sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Lumitilanteen tarkastus

Kevät koitti ja on aika aloittaa brevetti kausi. Kalenteriin merkkasin 9.4 ajettavaksi tavaksi muodostuneen Juustolan kierroksen. Aamusta päivä valkeni mitä mukavimpaan pyöräilykeliin, aurinko paistoi ja oli suhteellisen lämmintä.


Sää houkutteli lähtöpaikalle toistakymmentä pyöräilijää. Ei tarvinne ilmeisesti yksin ajaa. Lähtöselvityksiä tehdessä ilmeni vaan että osa on lähdössä porukkalenkille brevettiä ajavien joukkoon. Kaikille joiden kuulin tulevan vain ajeleen, muistutin kovaankin ääneen että brevet-sääntöjen mukaan brevetillä saa peesata vain toista brevettiä ajavaa pyöräilijää.

Lähtö koitti ja piha tyhjeni. Minulla ei ollut enää mitään tietoa kuka oli brevetillä ja kuka porukkalenkillä. Kaikki näytti vaan lähtevän samaan suuntaan. Iihin polkiessa (ja yhden autoilijan jo hermostettua) tein päätöksen keskeyttää Juustolan kierros brevetin. Samoihin aikoihin takaa tuli isohko ryhmä pyöräilijöitä joilta muistin ottaneeni kausimaksun, koska pysähtyivät; annoin heille kausimaksun takaisin. Nopeamman ryhmän jäsennille palautetaan rahat sitä mukaan kun saadaan yhteyttä.

Ne, jotka ovat ajamassa brevettiä, hoitakoon ACP:n byrokratian itse ja huolehtikoon sääntöjen noudattamisesta. Ja koska sen verta usea oli haluamassa vain mukaan ajamaan, vedin tästä sen johtopäätöksen ettei Oulussa ole tilausta järjestetyille breveteille vaan ennemminkin porukkalenkeille. Tämän johtopäätöksen perusteella sitten päätin perua kaikki järjestelemäni brevetit. Se, joka haluaa brevettejä ajaa, voi asian hoitaa itse ja ne jotka haluaa ajaa porukkalenkkejä, voivat järjestellä niitä..

Itse jatkan brevettien ajoa. Tämä seuraamus vaan helpottaa omaa toimintaa, kun ei tarvitse miettiä taukoja yms. siten että ne toimii hitaammille ja nopeammille. Riittää että ne toimii omalla rauhallisella tahdilla (5-6h/100km taukoineen). Ja lähdötkin voi tehdä nyt vapaamin eikä noudattaen talvella tehtyä ohjelmaa. Jos sattuu tulemaan räntää ajopäivänä, voi ajoa siirtää ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä. Ja parasta, 300km matkan lähtöä voi siirtää hieman aikasempaan, niin kerkiää hakemaan palautusjuomat ;)

Koska en tiennyt kuka ajaa mitäkin, lähdin ajamaan reittiä itekseen sooloajona. Haittoina tiellä oli vaan pari sinne eksynyttä poroa ja jokunen tukkirekka. Matka taittui Juustolaan mukavasti, alle 5hn olin lounaskattauksella. Yli-Iissä nautin tietenkin munkkikahvit ja muuta pientä.

Juustolasta lähin jatkamaan matkaa maha täynnä, niin täynnä ettei pystynyt taipumaan aerotangoille. Sinne olisi pitänyt pystyä menemään, kun tuuli kääntyi vastaiseksi. Ylikiimingissä oli sitä vaille ottamassa kaljan kontrollilla, mutta tyydyin kuitenkin kahviin, Nälkä ei vaivannut viellä yhtään.

Ylikiimingistä lähdin ajeleen Kiiminkijoen vartta pitkin, lehdissä oli povailtu että se voisi tulvia tänä viikonloppuna. Muutama jääpadon alku näyttikin jo olevan, mutta vain yhdessä kohtaa oli tie poikki tulvan vuoksi. Joki alkoi tulvimaan sunnuntaina, eli päivää liian aikasten olin liikkeellä.

Siinnä mielentilassa ei enää viittinyt illan hämärtyessä ajella ylimääräisiä mutkia vaan säädin reittiä lennosta sen verta että shellillä mittarissa oli 201km. Aikaa retkeilessä meni n.11h.

Niin, lunta vielä oli koko matkan ajan ojan puolella. Ei kuitenkaan enää ollut jäätä tiellä, kuten joskus aikaisemmin. Paikoin alkaa olemaan tulvimisen merkkejä pelloilla.

Tässäpä muutama kuva reissulta:

Kaisun kahvilalla oli toinenkin pyöräilevä asiakas
Parkakosken padolla piti käydä taukoa pitämässä








On tämäkin kohta Iijokea ollut joskus enemmänkin jäässä täällä kun on poljeskellut




hiljainen on Ylikiimingin kylätie,


Koittelinkoskella piti pysähtyä syömään eväitä




Uusi testissä ollut varustus tuntuu lyhyellä kokemuksella toimivan. Vaakaputken alla oleva laukku ei heilunut ja juomapulloon pääsi käsiksi (tosin piti vaihtaa sivustaladattaviin). Aerotikut toimii silloin kun mahassa ei ole liikaa ruokaa, pitää olla tarkkana syömisen kanssa. Tikkuihin köytetty kuivasäkkikin tuli mukana ilman ongelmia, rumahan se vaan on. Paksummat kumet eivät ainaskaan hidastaneet menoa, ehkä olivat jopa nopeampi kuin kapeempi kun ei niin tarvinut varoa tien epätasaisuuksia.

Näin se on kevät koittanut ja kausi polkastu käyntiin. Parin viikon kuluttua polkasen 300km:n brevetin, sään sen salliessa. Jos joku haluaa poljeskella 300km brevetin, niin mukaan saa lähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti