Talvipäivänseisaus

Het alkuun ensi tunnelmat kun kotio pääsin:

Tää on siis aivan per*eestä koko tapahtuma. Neljään mieheen ajeltiin Haapalehdon shelliltä Pattijoelle syömään pitsaa/kebabbia. Huitsin Nevadassa (paikallinen Siikajoenkylällä) juotiin kaljaa ja kahvia. 3 ukkoa syöpötteli aamiaista Eedenissä.

Keli oli alkuun mukavan talvinen, pikkupakkasta ja teitten pinnalle muodostunut jää kantoi läskin 35mm kumekseilla. Olihan se väliin liukasta, Lumijoki-Liminka välin kelvillä (KLV:t oli monin paikoin paremmassa kunnossa kuin ajoradat!) tuuli tms. oli kiilottanut pintajään liukkaaksi eikä harva piikkisen urat auttaneet yhtään.

Tupoksen tauolta ku lähettiin alkoi sateleen, ensin märkää lunta ja sitten rehellistä räntää. Lämpötilakin taisi nousta muutaman asteen. Sitä myöten tien pinta alkoi pettään jo loskaantumaan. Keli oli just samanlainen kuin kevään 300:lla, ainoo ettei nyt palellut kun osasi laittaa talvivaatteita lähtiessä päälle; ja laukkuun vaihtopaitaa/hanskaa/lakkia etc. Seittemäksi taaperrettiin urissa takas Haapalehtoon ja ihmeteltiin kun paikalle ilmaantui joukko masokisteja; 08-lenkkiläisiä. Olivat lähdössä lenkille siinnä p*ska kelissä. Ite olisin aamusta vaan kääntänyt kylkeä, vaan sielläpä olin; 200km polkeneena.

Lähettiin sitten seurailee 08-lenkkiläisiä jotka suuntas pohjoiseen. Yksi viksu Pattijoen kävijä oiko kotio. Mut en minä; vaikka kävin välillä hakemassa lukon kämpästä ja Garministakin loppui akku sopivasti pihaan (ei suostunut latautumaan mukana olleella Garminin piuhalla, nyt latautuu noname-piuhalla).

Matkaa jatkettiin kohti rantaa, missä oli isolta mieheltä päästä itku; tiet oli aivan surkeassa kunnossa. Ohan noitten kukkakeppien hyvä ajaa läskeillä maastopyörillään (joissa on samaiset 35mm talvirenkaat). Sinnillä ja muiden tsemppauksella kuitenkin polin maaliin syömään hotelliaamiaista. 4 lautallista sotkin siinnä syödessäni ja pyörien myynti aikeet hälveni toistaiseksi.

edit: niin ne stragediset mitat, matkaa (minulla) n. 237km ja aikaa käytin lauantaista klo 14 sunnuntaihin klo 10, ei voinnut enää kiinostaa tippaakaan jokin auringon nouseminen, mitä ei edes paksun pilvipeitteen ansiosta edes näe.

Sitten pidemmän kaavan mukaan kun on muutaman tunnin nukkunut ja syönnyt:

Torstaina tarkistin ilmottautumiset; oli yhteensä tullut 7 kpl ja sen mukaan tein pöytävarauksen Eedeniin. Sääennuste on lupaillut viikonlopulle viikon aikana ihan mitä sattuu; lämpötilan vaihdellen -10 ... +2°C. Lauantaina sitten lupasi ±1°C lämpötilaa. Ja sadettakin lupasi yölle; olomuoto oli vaan arvoitus. Näillä mennään, kuten ennenkin.

Ajon alkulämmittelyn ´suoritin´ajamalla Haapalehdon shellille missä kokoonnuttiin 5 avohoitopotilaan porukalla. Reittiä spekuloitiin munkkikahvin ääressä ja lähdettiin kohti etelää. ´Viralliseen´ maaliin Tampereelle ei nyt kuitenkaan poleta.

Sama pusikonkastelupaikka, alempi toukokuiselta Flechen yritykseltä. Lämpötilassa ei ole montaakaan astetta eroa.

Lentokentän tienristeyksessä päätettiin porukalla lähteä kahtoon kun jäsen A lähtee ajamaan kohti Raahea. Itseä ei innostanut ajatus ajaa yöllä takaisin sivistyksen pariin ilman sisätaukoa n. 65km. Ajellaan porukalla ainaskin vähän matkaa ennenkuin tehdään lopullisia päätöksiä. Yksi viidestä käänsi samalla keulan kohti toista omaa perinteistä joululenkkiä kohti (ja ajoi yön ajan itekseen n. 250km pääasiassa Iin suunnalla).

Matkaa saatiin tehdäkkin mukavan talvisessa kelissä, mitä nyt päästiin hieman maantieajonkin makuun kun ajettiin Tupokselta Liminkaan vanhaa nelosta pitkin. Muuten pääasiassa ajeltiin jäänpeittämiä klveitä pitkin, ei ollut liukasta kun oli nastat alla. Liminka-Lumijoen välisellä ei vaan olisi kävellen pysynyt pystyssä.

1. syöpöttelytauko pidettiin Lumijoella. Siinnä katosi parit lihapiirakat, kurkkua, kokista ja kylmää kahvia. Tauolla vaan joutu toteamaan ettei garminiin saa virtaa varavirtalähteestä, jepjep, ei saa reitti jälkeä talteen -> ei lenkkiä stravaan -> ei tehtyä lenkkiä, ainakaan kokonaisuudessaan.

Samalla taas arvottiin suuntaa. Ja päädyttiin lähteä saattamaan jäsen A:ta ainaskin Siikajoenkylälle asti, vaikka muistinkin etäisyyden aivan väärin. Sieltä pääsee mukavasti takaisin Liminkaan soppakattiloitten ääreen ennen klo 22. Matka oli kuitenkin oikein mukava, kun valot loppui ja tien pinta oli kova.

Siikajoella havaittiin valoja paikallisen paarin; Saloon Huitsin Nevada, ikkunoissa. Tehtiin isku paikan torttuvadille ja tyhjennettiin se kahvia nauttiessa. Samalla kyseltiin baarin pitäjältä aukioloaikaa. Baari olisi auki kahteen asti. Sitten olikin helppo päätös lähteä jatkamaan matkaa kohti Raahea, kun tie oli ollut mukavan hiljainen ja hyvä kuntoinen ajelleskella. Harmillisesti Siikajoen eteläpuolella oli vaan paljon lämpimämpää niin alkoi olemaan loskaa tien pinnalla.

maisemia Lumijoki-Pattijoki väliltä

Eihän sitä sitten kuitenkaan Raahen kaupungille asti ajettu, vaan jäätiin lähimpään kebabbipaikkaan Pattijoelle syömään ja hieman elpymään, varsinkin kun paikan nimi oli (viellä) tapahtumalle sopiva Fun (mukava). Riisikebabbi annoksella oli kokoa, mausta ei ole havaintoa kun sen verta nopeasti katosi nälkäiseen kuskiin. Ajattelin sillä ajavani seuraavalle tauolle asti, niin sitä onnistui kun ei paksut hanskat kädessä päässyt eväitä ajaessa syömään :)

Pattijoella nähtiin reissun ainoan kerran kuu. Lupasi paluumatkalle hyvää, sää kirkastuu ja pakastuu samoin, jepjep.

ja vain 25km aikasemmin potkiskelin ylimääräisen loskalastin pois

Pattijoelta palailtiin jo tuttuun paikkaan, missä en ollut ennen tätä iltaa koskaan käynnyt. Taas tyhjennettiin kalj... kahvipannut ja torttuvati. Juopoin nautiskeli lisäkaloreita paikan paremmin myyvän tuotteen muodossa.

Siikajoelta palattiin paikoin loskaisia ja paikoin jäisiä teitä pitkin Tupokselle lähimpään 24h ruokapaikkaan. Prkl mopoteinit kun alko laumoileen pyörien vieressä, mitä prkl ne tekee apsilla klo 3? kyllä meinannut järkevää syytä itellekkään löytää, kuin ne 3 kattausta mitkä hotkin menemään.

Apsilta poistuttiin ulos n.klo 4 ja samalla alkoi ennusteiden sade. Ens alkuun isoja märkiä rättejä, sitten pienempää räntää ja lopuksi puhdasta vettä. Sateesta huolimatta kolmen kuskin porukka lähti Tyrnävälle sakkolenkille, yhden; sen fiksuimman, oikoessa Oulun baariin (huoltoasema, ei mikään salakapakka).

Sade pehmesi tiet ja kasteli kuskit totaallisesti, etenkään kun ei heti alettu laittaa sadevarusteita päälle; ne joilla oli. Eipä ne kyllä paljoa auttaneet, täysin siinnä pääsi kastumaan. Onneksi vuodet on jo opettaneet varautumaan, kun sai pidettyä jalat (jalassa sateenpitävät talvikengät; NW Celsius Artic, jalat sietää noissa -30°C:ssä tapahtuvat arkiajot), kädet (3 silkkiset aluhanskat, 3 talviajohanskat, softshelliä tms. teknistä materiaalia) ja pään kuivana (kypärän päällä sadesuoja ja alla windstopperlakki (mukana 2kpl)). Muussakin vaatetuksessa alkaa oppimaan, ei ollut niin tukalaa kun jätin pitkät kalsarit/alupaidan pois talvihousujen ja takin alta. Edelliset talvipäivänseisaukset menneet osin käsille liian vaatetuksen kanssa.

Tupokselta päästiin Tupostietä pitkin viellä kohtuu mukavasti, mitä nyt rätit peittivät näkökentän täysin. Ängesleväntiellä saatiin maistiainen tulevasta, kun pintajää alkoi pettämään 35mm leveitten renkaitten alla. Murtoon ajettiin autojen urassa ja vaihdettiin klv:lle missä pintajää vielä kantoi Kempeleeseen asti. Sitten oli "pakko" vaihtaa takasin uriin että päästiin etenemään. Onneksi 5 aikaan ei ollut paljoa liikennettä, joku vaan ajeli autolla klvtä pitkin naapuriin.

Ouluntulliin taiteiltiin ja siiryttiin moottoritien toiselle puolelle. Tässä vaiheessa yksi luovutti kun oli jo kaikki varusteet läpimärkiä. Kahteen mieheen jatkettiin hiljaisia teitä pitkin Oulun baariin toteamaan karkulaisen jo jatkaneen matkaa. Samoin tehtiin mekin ja suunnattiin kohti Haapalehtoa. Kajaanintien (ei 22) urissa ajeltiin Kastelliin asti, kunnes aamuliikenne alkoi stressaamaan liikaa ja vaihdettiin sulaneille klv:lle. Siinnä seitsemän jälkeen oltiin shellillä munkkikahvilla. Vajaan 50km matkaan meni 3 tuntia.

Shellille oli saapunut karkulainenkin ja ennen kasia paikalle saapui yön yksinäinen polkijakin. Ja normaaliin tapaan kahdeksalta alkoi shellin terassin vierelle ilmaantuun pyöräilijöitä aamulenkkiä varten. Varsinaisia masokisteja, ite olisin kääntänyt sängyssä vaan kylkeä tällä kelillä. Mutta täällä jo oltiin, 210km ajettuna.

Stairway to heaven (or hell?)

Ajattelin oikaista shelliltä suoraan eedeniin, mutta kovakuntoiset kukkakepit houkuttelivat mukaan 08-lenkille. Ajettiin sitten pohjoiseen, Kaijonharjuun. Viksuin karkulainen oikasikin kotio, mutta minä en olekkaan fiksu. Vaikka porukalla pysähdyttiin kotipihaan, niin hain kämpästä vain lukon ja jatkoin matkaa. Ja matka ei todellakaan ollut kevyttä. Pyörä upposi väliin loskaan eikä väsyneet kädet ja jalat jaksaneet vääntää pyörää aina eteenpäin, siksipä tuli taluttus hommia väliin. Mutta sisulla ja muitten tsemppauksella väänsin Eedeniin. Maaliin päästyä päälinmäisenä oli mielessä: V*ttu mitä p*skaa ja paljonko pyöristä kehtaisi pyytää. Mutta kun sai könyttyä portaat aamiaissaliin ja pari lautallista ruokaa naamaan alkoi taas tervejärkisyys häipymään ja pyörien myynti jäämään unholaan.

Reitti:

Kaloreita paloi n.237km matkalla n.6200 kCal ja aikaa kului 20h. Kesällä samassa ajassa ja kaloreilla ajetaan 400km mäkisimmissäkin maastoissa.

Tässä väsyneeseen mieleen tuli tämmöinen, somessa lyhyemmän matkan ajellut karkulainen kehui kuluttaneen samoissa oloissa n.9 000 kaloria. Ei kait n.20km ero voi aiheuttaa 3 000 kalorin eroa? sehän on enemmän kuin tämmöinen toimistotyöntekijä tarvitsee päivästä selvitäkseen (n2200kCal)? Sykemittareissa eroa (polar vs. garmin, akun loputtua käytin vivofittiä)?

Tämän vuoden ajot oli tässä. Reilu 10 tuli alkuvuoden ongelmista huolimatta, eipä olisi keväällä uskonut. Ehkä jaksan jossakin välissä kirjoitella yhteenvedon vuodesta 2015 ja vuoden 2016 suunnitelmista.