Kuiva ja lämmin 300

Kun kausi saatiin polkastua käyntiin viime viikolla, on siittä hyvä heti jatkaa. Viikolla ilmeni kahden seuraavan lauantain sääennusteet, jotka lupasi ensinmäiselle aurinkoista ja seuraavalle sadetta koko päiväksi. Eiku pieni aikataulu muutos kalenteriin ja viestiä muutamalle kanssatyhm... pyöräilijälle aiheena 300km brevetti. Mukaan lähtikin yksi, kohti uusia ja hiljaisia teitä.

 Reitti suuntasi etelään, eikä lähtöpaikan liput luvanneet niin kevyttä pyöräilyä. Vastatuuleen ensin 150km ja sitten tuuli kääntyy ja tullaan takas lähtöön.

 Tuttu ja turvallinen taukopaikka. Oli vaan viellä kiinni niin nautittiin omia eväitä terassilla. Tulevaisuuden varalle muistiin että aukeaa nykyään vasta klo 11 (sulkeutuu 22), Ja paikallinen kauppakin on lyhentänyt aukioloaan, aukeaa vasta klo 9.

 Paavolasta lähdettiin pienemmälle tielle. Alkumatka Luohualle oli melko karseeta tietä, mutta sitten parani sen verta että pysty aerotikuillakin ajamaan.

Alpualle on avattu kauppa, mikä sopi hyvin suunnitelmiin. Sai ensinmäisen kontrollin pienemmän tien varteen eikä joutunut ajaan 86:sta pidemälle Oulaisiin asti.

 Lunta täällä etelän suunnalla on huomattavasti vähemmän kuin edellis viikon reitillä; lähinnä enää puukasojen alla ja varjopaikoissa. Säät lämpeni ikävästi aamuisesta pikkupakkasesta; n.+10°C:hen. Pessimisti vaan varustautui lähinnä räntäsateeseen niin mukana ei ollut kynsikkäitä vaan talvihanskoja. Talvihansikkailla ei tuo ajon aikainen syöpöttely onnistu niin helposti. Vaatetta sai kuitenkin vähentää muuten.

 Haapavesi on mäen nyppylän päällä, kolmesta suunnasta sinne hivuttaudutaan loivaa ylämäkeä pitkin, ja neljänteen suuntaan joko poistutaan vilkaasti tai tullaan ylös hitaasti ja hartaasti.

 Uutta ennen ajamatonta tietä, kuvassa kyllä ollaan hieman tuulen suojassa ja edetään klv:tä pitkin, tarvinutkaan polkea ensin kuin 115km. Ajamatonta tietä oli reitillä n.60km.

 Randonneurien lisäksi lehmät on päässyt ulkoileen.

 Kärsämäen neste valikoitu kääntöpaikaksi. Ajatuksena oli syödä siellä, mutta harmillisesti ennen haapavettä iski kauhee nälkä niin piti sitten tukea abc:tä. Meni kyllä panini ja munkki muun ohessa kitusiin.

 Ennusteista huolimatta, tuuli ei kääntänytkään suuntaa. Loppumatka saatiin ajeleskella huomattavasti kevyemmin myötätuulessa.

Pajun kissojakin alkaa ilmaantumaan

 .

 Tuttu näky kaikissa vastamäissä, kevyempi ja parempi kuntoinen kaveri karkaa horisonttiin. Taukopaikoilla sitten höpistiin sosiaalisiin tarpeisiin.

Yhden Mannisen tiiän, muttei se niin iso ole että oman kylttinsä ansaitsisi

 Kärsämäki-Kestilä väli ajeltiin pikku sateessa, muttei se nyt kastellut. Sadelahkeita kuitenkin hieman kaipasi reisiä lämmittämään. Sadehousut olisivat olleet aivan liian lämpimät.

Mutta ilta-aurinko alkoi vielä lämmittämään yksinäistä polkijaa (ja paistamaan toki suoraan silmään)

Jäätelökioskit ovat viellä talvisäilössä Temmeksen suunnalla.

Auringon lasku Lännentiellä

Maaliin ajettiin just parahiksi nauttimaan lämpimät kaakaot ja munkit ennen paikan sulkeutumista. Kaveri ei kuitenkaan lopuksi päässyt taukojen välillä kuin n.15min karkumatkalle, niin poljekeltiin maaliin yhtä aikaan kun kävi ylimääräisen mutkan Tupoksella. 306km matkaan meni sopivasti alle sallitun 20h, tästä on hyvä jatkaa kesän päätapahtuman aikataulutusta.

Sitten pyörät autoon ja kotioihin. Palautusjuoman ja suihkun nautittua olikin täysin valmis sängyn pohjalle. Sunnuntai näytti valkenevan sateisena, onneksi kärsin yhden kaljan krapulaa niin ei tarvinnut vaivautua lenkille. Muutenkin luulen että alkaa epävakaisemmat kevätkelit vaikuttamaan tällä seudulla. Onkin nyt hyvä pitää taas pikkutaukoa ja jatkaa tästä toukokuun puolenvälin tienoilla kevyellä 400km. Jollekkin toiselle viikonlopulle kehittää joku muu pidempi lenkki, kun ei flecheen pääse lähtemään. Eihän se sovi, että toukokuussa poljeskelee vähemmän kuin huhtikuussa; noususuhteistahan harjoittelun pitää olla.

Alla reittikartta halukkaille.

Lumitilanteen tarkastus

Kevät koitti ja on aika aloittaa brevetti kausi. Kalenteriin merkkasin 9.4 ajettavaksi tavaksi muodostuneen Juustolan kierroksen. Aamusta päivä valkeni mitä mukavimpaan pyöräilykeliin, aurinko paistoi ja oli suhteellisen lämmintä.

Sää houkutteli lähtöpaikalle toistakymmentä pyöräilijää. Ei tarvinne ilmeisesti yksin ajaa. Lähtöselvityksiä tehdessä ilmeni vaan että osa on lähdössä porukkalenkille brevettiä ajavien joukkoon. Kaikille joiden kuulin tulevan vain ajeleen, muistutin kovaankin ääneen että brevet-sääntöjen mukaan brevetillä saa peesata vain toista brevettiä ajavaa pyöräilijää.

Lähtö koitti ja piha tyhjeni. Minulla ei ollut enää mitään tietoa kuka oli brevetillä ja kuka porukkalenkillä. Kaikki näytti vaan lähtevän samaan suuntaan. Iihin polkiessa (ja yhden autoilijan jo hermostettua) tein päätöksen keskeyttää Juustolan kierros brevetin. Samoihin aikoihin takaa tuli isohko ryhmä pyöräilijöitä joilta muistin ottaneeni kausimaksun, koska pysähtyivät; annoin heille kausimaksun takaisin. Nopeamman ryhmän jäsennille palautetaan rahat sitä mukaan kun saadaan yhteyttä.

Ne, jotka ovat ajamassa brevettiä, hoitakoon ACP:n byrokratian itse ja huolehtikoon sääntöjen noudattamisesta. Ja koska sen verta usea oli haluamassa vain mukaan ajamaan, vedin tästä sen johtopäätöksen ettei Oulussa ole tilausta järjestetyille breveteille vaan ennemminkin porukkalenkeille. Tämän johtopäätöksen perusteella sitten päätin perua kaikki järjestelemäni brevetit. Se, joka haluaa brevettejä ajaa, voi asian hoitaa itse ja ne jotka haluaa ajaa porukkalenkkejä, voivat järjestellä niitä..

Itse jatkan brevettien ajoa. Tämä seuraamus vaan helpottaa omaa toimintaa, kun ei tarvitse miettiä taukoja yms. siten että ne toimii hitaammille ja nopeammille. Riittää että ne toimii omalla rauhallisella tahdilla (5-6h/100km taukoineen). Ja lähdötkin voi tehdä nyt vapaamin eikä noudattaen talvella tehtyä ohjelmaa. Jos sattuu tulemaan räntää ajopäivänä, voi ajoa siirtää ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä. Ja parasta, 300km matkan lähtöä voi siirtää hieman aikasempaan, niin kerkiää hakemaan palautusjuomat ;)

Koska en tiennyt kuka ajaa mitäkin, lähdin ajamaan reittiä itekseen sooloajona. Haittoina tiellä oli vaan pari sinne eksynyttä poroa ja jokunen tukkirekka. Matka taittui Juustolaan mukavasti, alle 5hn olin lounaskattauksella. Yli-Iissä nautin tietenkin munkkikahvit ja muuta pientä.

Juustolasta lähin jatkamaan matkaa maha täynnä, niin täynnä ettei pystynyt taipumaan aerotangoille. Sinne olisi pitänyt pystyä menemään, kun tuuli kääntyi vastaiseksi. Ylikiimingissä oli sitä vaille ottamassa kaljan kontrollilla, mutta tyydyin kuitenkin kahviin, Nälkä ei vaivannut viellä yhtään.

Ylikiimingistä lähdin ajeleen Kiiminkijoen vartta pitkin, lehdissä oli povailtu että se voisi tulvia tänä viikonloppuna. Muutama jääpadon alku näyttikin jo olevan, mutta vain yhdessä kohtaa oli tie poikki tulvan vuoksi. Joki alkoi tulvimaan sunnuntaina, eli päivää liian aikasten olin liikkeellä.

Siinnä mielentilassa ei enää viittinyt illan hämärtyessä ajella ylimääräisiä mutkia vaan säädin reittiä lennosta sen verta että shellillä mittarissa oli 201km. Aikaa retkeilessä meni n.11h.

Niin, lunta vielä oli koko matkan ajan ojan puolella. Ei kuitenkaan enää ollut jäätä tiellä, kuten joskus aikaisemmin. Paikoin alkaa olemaan tulvimisen merkkejä pelloilla.

Tässäpä muutama kuva reissulta:

Kaisun kahvilalla oli toinenkin pyöräilevä asiakas

Parkakosken padolla piti käydä taukoa pitämässä

On tämäkin kohta Iijokea ollut joskus enemmänkin jäässä täällä kun on poljeskellut

hiljainen on Ylikiimingin kylätie,

Koittelinkoskella piti pysähtyä syömään eväitä

Uusi testissä ollut varustus tuntuu lyhyellä kokemuksella toimivan. Vaakaputken alla oleva laukku ei heilunut ja juomapulloon pääsi käsiksi (tosin piti vaihtaa sivustaladattaviin). Aerotikut toimii silloin kun mahassa ei ole liikaa ruokaa, pitää olla tarkkana syömisen kanssa. Tikkuihin köytetty kuivasäkkikin tuli mukana ilman ongelmia, rumahan se vaan on. Paksummat kumet eivät ainaskaan hidastaneet menoa, ehkä olivat jopa nopeampi kuin kapeempi kun ei niin tarvinut varoa tien epätasaisuuksia.

Näin se on kevät koittanut ja kausi polkastu käyntiin. Parin viikon kuluttua polkasen 300km:n brevetin, sään sen salliessa. Jos joku haluaa poljeskella 300km brevetin, niin mukaan saa lähteä.

Vuodesta toiseen

Vuosi 2015 oli ja meni. Vaiherikas vuosi voisi sanoa tällänen tasaseen valkoisen viivan tuijjottaja sanoa.

Alkuvuosi oli pe*seestä; pyörä ei kulkenut minnekkään ja ajoinkin pyöräharrastevuosieni surkeimman kuukausimäärän helmikuussa, vain 49km. En käynnyt kertaakaan lenkillä ja sattuneista syistä en kulkenut 2,5km työmatkaakaan pyörällä. 200km lenkki kuukaudessa-projekti loppu täysin hajonneena tammikuussa.

Ylikunto; vmäinen tauti. Lekuritkaan eivät helpolla pysty ilmeisesti toteamaan.. Netistä lueskelin muitten kokemuksia ja vertasin omiin tuntemuksiin. Sitä se kait oli alkuvuoden vaikeudet. Ajatuskin pyöräilystä syletti ja syke nousi pelkästä portaitten noususta; unesta en sanokkaan mitään.

Brevet-kausi alkoi kuitenkin heti huhtikuussa, ja kaikesta huolimatta olin mukana ajamassa ja ajoja järjestelemässä. 200km meni viellä vanhoilla meriiteillä. 300km alkoi hyvin, mutta loppui kelien mukaisiin tunnelmiin; räntää, vettä -1 ... 0°C lämmintä. En ole ikinä palellu niin paljon kuin maalissa loppuleimaa hakiessa.

Huhtikuussa tapahtui "siviilissäkin"; vaihdoin työpaikkaa ja taas sai luvan kanssa polkea työmatkaa. Matkakin piteni kerralla 2,5km vajaaseen 9km. Muttei se tässä auttanut, Oulujärven kierros toukokuun puolessa välissä oli yhtä tuskaa, kun heti alkuun ajettiin aivan liian lujaa kuntoon nähden. Vaikka höllättiin, oli Kylmälänkyläntie ennätysmäisen pitkä polkea puolikuoleena.

Flechen, randounnerien kokoontumisajon, maali siirettiin Tampereelta Jyväskylään ja sain kasattua joukkueen lähtemään. Ajohalutkin alkoi jo hiljalleen löytymään. Säät ei vaan sattuneet tällä kertaan kohdilleen. Kestilään saakka madeltiin 20 ... 25 m/s vastatuuleen ennen kuin luovutin ja muut peesasi.

Super Ranounner-mitalin kiilto silmissä, ja PBP:hen Oulusta lähtien iloksi kattelin reitin 600km brevetille. No, oli se jo muutenkin valmiina, kun piti itekkin alunperin osallistua. Harmi vaan kun kunto oli nyt mitä oli ja aikasemmalla kerralla meni akillesjänne. PBP järjestetään seuraavan kerran 2019; hmmmh.

Ennen kuntohuippua pitää käydä pohjalla. Nyt se sattui minulle 600km räpellyksessä. Vaikka ajamisen ilo alkaa jo löytyä, ei kunto riitä. Ja jos on keskeytettävä, niin parempi Ylivieskassa kuin Moffatissa.

Matkan päätteeksi päätetty pyöräilyn lopetus päätös kesti kaksi viikkoa ja osallistuin sitten paikallisiin massa-ajoihin. Elama kuitenkin alkoi hiljalleen hymyileen; kävin ajamassa vauhdikkaan kenraaliharjoituksen ennen lomaa. Ja lomalla sitten täytettiin super tyhm... randounerin titteli kun pelkällä sinnillä ajoin 600km suorituksen. Loppuloman ajelinkin sitten ketjut loppuun.

Ja kun oli viellä kesää jäljellä, kävästiin Urhon kievarissa ja paluumatkalla koin pahimman teknisen murheen pitkillä matkoilla ajovalon hajottua. Ja kausihan on hyvä lopettaa revittämällä 200km 8h 20min, eipä ole ennen pitänyt miettiä kontrollien aukenemista.

Loppuvuonna sitten oikein ajellutkaan. Talvipyörän kuitenkin vaihdoin uuteen; ei vuotta ilman uutta pyörää. Sillä koitin käydä kerran viellä pitkällä mutta syyssateet saivat kääntyyn takaisin. Talvipäivänseisauksen ajoin kuitenkin, Pattijoen kautta Tupokselle oli hauskaa, sitten tuli taas mieleen VMP eli v*ttu mitä paskaa teitten sulattua alta.

Se oli semmonen vuosi tällä kertaa; kovat kuskit polki pariisista brestiin ja takas, mää tuskailin Suomen kesässä. Alkuvuoden ongelmista huolimatta, matkaa taittui reilu 10tkm. Pitää olla tyytyväinen siihen, etenkin kun elämän iloa katosi useampi kilo.

Semmoinen oli vuosi 2015. Ja sitten hieman vuoden 2016 suunnitelmia.

Vaikka treenaaminen kuuluu urheilijoille, vaihdan alkuvuodeksi tapojani. Alan hoitaan selkää ja koitan saada vauhtia ajoon. Selkää koitan hoitaa uimalla ja kuntosalilla. Ja vauhtia koitan houkutella spinningissä ja ehkä hiihdolla. Pyöräilyä vähennän talvikaudella, töihin kuitenkin koitan polkea, mikäli ei sada lunta. Ei pyöräily kuitenkaan 2015 helmikuun tasolle laske. Ja pitää sitä terapialenkki (100+km) käydä kerran kuukaudessa ajamassa. Tammikuun terapialenkki suuntautui jäätietä hyödyntäen Hailuotoon.

Pyörän päälle palataan tosissaan huhtikuussa, sillon kun alkaa uusi brevet-kausi. 200km reitti on varmaan tuttu ja turvallinen. 300km reitti ei suuntaa Puolangalle, vaan vaikkapa Kärsämäelle, sielläkun ei ole tullut poljeskeltua. Ajot voisi aloittaa ajoissa, heti teitten sulettua niin olisi pienempi riski huhti/toukokuun vaihteen räntäsateisiin. Oulujärven kierros on vakiinnuttanut paikkaansa toukokuun puoleen väliin. Jos saa joukkueen kasaan eikä tuule samaan malliin kuin 2015 voisi sitä polkaista Flechenkin.

Kesäkuussa voisi katella vähemmän ajettuja maisemia. Jos VR saa junat kulkemaan, voisi käydä ajamassa HSH:n. Vaikka pari paikallista 600km reittiäkin olisi mahdollisilla yöpymispaikoillakin tallessa. Jos en HSH:n mene, koitan varmaan soolona ajaa yhden niistä kesäreissuun valmistaumisena. Juhannuksen tienoilla voisi koittaa "pimeetä" yöaikaista ajoa jatkamalla yöpyöräilyn jatkeeksi Iin shellille aamiaiselle. Tämä kuitenkin vain jos sattuu olemaan kuiva keli.

Ennen lomareissua kesä/heinäkuun vaihteessa, voisi ajella tempona Hepokönkään kahvilaan ja takaisin; tulisi huoltovapaa 300km brevetti samalla. Tai jos intoa on, niin Suomusalmelle asti 400km brevetti. Kumpaisessakin vain 2 kontrollia ja kaupat jne. hidasteet vähissä.

Heinäkuussa olisi varmaan sitten loma. Hieman olen tässä miettinyt lähtöä Ruottiin Sverigetempot:iin; alustavalta reitiltä olen ettinyt valmiiksi taukopaikkoja. Paluu maalista ihmisten ilmoille on vaan hieman haastava. Ja maaliin pitää päästä vähintään hakemaan tavarat. Helpommalla pääsisi jos ajais monena kesänä aatellun Nuorgam-Helsinki(hanko) reitin. Ei olisi ajallisestikaan mitään paineita, kun olisi vain oma ajelu. Ruotti pitäs tempoilla n.177h:ssa. Noh, keskeytyksistä on jo kokemusta.

Kumpainenkin matka kuitenkin vaatinee taas uusia varusteita, ei riitä 9l takalaukku ja sooloajoihin voisi olla paikallaan lepuuttajat; jolloin ei voi käyttää ortliebin etulaukkua. No, sole mikää harraste jos ei vie kaikkia rahoja ja vapaa-aikaa. Mut halukkaat sponssit, ottakaa yhteyttä :)

Kesäloman voisi päättää parin vuoden tauon jälkeen Syöteajon ajamalla. Maratonpyöräilyynkin voisi keritä, muttei bussikyyti innosta. Kumpikin kuitenkin leppoisia porukka-ajoja. Posiollekkin pitäs jäniksenä polkasta. Jänishommista tulikin mieleen; myllynpyöräily (nyk. Auran pyöräily) olisi taas elokuussa, lauantaina 300km ja sunnuntaina leppoisa 130km.

Jos viellä noitten jälkeen olisi hengissä, voisi elo/syyskuun vaihteeseen järjestellä 600km brevetin. Kuulostaa siltä että loppukesälle olisi enempikin osallistujia. Voisi siinnä ite vaikka rentoutua kontrolli-mökillä palautusjuomaa nauttien ;) Kausi kuitenkin päätetään tutulla reitillä.

Näyttää kesän kalenteri olevan melko täynnä. Saapa nähä mitä kaikkea kerkiää ajaan, kun olisi mahdollisesti muutakin elämää.

2016 suunnitelmia saa, ja on jopa suotavaa kommentoida bloggerissa/twitterissä/facebookissa tai ihan vanhan kansan malliin naamatusten; lenkillä tai muuten.

Munkkikahvilla tavataan!