunnistaa sinivalkoisesta ajopaidasta ja maantiepyörään viritetyistä laukuista. Tämä sankari ajeli hellekeleissä 600km aikarajoissa (alle 40h) Kuopiosta Ouluun ja takas.

Lapinlahdessa mietin jatkoa, jatkanko suunnitellulla reitillä matkan varren hotelliin ja kävässä kattelemassa oikean rock-legendan patsasta (Juice Leskisen patsas Juankoskella) vai paikkaan mistä saa varmasti bussikyydin jonnekkin seuraavan hellepäivän aikana. Ei siinnä kevyesti k*rpiintyneenä enää innostanut kikkailu, joten jatkoin "hyvien" kehotusten myöten 5-tietä Kuopiota kohden. Eipä ole muuten hetkeen pelottanut ajella tien pientareellaa kuin nyt kun en löytänyt asfaltoitua vaihtoehtoa (Lapinlahti ei kuulu fillari-GT-kartastossa Itä-Suomeen). No, Pöljän kylttikin jäi kuvaamatta mutta tietänette että pöljä olen  ilmankin.

Siilinjärvellä olin valmis hotellimajoitukseen. Samaan aikaan vaan viereiselle linja-autoasemalle saapui bussi mikä meni Kuopioon. Joten eiku siihen ja viestiä Kuopioon että olen sinne tulossa.

Kuopiossa sitten huoneen ja siviilikamppeitten hankinta. Hieman ruokaa sekä suihku ja tirsat ja kaverin kanssa iltaa istumaan järvipatiolle. Siinnä sivussa mietin jatkoa. Risteily Savonlinnaan olisi lähtenyt torstaina, muttei viihdy kahta päivää samassa hotellissa tms. joten aamusta menen bussi asemalle ja hyppään ensinmäisen lähtevän bussin kyytiin hellepäivää viettämään.

Alla suurinpiirtein ajettu reitti. Olisi siittä 400km brevetin saannut jos olisi halunut mutta sehä on jo ajettu.

Jatkuu seuraavassa postauksessa

Oulu-Savo-Oulu

Taas oli viikonloppuna ohjelmassa munkkikahvia ja hillitöntä syömistä Oulusta Savoon poljeskelun lomassa.

Shellillä päivän ensimmäistä munkkikahvia nauttiessa, paikalle saapui neljä muutakin 600km brevetin polkijaa.

 

Yksi Oulun seudun parhaista pikkutaukopaikoista, Montan voimalaitoksen alue. Nyt ei pitkään ihmetelty vaan jatkettiin matkaa kohti Kylmälänkylää.

Paras tapa poljeskella Muhokselta Kylmälänkylälle on maatalousrattorin peesissä, kunhan rattorissa ei ole lanta/lietekuormaa. Nyt ei ollut ja päästiin mukavan kevyesti matkavauhtia (30kmh) kohti ensinmäistä kontrollia.

 Kylmälänkylän Cafeen ohi ei pääse pysähtymättä, nyt vaan nautin viilentävän jäätelön ja karsean makuisen putous-brändätyn cola-juoman.

Lauantaisesta kehkeytyi inhottavan lämmin ja matkan varrelle sattuneiden kauppojen oven pieliin ilmaantui tyhjiä pulloja kun täydennettiin nestevarastoja kivennäisvesillä. Itseä autto sen verta ettei jalat kramppaileet ollenkaan.

 Lehmätkin ovat päässeet ulos laitumille. Randounnerithan kirmaavat jo huhtikuussa ajamassa 200km brevettiä; tyhmimmät ympärivuoden.

 Vaakatasossa ovat Savonkin tiet suorassa, mutta pystysuunnassa alkaa olemaan mutkia, kieroja ovat nuo savolaiset.

Puinen tunneli edessä.

 

 Kuvasin saman joen jo ensimmäisellä pitkällä lenkillä

 Kiuruveden tieikoni viimeisimmältä ja ensinmäiseltä (2011) pitkältä lenkiltä. Tämän kertainen oli 4. kuussatanen ja 6. kerta yli 500km matkoissa.

Ja ajettiinhan ikonin ohi 2013, silloin vaan oli "hieman" märempää kun poljeskeltiin ukkosrintamassa Nivalasta Kiuruvedelle.

Kiuruveden apsin sisätilat oli kuumempia kuin ulkotilat, mutta patio oli mukavasti varjossa ja ruoka oli totutun makuista.

Sinne ne hyvä kuntoiset karkaa vastamäissä. Helle alkoi tuttuun tapaan hyydyttämään jalkoja jopa normaaliakin aikasemmin. Ei sovi tähän ruumiin rakenteeseen yli 21°C:n lämpötilat.

Matkan kääntöpisteeksi Pielavedeltä löytyi Satamaravintola Laituri. Voittaa kädet alhaalla huoltoasemien baarit 10-0.

Auringon lasku Pielavedellä. Pitänee kesällä lähteä Järvi-Suomen suuntaan näkemään näitä lissää ja auringon nousukin kun ei taaskaan sateen takia sitä päässyt näkeen.

Reitille joutui valitettavasti helluntain takia valitsemaan isompiakin teitä. Nelonen oli kuitenkin hiljainen klo 1 aikaan yöllä. Ja onneksi löytyi pari pienempää pätkää ajettavaksi. Sorapintaisia teitä olisi ollut tarjolla, mutta kun ei kunnosta etukäteen tiedä ja sateella asfaltiltakin kertyy moskaa rattaisiin ihan riittämiin, niin ei niille sitten menty.

Pihtiputaalta päästiin pois neloselta kun kurvattiin kohti Köyhänperää (kuva kyltistä v.2005). Alkumatkasta jouduttiin hieman kierteleen, kun suunnitellulla reitillä olikin isomman sortin tietyömaa, no 1km ei merkkaa paljoakkaan näillä matkoilla, viellä tässä vaiheessa kun oltiin ajettu vasta reilu 400km

 Haapajärven läheisyydessä alkoi helteen väsyttämät jalat ja unen puute vaivaamaan. Puolipakolla pistin muut jatkamaan matkaa ja jäin omaan tahtiin elpyen jatkamaan matkaa kohti Haapajärveä. Paikallisella apsilla tavoitinkin muut ja olin sen verta virkistynyt että pikaisen aamiaisen jälkeen jatkoin matkaa, muitten jäädessä lämmitelemään/torkkumaan.

Matka jatkui kohti Nivalaa, missä muut saivatkin kiinni hitaan karkulaisen. Kuitenkin kun poljeskeltiin kohti Haapavettä, alkoi taas torkuttamaan ja maitolaiturit näyttämään houkuttelevilta. Eiku pois junan kyydistä ja maitolaiturille vartin koomaan.

Kooman jälkeen sain porukat taas kiinni Haapaveden apsilla torkkumasta. Siinnä syödessä tuli mieleen että bussitkin kulkee vaikka pyhä onkin. Kun sain syötyä, oli muut jo valmiina jatkamaan matkaa. Järjen valo vilkahti kopassa ja päätin jäädä apsille viellä elpymään. Vaihdoin sitten sutjakkaasti ahtaassa vessakopissa ajovarusteet ja täyttelin pullot ja jatkoin matkaa.

 Reitille sattui risteys, missä joutu valkkaamaan suunnan. Pulkkilaan nelosen varteen oottamaan bussia tai pyöräilen kohti Oulua. Se vähäinenkin järjen valo sammui kun polkasin kohti Karhukangasta.

 Ja mikäs oli jatkaessa, kun sopivin välein oli tarjolla tasaista ja kuivaa makuualustaa, kuvassa luksus mallia tyynyllä varustettuna.

 Sitäkun tasaseen mutta varmaan tahtiin pyörittää jalkoja, niin sitä huomaa olevansa 60km päässä kotoa. Sehä ole kuin 10% kokonaismatkasta ja polkasee koska vaan ihan arkenakin työpäivän päälle kahteen tuntiin. No, nyt ei ollut arkipäivä, päiväkin ollut jotain muutakuin tietokoneen ääressä istumista, mutta istumista kuitenkin. Reilu 3h meni viimeisellä 60km:llä.

 Matkaa auttoi tympein ja vaarallisin 30km pätkä reitillä. Paavola-Liminka välin olen ennenkin kyllä pyöräillyt 86sta pitkin, mutta aikasten aamusta. Nyt illasta autoa ja rekkaa riitti aivan kiitettävästi siihen että katse suuntautui 2m eturenkaasta ja koneesta otettiin irti kaikki mitä sai.

Loppu sitten naatiskeltiinkin hitaasti lohivoileivän voimalla, mikään makea ei mennyt enää kurkusta alas. Shellillä piti kuitenkin ottaa viellä munkkikahvit kun sattui olemaan lämpimiä tarjolla.

Yllä suunniteltu reitti, todellinen ei mahtunut kun garmini tunkee gpx-tiedostoon omiaan ja gpsies rajoittaa reitin bittimäärää. Todellinen poikkesi Kestilän maisemareitin ja Pihtiputaan tietyömaan kierron osilta. 36h 20min kului aloitus- ja lopetusleimojen välillä, lähtiessä arvoin kokonais ajaksi 36h. Nopeammat ajoivat 34h. Varusteita oli just sopivasti, ainoat käyttämättömiksi jäi silkkihanskat ja tietty kasa varaosia. Tjaa osa eväspussin sisällöstä jäi syömättä kun sulivat tunnistamattomaksi möykyksi.

Garminin tilastoja:
kokonaismatka: 602km
kokonaisnousu: 1950m
keskinopeus: 24kmh (maksimi 67kmh)
kokonaisajoaika: 24:52
kokonaisaika: 36:20
kuluneet kalorit: 9123kCal (tankkaus epäonnistui, reilu kilo katos)

Maanantai lusmuilin vapaalla kotosalla makoillen sohvalla välillä torkkuen. Kaupassa käväsin pyörittelemässä, bilteeman penkki menee vaihtoon kun sattui takamukseen. Tilalle tulee verstaalla pyörivä Riva-satula, minkälainen on myös spessussa. Tonnisen ajo taitaa tällä kunnolla jäädä ajamatta, ainakin 75h:n aikarajassa.