Ei sitten alkanutkaan. Meinas, ei vaan pääsi, muutama ruma sana kun aamulla vilkaisi ikkunasta ulos. Koittamassa kuitenkin käytiin kaverin kanssa. Martinniemeen asti polettiin ja palattiin takaisin. Kauden voi aloittaa myöhemminkin.
Ryöt on nykyään enempi vähemmän reissaamista, niin pitää sitä hyödyntää. Sopivasti kauden alkuun tuli reissu Suomen turkuun, niin siellähän pitää polkea. Ensin oli suunnitelmissa 300km, muttakun kausi alkoi miten alkoi lyheni matka 200km:n. Reitti suuntautuun Kemiönsaarelle, koska en ole siellä vielä pyörällä käynnyt. Muut ilmansuunnat turun ympärillä on jo poljeskeltu moneen otteeseen.
Kuvasta ei ehkä näy niin hyvin, mutta alkoi satamaan räntää. Tätä olikin ennusteissa, ei haittaa; tuttua ainetta. Tuulikin oli melko voimakas ja lännen puoleinen. Vielä ei tuuli niin haitannut, kun oli enemmä sivusta.
Räntäsateen ja tuulen sekä yllättävän kovan liikenteen vuoksi kuvaaminen jäi vähemmälle. Ei saa kaivettua kameraa sadetakin alta minigrip pussista märillä syyshanskoilla. Olivat muuten hyvät, eivät olleet kylmät missään vaiheessa.
Kemiön kylällä aattelin juopasta kahvit. Eivaan ollut oikein kahvipaikaa tarjolla reitillä. Tyydyin syömään suklaatia ja jatkoin matkaa. Muutaman kilometrin jälkeen näkyi keidas ja kurvasin munkkikahville. Siinnä muille aiheutti hilpeyttä, kun kurasella selällä ja naamalla meni sisään. Ei enää ikinä lokarinkorvikkeilla liikenteeseen. Täyspitkät kuraläpällä sitä olla pitää. Eivaan oikein pyörä mahdu autoon sisään niillä. Kattotelineeseen en pyörää jätä töitten ajaksi olemaan vahtimatta.
Kahvittelun jälkeen piti tehdä päätös. Ajanko Käsnäsiin vai Taalintehtaalle. Käsnäsiin mennessä joutuu ajeleen samaa reittiä takaisin, Taalintehtaalle mennessä pääsee käymään Teijon kansallispuistossa. Taalintehtaalle siis.
Teollisuusalue tuli ensinnä vastaan ja kahvila/grilli tehtaan kyljessä. eiku sisään. Mutta en tilannutkaan ateriaa vaan tyydyin kahviin, ei ollut niin nälkä että grilliruokaa olisi halunut syödä. Hieman sitten kiertelin kylällä ja kahtelin vanhemman puoleista rakennuskantaa.
Matka tehtaalta jatkui vielä ajamattomia teitä pitkin Kemiön kautta tuttuun risteykseen, jossa ole ennenkin taukoillut.
Kesällä 2011 ajeleskelin etelärannikolla ilman kiirettä retkivarustuksella nähtävyyksiä kierellen. Vain yhtenä päivänä oli huono keli, ukosti melko reippaasti kun poljin Salosta Perniöön. Nyt joutu välillä meneen brevetti-hotelliin pitään tuulta ja kylmää vesisadetta. Patukan mittaisen jälkeen suuntasin Teijjoon.
Tällä kertaan laskeudun alas Mathilden satamaan toiveena saada ruokaa. Nettisivujen ja tievarsimainosten mukaan sitä on saatavilla. Ja varmasti onki. Paikka mihin eksyin oli vaan katettu valkoisin pöytäliinoihin ja muutenkin näytti sellaiselta paikalta ettei tämmönen sotkuinen pyöräilijä ole kovin tervetullut. Menin sitten viereiseen kahvilaan. Muutenhan tämä on paljon mielekkäämpi kontrollipaikka kuin abc-liikenneasema. Hienoja maisemia ainaskin.
Se vaan, että Teijon tie oli prun mäkinen. En edellisestä kerrasta asiaa muistanutkaan kun koitin päästä ukkosta karkuun.
Paimion nurkilla alkaa epätoivo jo valtaamaan alaa. Vauhtia tasasella siinnä 15kmh ja alamäkeenkin pitää polkea. Muistan sitten että Paimiossa on Neste-asema. Ja että sieltä saa varmaan ruokaa! Eiku sinne ja kerrospekonijättipurilaisateria naamariin. Taas jaksoi, n. 20kmh. Alkoi vaan tuleen kiire, alkaa aika loppumaan. Kaarinassa on sopivasti kilometrit täynnä ja olen n.21 aikaan siellä. Ei vaan tule huoltoasemaa tms vastaan että saisi maaliintulomunkit (palautusjuomat) leimaa hakiessa. Vain isoa markettia tien toisella puolella.
Emme anna asian häiritä. Jatkamma matkaa auringonlaskuun. Hotellin vieressä on 24h asema ja palautusjuomaa on huoneessa.
Sopivasti aikarajassa sain kuuman kaakao mukin kouraan, ollut loppujessaan kiirekkään. 5 min jäi pelivaraa aikarajasta. Yllättävän hyvin pääsi turkkusenkin läpi, mitä nyt pyörätie välillä loppui yllättäen ja viimeisiä kinkereitä joutu talutteleen.
Kukahan se oli joka valehteli, että turun seutu on tasaista; ei ole. Nousumetrejä tuli kolminkertaisesti samalla matkalla kuin normikauden avauksessa: Juustolan kierroksella.
Milloinkahan sitä oppis, että syödä pitää ja juoda. Meni aloittelijamaisien virheiden vuoksi tarpeettoman vaikeaksi. Talvellakin olisi varmaan voinut muutakin harjoitella kuin istumista ja munkin syöntiä. Selkä alkoi vaivaileen loppumatkasta ja seuraavana päivänä. Kuntosalikäynnit loppui jo tammikuussa. Olosuhteet oli mitä oli, Oulussa ja Helsingissä taisivat saada ajaa kuivemmissa olosuhteissa, mitä kuvia ja juttuja olen nähnyt.
Nyt on kuitenkin vuoden toinen harjoituslenkki ajettu, niin pitäisi olla valmis 300km koitokseen. Sen taidan suunnata Oulusta etelään. Pitäs kait jaksaa hoitaa vaan byrokratiakin, kuitteja olis korttiin liitettäväksi, mut saas nähä viittiikö turhia sääntöjä tämän enempää. "Hyvinhän" tuon ajoi kortittakin.
Em. tekstin kirjoittelin heti lenkin jälkeen hotellissa ollessa. Arki iski lujasti reissun jälkeen. Jää ajelut vähiin ison deadlinen lähestyessä. Muukin arki kaipaa huomiota niin jää ajot toukokuussa vähemmälle. Katellaan asioita sitten kun kelit paranee tästä vappuisesta lumisateesta ja kylmästä tuulesta. Parempi se kuitenkin näin on, kuin viime vuotinen tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti