Mitä tulikaan tehtyä

Vuosi loppuu, aika vetää yhteenveto.

Vuosi alkoi uhmakkaasti. 5.1 ilmottauduin elämäni kovimpaan koitokseen; Lontoo-Edingburg-Lontoo brevettiin. Semmoinen kevyt 1400km pyöräily. Tätä ennen en ollut ajanut kuin pisimmillään brevetti-säännöillä 600km ja retkeily meiningillä 1100km 10 päivässä. Ja maastokin oli ennenkokemattoman mäkinen. Ilmottautuminen antoi suuntaviivat alkuvuoden vapaa-ajalle; pitää treenata.

Alkuvuoden värkkäilin salilla reenaten keskikroppaa ja välillä spinningissä hikoillen. Keskikropan takia kävin jopa hiihtämässä parikertaa, kokonaiset 2 kertaa 10km.Helmikuussa otin ja ajoin ensinmäisen pitkän harjoituksen; 200km lumisilla teillä. Lämpötila oli kuitenkin nollan vaiheilla, kovilla pakkasilla ajelen vähemmän. Minkä koin nahoissani kun talvilomalle sattui kovahko pakkasjakso; viikon verran auringon paistetta ja -25 ... -20°C pakkaset. Ajo kuitenkin meni kivuttomasti ja tyhm... harjoitteen uusin maaliskuussa uudelleen. Huhtikuussa pitkät harjoitteet helpottuivat kun pääsi 35mm:sten nastarenkaitten sijasta ajamaan 25mm slikseillä. Loskaa ja jäätä kyllä riitti huhtikuunkin reitillä, kun Paavolassa mentiin varjopaikan läpi.

Yhdenlaiseksi pyöräilykauden avaijaiseksi on muodostumassa Kuusamo GT-niminen pyöräilytapahtuma maaliskuussa Kuusamon lumisilla, ja mahdollisesti kylmilläkin teillä. Tapahtuma on järjestetty nyt kahdesti ja kumpaakin olen osallistunut ja seuraavaankin osallistus jos vaan aikataulullisesti onnistuu. Tämä talvinen ajo mentiin itsellekkin hieman kylmissä olosuhteissa, lähtiessä oli -20°C "lämmintä". Aurinko kuitenkin pelasti koko päivän ja mustia laseja tarvittiin auringonlaskuun asti.

Toinen tavaksi muodostunut kevät lenkki on vuoden ensimmäinen 200km brevetti, joka on suuntautunut Niemitalon juustolalle. Nyt kuitenkin käytiin ensin Oulun eteläpuolella ottamassa tuntumaa paljaaseen asfalttiin. Kun tässä vaiheessa vuotta, puolen vuoden paksurenkailun jäljiltä, oli kova polte päässä maantielle niin heti seuraavana viikonloppuna käytiin tarkistamassa Iijoen jäätilanne. Ajon aikana eivät viellä jäät padottaneet, mutta jo maaliin tulon jälkeen sai kuulla veden nousseen reitille.

Kun kausi oli korkattu, oli aika sairastua. Kevätsarjan 300km brevetti piti jättää väliin lentsun takia. Hieman harmitti ajella lähtöpaikalta kotia räntäsateessa. Myöhemmin koitin ajaa 300km itsekseni yhtenä sunnuntaina, mutta vastatuuleen painaessa olisi maaliin pääsy ollut myöhään ja maanantain työt olisivat olleet tavallistakin ikävämmät joten soitin noudon kesken matkan.Mutta saipa nauttia kevään ensilämpöaalloista kevät varusteissa, ts. liikaa vaatetta mukana.

Toukokuun lopulla oli myös jo perinteeksi muodostuva Oulujärven kierros, 400km brevetti. Kierrosta olen ajanut aikasemmin jo kolme kertaa pienemmissä 2-4 polkijan porukassa. Tänä vuonna kuitenkin ajoa markkinoitiin ja järjesteltiin Oulun vuoden pyöräilijän toimesta ja heti aamusta aurinkoille ja lämpimälle lähtöpaikalle ilmaantuin toistakymmentä innokasta. Ja saatiinhan sitä nauttia auringon paisteesta ihon palamisia myöten ja aamuauringon nousu, siinnä on aina sitä jotain.

Kesäkuussa aloin sitten tosissaan poljeskelemaan. Paukku 2000km rajakin muistaakseni ensinmäistä kertaa, ja kunnolla paukku kun tuli poljettua 2400km. Tommosia lukemia saa kun ajaa 600km ukkosmyrskyssä ja auringonpaisteessa sekä käväsee Kittilässä mutkan lounaalla. Olikin semmoinen Lapin mutka ettei toista, lyhyissä kamppeissa sai ajaa melkein koko matkan, Rovaniemellä joutui laittamaan sadekamppeita hetkeksi. Juhannuksenakin oli ajatus ajella paljon, mutta vettä tuli siihen malliin että poljeskelin vain Oulun seudun pyöräilyperinteeseen kuuluvan yöpyöräilyn 100 muun polkijan kanssa. Sai siinnä Muhoksen Nesteella hetken jonottaa munkkikahvia.

Heinäkuun koittaessa alkoi jo hermostuttamaan. Päätin vaihtaa LEL:iin lähtevän pyörän ja se piti sitten koeajaa täydessä varustuksessa. Pikkuporukassa käytiin ajamassa kilometrin lenkki; pystysuunnassa, vaakassa matkaa tuli 300km. Ajo vastasi jotenkunten LEL:n päivämatkaa ja olo oli viellä toiveikas.

Loppukuusta sitten lähdin pyörän kanssa ensikertaa ulkomaan reissulle. No onhan sitä tietty Norjassa ja Ruottissa käyty pyörän kanssa mutta niitä lasketa. LEL:ssä menikin kaikki sitten reisille. Ennen ajoa en saannut viikkoon kunnolla nukuttua ja ajon aikanakin porukan nukkumistauot eivät soveltuneet itelle niin keskeytyshän siittä tuli kun meinasi nukkua loppuvaiheessa pyörän päällä. Nukkuminen kyllä onnistuu ajaessakin, kokemusta on aikaisemmilta reissuilta. Mutta hitusen sanoisin olevan vaarallista hommaa. No, ollaanpa nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja olihan tuo hyvä reissu muuten kaikin puolin.

Reissustakun palasin, oli pahin into valkoisen viivan tuijjottelulle loppu. Kuitenkin sain jonkin verran ajettua; jokavuotisen Syöteajon ja Sorasyötten sekä uuden tapahtuman eli GG Kuusamon. Kotosalla keskityin enemmän sorateille maantien sijasta. Mukavaa vaihteluahan se sekin. Pitää ensi kesänä ajaa enemmänkin.

Noo, kävinhän sitä syssyllä muutaman pikkulenkin asfaltillakin, 340km pikamatkan Oulun lähivuoristoon Paljakan seudulle ja ruska-ajot Puolangalle ja Kukkolankoskelle.

Syksyn saavuttua palasin 200km lenkkien kimppuun. Lokakuussa ajelin mukavassa syyskelissä sorateitä pitkin mutkan Utajärvellä. Maaliskuussa vaihtelevissa keleissä; eka 100km vastatuuleen loskaisilla teillä ja loput lumisateessa, etelänteitä. Tälle reissulle loppuikin sitten haihahtelu ympärivuoden randounner-ajeluista kun meni aikaa 15h. Joulukuussa kuitenkin ajelin talvipäivänseisausajona läpi yön 236km. Tulipahan reissun päätteksi tiputtua 08-junastakin.

Ja teinhän minä viime vuona muutakin kuin pyöräilin; kasasin uuden arkipyörän. Ny mennää arkisin aina peugeotilla.

 

Ja kun työ on mitä on, niin autoilinkin ympäri Suomea 15 000km edestä. Tuossa on kyllä myös omiakin ajoja; mm kuusamoon ja syötteelle. Pitää koittaa vähentää ensi vuonna omia ajoja.

No tilastollisesti vuosi oli seuraavanlainen:
Pyörälenkkejä  n. 100 kpl; 0,5 - 70h, 15 .... 1000km
Kuntosalilla 45 kertaa (spinninkiä ja lihaskuntoa) abaut tunti kerrallaan.
Hiihtoa 2x10km, voisi hiihtää jos olisi lunta.
Pyöräilykilometrejä; lenkillä n.10 500 km ja arkiajoja n.2 100 km
aikaa ja kaloreita lenkeillä paloi riittävästi: n.475h, n.281 000 kCal

Vaikka kaloreita paloi, ei paino tippunut vuoden ensinmäisestä päivästä viimeiseen päivään mennessä. Kesällä kyllä näytti pahalta että saavutetuista linjoista joutuu luopumaan, vaikka parhaansa teki sen estämiseksi:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

prkl ku tuli nälkä. Ja tuossahan on vaan esimerkkikuvia matka-eväistä. Lisäksi syöty kymmeniä banaaneita, paljon kuivattuja hetelmiä, järkyttävissä määrin suklaa- ja energiapatukoita, jokunen geelikin nielty ja purkillinen ja useita irtopusseja urheilujuomajauhetta on mennyt. Mutta senhän takia tässä pyöräillään että saa syödä hyvällä omalla tunnolla.

Tämmönen oli vuosi 2013. 2014 ei varmaan paljoa eroa, vois kuitenkin hieman vähentää omia autoiluja, työajoja saisi tietty tulla lisää. Brevetti-sarjan ajanen varuiksi, kauden päämatkaa en ole kuitenkaan viellä päättänyt mutta matka on jossain 1500 ... 2100km paikkeilla, mutta millaisella reitillä, sitä ei viellä tiedä.

Talviyön lenkki

Talvipäivänseisaus, vuoden pisin yö. Mikä olisikaan parempi syy ajaa läpi yön? Randounners Finland järjesteli kokoontumisajon Tampereelle. Sen verta syrjässä oli, että suunnittelin reitin vain Seinäjoelta Tampereelle, mutta kuitenkin sitten jänistin mahdollisia kylmiä kelejä etten ilmottautunut, reitille kun sattui vain yksi 24h asema ja muutenkin taukopaikkoja oli vähän laisesti.

Kun en ollut manseen lähdössä, piirtelin reittiä Oulun seudun 24h asemien välille. Viikolla paikallinen randounner-toveri kyseli mukaan 200km lenkille aamulähdöllä. Muttakun sattui perjantaille hauska pikatyökeikka niin en ollut klo 6 kykenevä pyörän päälle, niin varjo-ajo ajetaan lumisateen uhasta huolimatta. Ilmatieteenlaitoksen mukaan lähtö 14:04 ja maalissa sunnuntaina klo 10:30. Auringosta ei voinnut asiaa varmistaa kun se pysytteli pilvien takana. Reitiksi valkkasin helpon, pääkopassa jo olevat. Mio:ta en viittinyt ottaa käyttöön, vaikka sain sen tokenemaan tehdasresetin avulla. Nyt retkeillään ilman valmista reittiä ja ilman aikataulua tauon sattuessa aina sopivasti kohdalle.

Lauantai aamusta virittelin felttiin satulalaukun ja taaksekkin dynamovalon. Eipä tarvi huolehtia takavalojenkaan pattereista. Takalaukkuun pistin varuiksi lisävaatetta, jos keli sattuisi kylmeneen ja vaihtohanskoja yms. kosteiden kelien varuiksi. Lisäksi oli tietenki varaosia ja evästä.

 Ensin päätin käydä Muhoksen Nesteellä kahvilla, kun se ei kuitenkaan ole 24h asema ja sinne vie mukava reitti ja takasin voi tulla hieman eri reittejä. Tiet oli kyllä jäässä, välillä jään päällä oli hiekkaa/soraa välillä taas ei.

 Kun jättää päätiet ja menee sivummalle löytää kuvan mukaisia hyvin valaistuja pyöriä. Matkan varrella on (muistaakseni) mummopyöräkin koristeena, mutta sitä ei ole valaistu yhtä näyttävästi. Pieni kuvarasti tehtävä Oululaisille pyöräilijöille, käykää kuvaamassa mainittu pyörä. Kuvan pyörä on Laukan sillan läheisyydessä, kysytty pyörä lähempänä Madekosken siltaa.

 Lätty- ja munkkikahville kiersin taas uuden yllättävän kovan mäen kautta. Kyllä ikäviä mäkiä täältäkin (valitettavasti) löytyy. Harmi vaan, että tahtovat olla sorateillä. Tämänkertainen taitaa vaan olla asfalttipintainen; joskus kesällä Muhokselle suuntautuvalla 08-lenkillä vähän mäkitreeniä?

Kyläraitilla ja nesteellä sai taas aiheuttaa hämmennystä ihmisissä, eikö muhoksella ole ennen pyöräilijöitä nähty. Aivan varmasti on, kävinhän siellä mm. viime maaliskuussa.

Paluumatkalle olin säästellyt pienempiä teitä, joita sitten välillä kateltiin kännyn karttojen avulla, ei kaikkea voi varmisti muistaa. Tosin kännyn karttaan ei ole luottamista, Muhoksella menin pari kertaa umpikujaan kun kartan reitillä ei ollut talvikunnossapitoa.

Paluumatkalla koittelin taas Viskaalimäen nousua, ikävä se on kun tiellä on irtoloskaa. Juurusojalla pääsin nauttimaan pimeydestä, hieman vaan Oulun/kempeleen valot häiritsi.

Mutkien kautta poljeskelin kotio syömään ja säätämään/vaihtamaan varustusta. Pari kippoa kahvia kitusiin leivän ja muun kera ja matka saa jatkua tunnin taukoilun jälkeen kohti Tupoksen iltapalaa.

Tupokselle lähdin kierellen rantateitä, kävin katsomassa Nallikarin talvitilanteekin. Sinnehän on asennettu valotaidetta. Harmikseni Toppilan ja Nuottasaaren savut näyttivät että saan nauttia vastatuullesta. Eiku vähän luovimaan, käydään Oulunsalossa mutka. Harmi vaan alkoi sitten ennusteiden mukaisesti sataan lunta. Ei onnkesi niin pahasti kuin marraskuussa, mutta raskaaksi meni keli.

Kun Tupoksen ABCn tie risteyksessä ei ollut viellä 50km täynnä, lähdin käväseen haaransilloilla. Vanhalla nelosella on sen verta leviä piennar että mahtuu pyöräkin kulkemaan. Ei kyllä paljoa ollut liikennettä; neljä autoa tuli vastaa ja yksi takaa tällä lenkillä.

Absilla söin sitten kahden kattauksen iltapalan; ensin kahvin kakkupalalla ja päälle sitten pekoniaterian. Meni siinnä sivussa jottain muutakin. Jos paikalla ei olis ollut huutavaa mustalaispariskuntaa niin ihan mukava taukohan tämäkin olisi ollut.

Apsilta ajoin melkein suorinta reittiä kotio. Mitä nyt hieman kiertelin Kokko- ja Linnakankaan uusia asutusalueita. Hiljasta oli. Harmillesti päädyin kääntymään "paremmin" auratulle reitille niin jäi uusi oikaisu Metsokankaalle ajamatta.

Kaupungin läpiajon jälkeen suuntasin pohoiseen sen verta pitkälli että sai 100km täyteen tälle lenkille. Teillä alkaa näkymään harmillisen paljon revittelyjälkiä. No toivottavasti ovat jo menneet nukkuun känniään pois. Muuten ainoa liikenne oli juhlijoita kuskaavat taksit. Rauhassa sai ajella Pateniemeen asti. Yllättävän paljon pyöräteillä on auton jälkiä. Ilmeisesti kunnossapidon päivystäjä on käynnyt toteamassa autolla ettei reittejä tarvi aurata. Eikä sitten auroista näkynyt jälkeäkään.

Kodin pihaan kurvasin sopivasti klo 600, jolloin kello herättelee varuiksi 08-lenkkiä varten. Sopivasti siis kerkiää kahvit keittää ja hieman syödä ennen kuin lähtee viimeiselle etapille.

Shellille kerkesin ajoissa, sain nauttia kupillesen kahvia ennen lähtöä. Hieman alkaa jo väsyttään. Letka lähti kohti Juurussuota. 15km ajon jälkeen totean ettei jaloissa enää riitä potkua eikä tarkkaavaisuus ole kohdillaan, niin erkanen letkasta ja lähden valumaan kohti maalia.

Ja tosiaankin valumaan. Ei ole enää kuntoa puskea huonosti auratuilla teillä yhtään nopeempaa. Turhankin tiheään pysähtelen nauttimaan matkaeväitä ja tuijjottelen vaan kelloa, millo se aurinko nousee. Hitaasti ja kohtuullisen varmasti etenen kohti kotia. Kaukovainiolla totean että pitää pysähtyä tyhjennykselle. Lumen alla olikin "yllätysyllätys" jäätä, mikä saa ukon heilumaan ja lyömään kyljen pyörän putkiin pirun kipeästi. Siittä vaan matkan teko hidastuu. Kuitenkin, heti 15min auringon nousun jälkeen kurvaan kotipihaan.


238km kertyi yön aikana matkaa, 11 000 kcal paloi energiaa. Hieman on ollut heikko olo koko päivän. Jaloillaan ei ole viittinyt olla. Parikoneellista pyykkiä pesin ja samalla torkkuen ja syöden.

Polari ehdottelee 6 vrk lepojaksoa. Sen se nyt saa kun on kuitenkin joulun pyhät edessä.

Hyvää joulua kaikille!