Kuitenkin. Katastrofaalisen yrityksen jälkeen vaan makasin ja tuskailin kuumuutta. Hermot palaa nukkumattomuuteen. Lähdettiin sitten autolomalle, on se niin helppoa, nukkumaan ilmastoiduissa huoneissa.
Sitä näkee vajaassa viikossa auton kanssa paljon, vanhoja ja uusiakin nähtävyyksiä kaakkoisessa Suomessa. Mitä tärkeintä, sai jopa nukuttua.
Hyvän olon tunteen tappoi aikamme lekenta, Kuopion maestro, Stan THE man ajamalla vuoden ainoan pitkän rypistyksen PBP2019 takia. Eli ajoi 600km aikarajaan ajamatta alkuvuonna pskajakaan.
Ei se sitten auttanut, kuin kahtella reitti maestron opeilla; isoa tietä sinne ja tänne. Varmoja taukopaikkoja kahtelin yöksi kuitenkin heti kaksi. Ja aamulla pitää varmasti saada kahvia.
Em. spekseillä reitti suuntautui kaakkoon, paremmin tunnettu Itä-Suomena. Mukavia teitä sieltä löytyykin, ei siinnä mitään.
 |
| Tänäkin vuonna tuli kierettyä Oulujärvi sittenkin |
 |
| ei sitä tilaa ole kevyelle liikenteelle |
 |
| Mukava yllätys Kajaanin suunalla, tiekarhu töissään mutkan takana. Piti säveltää uusi reitti, onneksi Kajaanissa on poljettu ennenkin |
 |
| Toki kajaanin abcllä käydään vaikka onkin huonosti nykyään auki |
 |
| Uutta tietä, tie nro 5 |
 |
| Vitosesta selviää Iisalmelle kun polkee yöllä, ei ollut pahast |
Lapinlahdelle kiertelin pienempiä teitä. Oikein sitä mitä hakee ajelemiselta. Kuvat vaan taas 5 varrelta, pikkutiet meni fiiliksissä niin tullut kuvattua. Tälle seudulle voisi tehdä kolmannenki retken joskus.
Kun aamukuviot oli saatu hoidettua, jatkettiin matkaa tietä 88 pitkin pitkän matkaa. Saatte kerran arvata mistä päin tuuli. Varalaskupaikalle kun pääsin niin iski väsy. Eiku levennyksen levennykselle pyörä parkkiin ja vaateriin. Meni siinnä paikassa varmaan tunteroinen, kun samalla vaihdoin puhtaat ajokamppeet puskassa. Innostaa kummasti menoa vastatuuleenkin kun on puhdasta päällä.
Loppumatkalta onkin yllättävän vähän kuvia. Mutta onpa niitä teitä kuvattu jo aikasemmin. Tauon jälkeen jatkoin vastatuulessa testaamaan uuden Pulkkilan, anteeksi Siikalatvan ABC:n. Hieman oli hakemisessa että sai kerrosaterian, mutta sain! Pulkkilasta hieman mutkitellen hetkeksi neloselle ennenkuin pääsi kääntymään myötäiseen ja kohti kestilää.
Kestilässä oli tutun ruuhkaista, eli ei ollut ruuhkaa. Kaupasta hieman evästä ja matka jatkui kohti via doloroosaa; Kylmälänkyläntietä. Miten prkl yksi tie voi olla aina niin vaikea. Eihä se ole kuin tasaista suoraa ja pari mutkaa. Puuh, Satumaan patiolla omia eväitä ja kohti Muhosta vaan.
Muhoksella pysähdyn just ennen klo 21 nesteelle kahville ja lätylle sekä muille pikku eväille. Ulostaudun kun ajetaan ulos. Muistelin, että paikallinen abc olisi höpöasema, mikä menee muitten mukana kiinni jo klo 21, muttei ollutkaan. Siinnä sitten motoristien seassa oli yksi spandexi vessajonossa.
Ajateltua pidemmän tauon jälkeen jatkoin matkaa. Ennen Laukan siltaa tuli viilis, etten jaksaisi Vaalantien mäkiä nyt justiinsa. No, kello näytti että aikaa on, niin lähdin Oulujoen eteläpuolta vaihteeksi. En 22:lla, Kajaanintiellä, vaan vieressä meneviä pikkuteitä pitkin. Johan oli mukavaa jotain trendien mukaista pyöräilyä. Soratietä, asfalttia ja maisemia. Oulujokikin näyttäytyi välillä ja pääs kahteleen auringon laskuakin, taas.
Maaliin, Oulun pyöräily "pyhättöön" Haapalehdon shellille kerkesin heti auringon laskun jälkeen. Fiilis oli hyvä. Matkaa olisi voinnut jatkaakin. Mutta kaakoa ja munkki sai riittää ja suuntasin kotiin, tämä oli tässä nyt. Sarja oli ajettu ja ilmottautumismahdollisuus PBP:hen hyvissä ajoissa saatu. Mutten sinne lähde. Siittä lisää ehkä myöhemmin. Ei kannata pidätellä hengitytä odotellessa.
Alla viimeinen huuto pitkille matkoille:
